Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

’Markkinointiedot, Kulttuuri ja Trendit, Mielenterveysteollisuus ja Sen Yritys Valtaan’

 

 

huhtikuun 25. päivä 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset.  Olen Alan Watt.  Tänään on huhtikuun 25. päivä 2007, ja sivuni ovat osoitteissa www.cuttingthroughthematrix.com ja alanwattsentientsentinel.eu.

 

Ja aika lentää eikö vain?  Aika lentää aina kun on hyvää aikaa, ja silloinkin kun ei ole.  Niin monia asioita tapahtuu, jotka tavallaan kääntävät huomiomme toisaalle kokonaiskuvasta joka aina pyörii, tai siis on menossa ympärillämme, mutta on niin paljon dataa joka täyttää elämämme.  Ajattelin tätä kun olin nuori, kaikkea tietoa, uskomatonta data-määrää jota myös vanhempani omaksuivat, sanomalehdistä ja televisiosta ja radiosta, sekoitettuna kaikkien trendien väliin joiden perässä heidän piti juosta, joita heille markkinoidaan, saman median taholta jonka pitäisi antaa meille merkityksellistä tietoa.

 

Muista kun hulavanteesta tuli muodikas vanhempieni ikäryhmälle.  Olin silloin hyvin pieni, ja katselin kun he ostivat näitä muoviputkia.  Sitähän ne ovat, halpoja muoviputkia jossa on pieni puinen nivel joka pitää päät yhdessä.  Sitä markkinoitiin mediassa joka panosti suuresti myös pop- ja rock-vallankumoukseen, tehden asioista trendikkäitä.  Rullaluistimista ja hulavanteista tuli taas muodikkaita.  Kun katselin vanhempiani ja kaikkia muita, kuinka he kaikki nauroivat pyörittäen näitä renkaita lanteillaan, yrittäen pitää niitä ylhäällä.  Ajattelin, "tuo on omituinen tapa olla onnellinen."  Itse juoksin metsään ja kiipeilin puissa ja putoilin niistä, ja se oli minusta luonnollisempaa.  Sitä varten ei tarvinnut ostaa mitään.  Mutta tuo oli samaan aikaan kun he alkoivat markkinoida ikäryhmiä kohti, kuten he aina tekevät.

 

Jokainen sukupolvi joutuu mainostajien kohteeksi.  Muistakaa, Bertrand Russell puhui suurten mainosorganisaatioiden luomisen tarpeellisuudesta, joita sitten käytettäisiin ehdollistamaan koko maailman asenteet, tiettyä hallittua agendaa kohti, ja aivan niin, he panivat heti toimeksi.  En usko että hän keksi tuon ajatuksen.  Se tunnettiin jo ennen kuin hän tuli näyttämölle, olen varma, mutta hänen aikanaan se kyllä kehittyi hienostuneemmaksi, radion ja television saapumisen myötä.  He mainostivat 'twistiä', hölmöä tanssia nimeltä twist, luoden siitä hittialbumin.  "Do the Twist Again", esittäjänä oli kai Chubby Checkers, ja katselin kun kaikki vanhemmat tanssivat näitä typeriä tansseja.  Tiesin silloin ettei se ole normaalia.

 

Minua ihmetelty miksi he mukautuisivat siihen mitä televisiossa näytettiin, ja silti juuri se on tekniikkana.  Se on niin yksinkertaista.  Sitä on käytetty jo ennen Platonin päivien, mutta Platon kirjoitti siitä.  Yleisö joka katselee viihdettä matkii näkemäänsä.  He matkivat, kopioivat näkemäänsä.  Yksinkertainen tekniikka, etenkin se tehdään, esitetään sirkusmaiseen tyyliin, lietsomalla sitä, kuin onnellisen hysterian esitystä.

 

Sama tekniikka toimii, tietysti, myös rock-yhtyeillä.  Ei niin paljon enää tänä päivänä, mutta ihmisjoukot villiintyivät hysteerisesti kun yhtyeet esittivät laulujaan.  Usein ei voinut kuulla heidän musiikkiaan lainkaan, sanoista ei saanut selvää.  Kuuli vain palautteen liian kovalla väännetyistä vahvistimista ja ihmisjoukkojen huudon.  Sirkustyyppinen ilmapiiri joka luo tietyntyyppistä hysteriaa toimii erittäin hyvin promotoiden tiettyjen asioiden suggestiota ihmisiin.

