Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Päällyskivi Joka Tappoi JFK'n, ja Puhe Joka Sinetöi Hänen Kohtalonsa'

 

 

heinäkuuta 2006

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei.  Olen Alan, ja haluaisin puhua hieman salajärjestöistä joista on tullut suosittuja tämän salaliittoteoria-aiheen alalla jota työnnetään huipulta jotta se saataisiin näyttämään  joltakin sivuharrastukselta, jolla sitten saadaan liattua totuus, koska todellisuudessa historia on täynnä salaliittoja toinen toisensa jälkeen, yhden tai toisen ryhmän järjesteleminä kautta aikojen.

 

Oliver Stone näyttää elokuvassaan JFK ryhmän joka tappoi presidentin ja heidän tavatessaan Washington Memorial puistossa esitetään kysymys, kellä olisi valta tehdä kaikki tämä?, ja kamera zoomaa taaksepäin kunnes kahdesta miehestä tulee pieniä pisteitä puiston penkillä, ja ruudun vasemmalla puolella, alhaalta ylös näkyy koko monumentti, todellisen salajärjestön obeliski, joka on kaikkien pienten vapaamuurarijärjestöjen ulkoportin yläpuolella.  Todelliset tekijät.  Vakiintuneen vallan todelliset tekijät.  He tappoivat Kennedyn.

 

Tätä seuraa puhe jonka JFK antoi Waldorf Astoria hotellissa New Yorkissa huhtikuun 27. päivä vuonna 1961.  Hän piti puheen National News Publisher's Association'lle (Kansallisen Uutisjulkaisujen Järjestö).  Se kestää noin 19 minuuttia.  Tämä puhe soitetaan ja siinä kuulette JFK'n puhuvan tarpeesta poistaa salajärjestöt hallituksesta, koska hän tiesi aivan hyvin että niitä on olemassa.  Niitä on aina ollut.  Ne ovat yhä olemassa tänäkin päivänä ja tuo puhe sinetöi hänen kohtalonsa.  Se oli todellinen syy - todellinen syy miksi hänet tapettiin julkisesti.  Hänet teloitettiin julkisesti oveluudella ja taidolla, kuten korkean tason vapaamuurarit sanovat.  Se tehtiin ovelasti julkisesti hänen ajaessaan aurinkoa kohti, ja hänen päänsä oli juuri sen kohdalla.

 

Eli tässä on ensinnäkin pätkä Oliver Stonelta.

 

"Sehän on se todellinen kysymys eikö vain?  Miten ja kuka on vain näyttämöä yleisöä varten.  Oswald, Ruby, Kuuba, mafia pitävät yleisön arvailemassa kuin kyse olisi jostain seurapelistä, ja se estää heitä esittämästä tärkeintä kysymystä, miksi.  Miksi Kennedy tapettiin?  Kuka hyötyi?  Kenellä oli valta salata teko?  Kenellä?”

 

Noin.  Siinä oikea kieli poskessa annettu todistus naamamme edessä, elokuvissa ihmisille näytetään avoimesti, ja he eivät pysty vetämään johtopäätöksiä ellei sitä sanota heille, aivan kuten hra Brzezinski sanoi.  Eli nyt seuraa JFK'n puhe huhtikuun 27. päivältä vuodelta 1961, jossa hän sinetöi kohtalonsa ollen ensimmäinen presidentti joka julkisesti puhui tarpeesta hankkiutua eroon salajärjestöistä, ei vain hallituksen saralle, vaan kautta koko meitä käytännössä hallitsevan yhteiskunnan.

 

Herra puheenjohtaja, naiset ja herrat.

 

Arvostan että kutsuitte minut tänne tänä iltana.

 

Kannatte näinä päivinä raskasta velvollisuutta, ja artikkeli jonka luin vähän aikaa sitten muistutti minua siitä kuinka erityisen raskaan taakan tämän päivän tapahtumat asettavat ammattikunnallenne.

 

Ehkä muistatte että vuonna 1851 lehti New York Herald Tribune, jota rahoitti ja julkaisi Horace Greeley, omasi palkkalistoillaan kirjeenvaihtajana tuntemattoman lehtimiehen nimeltä Karl Marx.

 

Meille kerrotaan, että ulkomaankirjeenvaihtaja Marx, puilla paljailla, ja perhe sairaana ja aliravittuna, jatkuvasti pyysi Greeleyä ja päätoimittajaa Charles Danaa korottamaan palkkaansa joka oli 5¤ jutulta, palkka jota hän ja Engels kiittämättömästi nimittivät 'kelvottomimmaksi pikkumieliseksi porvareiden huijaukseksi'.