 

Aivan niin, kuten sanoin, pian hulahullutus oli ohi, kun ihmiset ostivat toisen tai kolmannen vanteensa, koska ne kaikki menivät rikki.  Halpaa muovia, ne taipuivat ja ne menivät pienille kulmille joita ei saanut poistettua.  Ne kaikki päätyivät roskikseen, kunnes ihmiset saivat seuraavan trendin, ja taas seuraavan, ja sitten tuotiin lantiohousut, miehillekin.  Nuo housut kirjaimellisesti asettuivat aivan lantiolle.  Miehillä ei ole paljoakaan lantiota, joten ne eivät olleet kaikkein paras vaihtoehto ostaa, koska niillä oli tapana tippua nopeasti kun vähiten sitä odotti, joten sitä ei kestänyt kauaa.  Sitten tuotiin leveälahkeiset housut, parhaiden merkkien kera.  Nekin olivat suuri menestys.  Ja tuo oli merkkivaatteiden alkuaikaa, kun niihin laitettiin suuri lappu jossa mainostettiin tekijän merkkiä.  Siitä tuli status-juttu.  Siitä lähtien olemme aina olleet vierimässä yhdestä toiseen, koska muotiteollisuus työskentelee, kuten Platon sanoi, "yhdessä draama- ja musiikkiteollisuuden kanssa."  Niin on aina ollut.  Ne kaikki ovat osa kulttuurinluontia.

 

Viktoriaanisella ja edvardiaanisella ajalla oli tärkeää vielä pitää perheyksiköt kokonaisina, koska suurin osa oli työläisiä.  He kasvattivat seuraavaa työntekijöiden ja sotilaiden sukupolvien Brittivaltakuntaa varten, ja kaikkien muidenkin valtakuntia varten.  Riippuu missä maassa ihmiset olivat.  He puhuivat perheyksikköjen puolesta, ne olivat tärkeitä.  He eivät lainkaan mainostaneet kevytkenkäisyyttä.  Itse asiassa he puhuivat sitä vastaan ja se oli tuomittavaa.  He varmistivat että naiset pukeutuivat pitkiin mekkoihin ja käyttäytyivät tietyllä tavalla.  Sitten tietysti, kun perheyksikkö piti tuhota, koska järjestelmä oli menossa kohti teollisuuden jälkeistä aikaa, sitten he päättivät alasajaa perheet.  Hameet katosivat miltei kokonaan kun he keksivät mini-hameet, ja olemme olleet liikkeessä siitä lähtien.  Muoti on tärkeä osa kulttuurinluomista, kuten myös musiikki ja draama.

 

Jokaisella ikäryhmällä on tapana ajatella että kaikki asiat jotka ovat heidän elinaikanaan, ja kehittyvät heidän aikanaan, ovat spontaaneja.  Niin meitä opetetaan ajattelemaan, mutta se on kaukana totuudesta.  Kaikki on suunniteltua, kuten laaja liikesuunnitelma, kauan etukäteen, asiantuntijoiden toimesta, ja tämän tekivät aivoriihet 1800-luvulla, melkein kuin tänäkin päivänä.  He katsoivat tulevaisuuteen.  Heillä oli kokonaisia taloustieteilijöiden aivoriihiä jotka työskentelivät suuryhtiölle, päämajanaan Lontoo, ja osa koko sijoitustoimintaa oli katsoa minkälainen yhteiskunta kehittyisi, ja minkälaisen he haluaisivat kehittää, seuraavan sadan vuoden aikana, tai pidemmällekin.  Tuo ei ole koskaan muuttunut.

 

Me luulemme, mediaa kuunnellessamme, että vain kompuroimme polkua pitkin, ja hallitukset ja poliitikot vain reagoivat asioihin joita osuu heidän kohdalleen, ja väittelevät niistä ja keksivät ratkaisuja, mutta mikään ei ole totuudesta loitompana.  Mikään ei ole loitompana totuudesta.  Suurten muutoksen tapahtuessa tilana on aina jonkinlainen kaaos.  On sivutuotteita, toimimattoman yhteiskunnan sivuvaikutuksia, kun ihmiset yrittävät matkia aiemman sukupolven yhteiskuntaa joka ei enää toimi.  Se ei toimi enää koska ne jotka järjestelmää hallitsevat ovat indoktrinoineet sekä miehet että naiset olemaan vihamielisiä toisiaan kohtaan.  Sitä opetetaan koulusta alkaen myöskin.