 

Mutta kun hänen rahalliset pyyntönsä evättiin, Marx etsi ympäriltään eri tapaa ansaita elantonsa ja kunniansa, lopulta sanoutuen irti Tribunesta ja omistaen lahjansa täysipäiväisesti asialle joka kylvisi maailmaan leninismin, stalinismin, vallankumouksen ja kylmän sodan siemenet.

 

Jospa vain New Yorkin kapitalisti-lehti olisi kohdellut häntä ystävällisemmin; jos hän vain olisi pysynyt ulkomaankirjeenvaihtajana, historia ehkä olisi toisenlainen.  Ja toivon että julkaisijat oppivat tästä jotakin seuraavaa kertaa varten kun saavat pyynnön joltakin köyhyyttä kärsivältä tuntemattomalta sanomalehtimieheltä korottaa hänen kulutiliään.

 

Olen valinnut tämän illan kommenttieni otsikoksi 'Presidentti ja lehdistö'.  Ehkä joidenkin mielestä luonnollisempaa olisi Presidentti vastaan lehdistö, mutta tunteeni eivät ole tuollaiset tänä iltana.

 

On kuitenkin totta, että kun tunnettu toisen maan diplomaatti vaati hiljattain Ulkoministeriötämme kumoamaan tietyt hyökkäykset lehdistössä hänen kollegaansa vastaan meidän oli tarpeetonta vastata että Hallitus ei ole vastuussa lehdistöstä, koska lehdistökin on tehnyt selväksi ettei ole vastuussa Hallitukselle.

 

Huolimatta siitä, tarkoitukseni tänä iltana ei ole kohdistaa tavanomaista hyökkäystä nk. yhden puolueen lehdistöä vastaan.  Päinvastoin, viime kuukausina olen harvoin kuullut valituksia lehdistön poliittisesta puolueellisuudesta, paitsi republikaaneilta.  Eikä tarkoituksenani ole tänä iltana puhua tai puolustaa presidentin lehdistötilaisuuksien televisiointia.  Uskon että on hyvin edullista että noin 20 miljoonaa amerikkalaista jotka istuvat säännöllisesti seuraavat näitä konferensseja, nähdä, jos saan sanoa, ne terävät, älykkäät ja kohteliaat ominaisuudet joita Washingtonin kirjeenvaihtajanne omaavat.

 

Eikä, lopuksi, näiden huomautusten tarkoitus ole tutkia mikä olisi oikea yksityisyyden taso jonka lehdistön pitäisi sallia presidentille ja hänen perheelleen.

 

Jos viime kuukausina Valkoisen Talon journalistit ja valokuvaajat ovat käyneet kirkossa säännöllisesti, se ei varmastikaan ole ollut heille haitaksi.

 

Toisaalta, ymmärrän että henkilökuntanne ja lennätin valokuvaajanne ehkä valittavat etteivät enää nauti samoista vihreistä etuoikeuksista paikallisille golf-kentille kuin aikaisemmin.

 

On totta että edeltäjäni ei minun tavoin vastustanut golf-taitojaan kuvattavan.  Mutta toisaalta, hän ei myöskään koskaan hävinnyt (?) salaisen palvelun miehelle.

 

Aiheeni tänä iltana on vakavampi, ja koskee niin julkaisijoita kuin myös toimittajia.

 

Haluan puhua yhteisistä velvollisuuksistamme yhteisen vaaran uhatessa.  Viime viikkojen tapahtumat ovat ehkä auttaneet valaisemaan tätä haastetta joillekin, mutta sen uhan ulottuvuudet ovat vaanineet horisontissa monien vuosien ajan.  Mitkä tahansa toivomme ovatkaan tulevaisuudelle - tämän uhan poistaminen tai sen kanssa eläminen - sen vakavuudesta tai sen täydellisestä haasteesta selviytymisellemme ja turvallisuudellemme ei ole epäilystäkään - haaste jonka kohtaamme epätavallisin tavoin kaikilla ihmistoiminnan aloilla.

 

Tämä tappava haaste asettaa yhteiskunnallemme kaksi vaatimusta jotka liittyvät suoraan lehdistöön sekä presidenttiin - kaksi vaatimusta jotka voivat näyttää miltei vastakkaisilta olemukseltaan, mutta jotka pitää pystyä yhdistämään ja kohtaamaan, jos haluamme taistella tätä kansallista tuhoa vastaan.  Viittaan, ensinnä, paljon laajemman yleisön informaation tarpeeseen; ja toiseksi, paljon suurempaan virallisten salaisuuksien tarpeeseen.

 

Jo sana 'salaisuus' on inhoittava vapaassa ja avoimessa yhteiskunnassa, ja me kansana olemme luontaisesti sekä historiallisesta salaisia järjestöjä, salaisia valoja, sekä salaisia toimintoja vastaan.  Päätimme kauan sitten että liiallisen ja tarpeettoman olennaisten tosiasioiden salassapidon vaarat ovat paljon suuremmat kuin ne kohdat joilla sitä yritetään oikeuttaa.  Vielä tänäkään päivänä ei kannata vastustaa suljetun yhteiskunnan uhkaa matkimalle sen satunnaisia rajoituksia.  Vielä tänäkään päivänä ei kannata varmistaa kansakuntamme selviytymistä jos perinteemme eivät selviydy sen kanssa.  Ja on myös todellinen vaara että väitettyä lisääntyneen turvallisuuden tarvetta käyttävät ne jotka haluavat laajentaa sen määritelmän aivan virallisen sensuurin ja salassapidon rajoille asti.  Sitä en aio sallia siinä määrin kuin se on vallassani.  Eikä kukaan Hallintoni viranomainen, olkoon hänen asemansa alhainen tai ylhäinen, siviili tai sotilaallinen, pidä tulkita sanoja tänä iltana tekosyynä sensuroida uutisia, tukahduttaa vastustusta, salata virheitämme tai pitää lehdistöltä ja yleisöltä salassa tietoja jotka he ansaitsevat tietää.

 

Mutta pyydän kansakunnan kaikkia julkaisijoita, kaikkia toimittajia ja kaikkia sanomalehtimiehiä tarkastelemaan uudelleen omia normejaan, ja tunnistamaan maamme uhan luonteen.  Sodan aikana hallitus ja lehdistö ovat tavanmukaisesti lyöttäytyneet yhteen itsekuriin perustuvalla tavalla, jotta auktorisoimattomat tiedot eivät pääsisi vihollisten käsiin.  "Selkeän ja tämänhetkisen vaaran" aikoina, tuomioistuimet ovat päättäneet että jopa perustuslain takaamat oikeudet saavat väistyä kansakuntamme turvallisuuden tarpeen edeltä.

 

Tänä päivänä ei ole julistettuna mitään sotaa, ja kuinka ankara taistelu saattaa ollakin, sitä ei voida koskaan julistaa perinteiseen tapaan.  Elämäntapamme on hyökkäyksen kohteena.  Ne jotka tekevät itsestään vihollisemme etenevät kautta maailman.  Ystäviemme selviytyminen on vaarassa.  Ja silti, mitään sotaa ei ole julistettu, eivätkä marssivat joukot ole ylittäneet mitään rajoja, eikä yhtään ohjusta ole laukaistu.

 

Jos lehdistö odottaa sodan julistusta ennen kuin alkaa käyttämään taistelutilanteidensa itsekuria, voin vain sanoa että mikään sota ei koskaan ole ollut suurempana vaarana turvallisuudellemme.  Jos odotatte "selkeän ja tämänhetkisen vaaran" löytämistä, voin vain sanoa että vaara ei koskaan ole ollut selvempi ja sen olemassaolo ei koskaan ole ollut välittömämpi.

 

Se vaatii muutoksen katsantokannassa, muutoksen taktiikassa, muutoksen tehtävissä - hallitukselta, sekä kansalta, kaikilta liikejohtajilta sekä työvoiman johtajilta, sekä kaikilta sanomalehdiltä.  Koska kautta maailman meitä vastassa on monoliittinen sekä häikäilemätön salaliitto joka luottaa pääasiassa salaisiin keinoihin levittääkseen vaikutusvaltaansa - soluttautumiseen valtaamisen sijasta, kumoukselliseen toimintaan vaalien sijasta, peloitteluun vapaiden valintojen sijasta, öisiin sisseihin päivän armeijojen sijasta.  Se on järjestelmä joka on värvännyt laajat ihmis- sekä aineelliset resurssit rakentaakseen tiukasti kudotan, hyvin tehokkaan, koneen, joka yhdistää sotilaalliset, diplomaattiset, taloudelliset, tieteelliset sekä poliittiset toimet.