 

He aloittivat ensin naisista ja manipuloivat heitä.  He promotoivat naista, televisiomainoksilla, olutmainoksissa, kaikissa komedioissa ja muissa, jonkinlaisena seksiobjektina - olutta myytiin pikkuruisessa minihameessa olevan uhkean kehon avulla, joka ei ollut todellinen ihminen, hän oli vain jotakin jota mies haluaisi.  He depersonalisoivat naisen miesten mielessä.

 

Naisen mielestä mies on vain alhaisen pedon tyyppinen olento joka haluaa vain seksiä, viinaa ja urheilua.  Tuollainen järjestelmä on kehitetty.  Mutta, vaikka niin onkin, jokainen etsii silti kumppania, puolisoa, ja yrittävät matkia aikaisempia sukupolvia, ja kaikki on toimimatonta.  Asiat eivät toimi indoktrinaatioiden ja käytetyn terminologian vuoksi, joka avittaa kuilujen syventämisessä - tuo on psykolinguistiikkaa.

 

Olemme kaikki nähneet koulujen ampumakohtaukset.  Niistä on tulossa miltei muodikasta, ja aina parin vuoden päästä he julkistavat lisää yksityiskohtia.  He odottavat pari vuotta ennen kuin pesemättömät massat saavat kuulla enemmän totuudesta, koska hallituksen agenda hyötyy aina näistä ampumisista.  Osana on kyse lisääntynyt hallinta.  "Oi, katsokaa kuinka turvaton yhteiskuntamme on.  Sinuun itseesikään ei voi luottaa, voisitte riehaantua.  Teitä pitää valvoa, vahtia, ja testata."  Muistakaa, että presidentti Bush haluaa lopulta että jokaiselle amerikkalaisille suoritetaan psykologinen arviointi, asiantuntijoiden toimesta, jotka keksivät kaikenlaisia teorioita joihin liittää meidät.  Jos meitä ei saada mahtumaan johonkin teoriaan, he voivat luoda uuden aivan yksilöä varten.

 

Olen lukenut joitakin tiedesivustoja näistä ampumisista.  On mielenkiintoista miten he muotoilevat sanomansa, koska tämä on normaalia, tämä mitä aion kohta lukea, miten he sanovat tämän.  He tiivistävät sen kuin joksikin tinapurkkisopaksi.  He ottavat kaiken oleellisen pois, tietäen että suurin osa ihmisistä, tavallisista ihmisistä, lukevat vain tiivistelmän josta puuttuu kaikki merkittävät yksityiskohdat, ja siten asiasta jää tietty kuva mieleen.

 

Tämä on sivuilta physorg.com, ja tässä lukee - tämä on huhtikuun 22. päivänä 2007.

 

"Tiedemiehet etsivät tapoja lakkauttaa aivojen väkivalta-kemian."

 

Alan: Ennen kuin aloitan, annan pienen alustuksen.  Psykiatria on uusi muka-tiede.  Se on ollut toimessa jo sata vuotta, jonkinlaisena tieteen teeskentelynä.  Psykiatriassa ihmiset ovat oikein taitavia tekemään diagnooseja - siis asettamaan ihmiset jonkin sairauden kategoriaan.  He voivat kuvailla oireet, ja merkit, tietynlaisesta taudista, ja ne kaikki ovat kategorioita jotka esittäytyvät toisilleen sanaston kautta, sanaston käytölle, joten he voivat sanoa, "Tämä on skitsofreniaa, tämä on maanis-depressiivisyyttä."  He kutsuvat sitä "bipolaariseksi häiriöksi" ja niin edelleen.  Näitä kutsutaan "psykoottisiksi sairauksiksi".  Psykoottiset sairaudet eroavat neuroottisista siten, että psykoottiset käyttäytyvät omituisesti mutta eivät tiedä tekevänsä niin vaan luulevat olevansa kunnossa.  Heillä ei ole kykyä nähdä itseään ja sitä miten käyttäytyvät.

 

Neurootikko tietää että heissä on jotakin vialla, mutta eivät tiedä mikä se on.  Tuo on niiden suurin ero, näiden kahden kategorian.  Psykiatria on alusta lähtien etsinyt itsetärkeyttä.  Kootakseen itsensä tieteeksi ja tehden itsestään uskottavan he julkaisevat enemmän propagandaa kuin suurin osa tieteistä.  Kaikki tieteet julkaisevat paljon propagandaa, saadakseen yleisön uskomaan itseensä.  He haluavat kohota yleisön yläpuolelle ammattikunnaksi, ammatilliseksi tieteeksi.  Siksi he julkaisevat paljon propagandaa ja korkealentoisilta kuulostavia fraaseja, mitä tulee yleisöön, tehdäkseen heihin vaikutuksen, ja saadakseen ihmiset tuntemaan itsensä typeriksi, epäpyhiksi, käyttämiensä termien ja terminologian avulla.