 

Sen valmistelut ovat salattuja, eivätkä julkistettuja.  Sen virheet haudataan, niitä ei otsikoida.  Sitä vastustavat hiljennetään, heitä ei ylistetä.  Mitään kuluja ei kyseenalaisteta, yhtään huhua ei julkaista, yhtään salaisuutta ei paljasteta.  Lyhyesti sanoen, se ylläpitää Kylmää Sotaa sota-ajan kurin voimalla jota yksikään demokratia ei koskaan voisi toivoa omaavansa.

 

Siitä huolimatta, jokainen demokratia tunnistaa kansallisen turvallisuuden vaatimat rajoitteet - ja kysymys kuuluu josko noita rajoitteita pitää noudattaa tarkemmin jos haluamme vastustaa tällaista hyökkäystä kuten avointa valloitusta.

 

Tosiasiat ovat että tämän kansakunnan viholliset ovat avoimesti kerskuneet saavansa tietoa sanomalehdistämme joita varten heidän muuten pitäisi palkata agentteja hankkimaan ne varkauksin, lahjuksin tai vakoilulla; että tämän maan salaisten valmistelujen yksityiskohdat siitä miten vastata tämän vihollisen salaisiin operaatioihin ovat olleet jokaisen sanomalehden lukijan saatavilla, niin ystävien kuin vihollistenkin; että koko, voima, sijainti ja joukkojemme luonne ja aseet, ja suunnitelmamme ja heidän käyttämänsä strategiat, ovat kaikki olleet selostettuina lehdistössä, ja muissa medioissa, minkä tahansa ulkomaan tiedonjanon tyydyttämiseksi; ja että, ainakin yhdessä tapauksessa, salaisten mekanismien, joiden avulla seurattiin satelliitteja, liittyvien yksityiskohtien julkaiseminen vaati niiden muuttamista huomattavalla ajan sekä rahan tuhaluksella.

 

Sanomalehdet jotka julkaisivat nämä jutut olivat lojaalisia, patrioottisia, vastuullisia ja hyvää tarkoittavia.  Jos olisimme olleet avoimessa sodassa, epäilemättä ne eivät olisi julkaisseet niitä.  Mutta avoimen sodan puuttuessa, he tunnustivat vain journalistiset kriteerit, eivätkä kansallisen turvallisuuden kriteerejä.  Ja kysymykseni tänä iltana on, eikö nyt pitäisikin omaksua lisäkriteerejä?

 

Tämä kysymys on vain teidän vastattavissanne.  Kukaan julkinen viranomainen ei vastaa siihen puolestanne.  Mikään hallituksen suunnitelma ei pakota rajoituksiaan vastoin tahtoanne.  Mutta en tekisi velvollisuuttani kansakuntaa kohtaan, ottaen huomioon kaikki vastuut joita nyt kannamme, ja kaikkia käsissämme olevia keinoja joilla vastaamme noihin vastuullisuuksiin, jos en toisi tätä ongelmaa tietoonne, ja kehoittaisi sen maltilliseen harkintaan.

 

Monina aikaisempina aikoina olen sanonut - ja sanomalehtenne ovat jatkuvasti sanoneet - että nämä ovat aikoja jotka vetoavat kaikkien kansalaisten uhrautuvaisuuden ja itsekurin tuntoon.  Ne pyytävät jokaista kansalaista punnitsemaan omat oikeutensa ja mukavuutensa hänen yhteisen hyvän vaatimia velvollisuuksiaan vastaan.  En voi uskoa että ne kansalaiset jotka palvelevat lehdistöä pitävät itseään ulkopuolisina tästä pyynnöstä.

 

Minulla ei ole aikomusta perustaa uutta Sotatietoministeriötä hallitakseni uutisten virtaa.  En ehdota minkäänlaisia uusia sensuurin muotoja enkä uusia turvallisuusluokituksia.  Minulla ei ole helppoa vastausta ongelmaan jonka olen esittänyt, enkä yrittäisi pakottaa sitä jos sellaisen omaisinkin.  Mutta pyydän tämän maan sanomalehtiväkeä harkitsemaan omia velvollisuuksiaan, harkitsemaan tämän hetkisen uhkamme vakavuutta ja luonnetta, ja noudattamaan sitä itsekurin velvoitetta jonka tuo uhka pakottaa meidät kaikki kohtaamaan.

 

Kaikkien sanomalehtien pitää kysyä itseltään, jokaisen jutun kohdalla, onko tämä uutinen?  Pyydän teitä vain lisäämään kysymyksen, onko tämä kansallisen turvallisuuden parhaaksi?  Ja toivon että kaikki amerikkalaiset ryhmät - liitot ja liikemiehet, ja viranomaiset kaikilla tasoilla, esittävät saman kysymyksen omissa toimissaan, ja alistavat toimensa samojen vaativien kriteerien varaan.

 

Ja jos Amerikan lehdistö harkitsisi ja suosittelisi vapaaehtoista tiettyjen uusien askelten tai prosessien käyttöönottoa, voin vakuuttaa teille että me täydestä sydämestämme toimisimme yhteistyössä noiden suositusten kanssa.

 

Ehkä mitään suosituksia ei tule.  Ehkä vapaan yhteiskunnan kohtaamiin ongelmiin kylmässä ja salaisessa sodassa ei ole vastauksia.  Rauhan aikana keskustelu tällaisesta aiheesta, sekä toimet jotka johtaisivat tuloksiin, ovat niin kivuliaita kuin myös ilman esimerkkiä.  Mutta elämme rauhan sekä uhan aikaa jolle ei historiasta löydy esimerkkiä.

 

Tämän haasteen uudenlainen luonne myös nostaa esiin toisen velvollisuutenne - velvollisuuden jonka jaan kanssanne, ja tämä on velvollisuutemme informoida sekä herättää Amerikan väestö varmistamaan että heillä on kaikki tarvitsemansa tosiasiat hallussaan, ja että he ymmärtävät ne hyvin - uhat, mahdollisuudet, ohjelmamme tarkoituksen sekä valinnat jotka kohtaamme.

 

Kenenkään presidentin ei tule pelätä ohjelmansa yleistä tarkastelua.  Sellaisesta tarkastelusta tuloksena on ymmärrys, ja tuosta ymmärryksestä tuloksena on tuki tai vastustus, ja molemmat ovat tarpeellisia.  En pyydä lehtiänne tukemaan Hallintoa, mutta pyydän apuanne tässä valtavassa tehtävässä, Amerikan väestön informoimisessa sekä herättämisessä.  Luotan täydellisesti kansalaistemme reaktioon ja omistautumiseen kunhan he ovat täysin tietoisia asioista.

 

Ei olisi vain mahdotonta minulle hiljentää vastustusta lukijoidenne joukossa - toivotan sen tervetulleeksi.  Tämä Hallinto aikoo olla rehellinen erheidensä suhteen, koska kuten viisas mies kerran sanoi, "erheestä ei tule virhettä ellei sitä halua jättää korjaamatta."  Aiomme hyväksyä vastuun erheistämme ja luotamme teidän osoittavan ne meille kun itse emme niitä näe.

 

Ilman väittelyä, ilman kritiikkiä, mikään Hallinto eikä maa voi menestyä, eikä mikään tasavalta selviytyä.  Siksi ateenalainen lainlaatija Solon piti rikoksena riidanalaisten kohtien välttämistä kenenkään kansalaisen kohdalla.  Ja siksi lehdistömme omaa Perustuslakimme suojan - ainoa liike-elämän ala Amerikassa joka omaa erityisen Perustuslain tarjoaman suojan - se ei ensisijaisesti ole viihteen vuoksi, eikä triviaalisen ja sentimentaalisen korostamiseksi, eikä vain jotta voitte "antaa yleisölle mitä se haluaa" - vaan tiedon jakamista varten, herättääkseen mielenkiintoa, peilatakseen, vaarojemme ja mahdollisuuksiemme nimeämistä varten, kriisiemme ja valintojemme osoittamista varten, johtaakseen, muokatakseen, kouluttaakseen, ja joskus jopa tulistuttaakseen yleisen mielipiteen.

 

Tämä tarkoittaa laajempaa kansainvälisten uutisten raportointia ja analyysia - kyse ei enää ole kaukaisesta ja erilaisesta vaan lähellä olevasta ja paikallisesta.  Se tarkoittaa tarkempaa huomiota uutisten parempaa ymmärtämistä varten, kuten myös parannettua jakelua.  Ja lopulta, se tarkoittaa että hallituksen, kaikilla tasoilla, pitää kohdata vastuunsa ja antaa ihmisille täydellisimmät mahdolliset tiedot kansallisen turvallisuuden kaikkein kapeimpien rajojen ulkopuolelta - ja tuon aiomme tehdä.

 

17. vuosisadan alkupuolella Francis Bacon puhui kolmesta keksinnöstä jotka jo silloin muuttivat maailmaa: kompassi, ruuti, sekä kirjapaino.  Nyt ensin kompassin luomat yhteydet kansakuntien välillä ovat tehneet meistä maailman kansalaisia, yhden toiveista ja vaaroista on tullut meidän kaikkien toiveita ja vaaroja.  Tässä yhden maailman yrityksessä elää yhdessä, ruudin kehitys lopullisiin mittoihinsa on varoittanut ihmiskuntaa epäonnistumisen kauhistuttavista seurauksista.

 

Ja niin myös kirjapainon kanssa - ihmisen tekojen tallentajana, hänen omantuntonsa äänenä, hänen uutistensa kantajana - jolta etsimme voimaa ja apua, luottaen että teidän avullanne ihmisestä tulee sellainen miksi hän oli syntynyt: vapaa ja riippumaton.

 

Noin.  Totuuden sanominen voi olla hyvin vaarallista terveydelle.  Ei vain tänä aikana vaan kaikkina aikoina.  On mielenkiintoista huomata että Dallasissa lähellä Dealey Plazaa jossa tämä tapahtui jossa kolme ohitustien risteystä muodostavat triadin, kolmion, voitaisiin sanoa pyramidin.  Lähelle sinne paikalliset vapaamuurarit ovat pystyttäneet monumentin Kennedyn kuolemalle ja on teidän asianne päättää onko se hänen muistolleen vai kerskuvatko korkean päällyskiven miehet täydellistä valtaansa koska, he rakensivat obeliskin pyöreän rakennuksen sisälle, ja obeliskin päällä on tulta esittävä kivi, ja sen alapuolella on allas, aivan kuten Washingtonin muistomerkillä, tulisymboli on aina paikallaan, fallinen symboli.  Kyse on tulesta, hengestä, energiasta, ajavasta voimasta ja se heijastuu vedestä, naisesta, feminiinisestä, ja niin he rakensivat altaan myös Dallasiin muistoksi voitolleen, luulisin, osoittaen täydellisen valtansa taivaalla ja maassa.  Se on aikamoinen asia josta kerskua, mutta tuo on fallisen symbolin merkitys kun se heijastuu vedestä.  Henki ja maa, taivas ja maa.

 

On teidän asianne voitteko jatkaa teeskennellä elävänne valitun hallituksen alaisena jonka pitäisi palvella teitä, vai vaaditteko täydellistä avoimuutta kuten mistä Kennedy puhui uutiskustantajien liitolle.  Koska jos avoimuutta ei ole, meitä johdetaan salassa, ja salaisuudessa suuntaa ei koskaan muuteta.  Se ei koskaan muuta otettaan vallasta.  Se on totalitäärinen vaisto.  Emme voi enää elää salaisen hallinnon alaisena.  Jos luulemme että voimme myöntyä säilyttääksemme rauhan, peli on jo menetetty.

 

Meidän on nyt noustava ylös ja vaadittava saada tietää kaikki viranomaiset jotka kuuluvat 'salaisuuksien järjestöihin', kuten he itse asian sanovat, ja meidän tulee tietää mille he ovat vannoneet valojaan, ja meidän on saatava tietää ketkä otetaan noista alemmista järjestöistä ja viedään sivu-looseihin ja sitä kautta korkeampiin ryhmiin, koska ne jotka liittyvät tähän kerhoon, johtavat koko maailmaa omien jälkeläistensä hyväksi ikuisesti, niin he itse ajattelevat, ja heidät pitää paljastaa.

 

Meillä ei ole valinnanvaraa tässä asiassa.  Näette mihin maailma on menossa.  Olemme menossa tieteellistä diktatuuria kohti, ja tiedeministeriöitä kohti.  Kaikki nämä valtavat kansainväliset organisaatiot ovat osa tätä hallintajärjestelmää.  Ne eivät ole itsenäisiä.  Ne ovat kaikki yhtä, eikä meillä ole pitkää aikaa tätä varten.  Meidän on vaadittava avoimuutta nyt.

 

Emme voi elää salaisuuden vallan alla.

 

Salassapito luonteensa mukaisesti tietää pahaa niille jotka eivät ole sisäpiirissä.

 

Kiitos että kuuntelitte.  Hei nyt.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)