 

Tuo on ensimmäinen asia joka tieteessä tehdään, oman sanaston luominen.  Siitä tehdään sisäpiirin juttu niille jotka ovat osana oppinutta (eng. degree, myös aste) ryhmää, koska kaikki tässä maailmassa perustuu vapaamuurarien järjestelmään.  Siksi kouluista saadaan tutkinto (eng. degree).

 

Psykiatrian alusta alkaen he keksivät teorioita miten ennakoida asioita ja miten estää niitä.  Ajatus aina suuremman vallan keräämisestä muiden yli ei ole uusi.  He ovat tehneet sitä alusta alkaen.  Itse asiassa psykiatrian aikakauden alusta lähtien, se on ollut eugeniikka-liikkeen oikea käsi.  Huippupsykiatrit, ensimmäiset heistä, olivat yleensä Maailman Eugeniikkajärjestön jäseniä.

 

Tässä lukee:

 

"Tiedemiehet etsivät tapoja lakkauttaa aivojen väkivalta-kemian."

 

Alan: Tuo on tavallista PRrää.

 

"Loikat ihmisen aivokemian ymmärryksessä ja genetiikan alalla antavat tiedemiehille toivoa että he voivat viimeinkin purkaa väkivaltaisen käyttäytymisen mahdollisuuden jotta viimeviikkoisen kaltaiset tragediat, Virginian yliopiston joukkosurma, sanovat neurologit.

 

Ampuja, 23-vuotias etelä-korealainen..." -

 

Alan: Joka on 32 käännettynä, vapaamuurareille.

 

"...joka oli elänyt Yhdysvalloissa lapsesta saakka, tappoi 32 ihmistä ennen kuin tappoi itsensä, eniten kuolonuhreja aiheuttaneessa kouluampumisessa USAn historiassa.  "Minulla ei ole epäilystäkään siitä että jos olisimme tutkineet hänen [Virginia Tech'in tappajan] aivonsa, olisimme löytäneet epänormaalisuuksia ja olisimme voineet kehoittaa häntä hankkiutumaan terapiaan," sanoo tri Allan Siegel, neurologi ja tutkija New Jersey'n Lääketieteen yliopistosta."

 

Alan: Tuo on tyypillinen lausunto näiltä jotka haluavat enemmän valtaa.  He ovat leikelleet aivoja iät ja ajat, keksien kaikenlaisia teorioita.  "Hyvänen aika, onko tuo joku vamma?" ja sitten 10.000 heistä väittelee siitä ja keksivät 10.000 eri syytä ja erimielisyyttä.  He vetävät aina samaa pussistaan, samaa jänistä.  Ja näin koska he haluavat valtaa ihmisten yli, luodakseen tämän maailman jossa kaikkea tutkitaan ja ihmisille annetaan joku leima.  Sinut hyväksytään työvoimaan, kuten agendassa luki kauan sitten.  Saisit leimasi että olet hyväksytty.

 

Eikö ole mielenkiintoista että suuri juttu 50-luvulla, ensisijaisesti Hollywoodissa, taas kerran, yhtäkkiä jokainen Hollywoodin tähti kävi terapiassa.  Se oli muodikasta.  Jokainen tarvitsi henkilökohtaisen terapeutin jonka kanssa puhua asioista.  Ennen mentiin rabbin tai papin luo, tai kenen vaan, ja nyt yhtäkkiä mentiinkin terapeutille, ammattilaisen luo.  Jos haluat oppia näiden ammattilaisten tarinan, sinun pitää kuunnella Woody Allenia ja hänen tarinoitaan heistä, koska hän oli koukussa niihin vuosikausia, kunnes hän ymmärsi etteivät he ole sen parempia kuin hänkään, mitä tuli terveeseen mieleen, mitä se sitten onkin.

 

Ja terapeutti (eng. therapist) on 'the rapist' (raiskaaja).  Ajatelkaa sitä.  Kuka on se joka raiskaa mielen?  The-rapist.  Raiskaaja isolla R-kirjaimella (siis, tunnetussa muodossa, the).

 

"...neurologi ja tutkija New Jersey'n Lääketieteen yliopistosta.  "Olisimme voineet välttää tämän jos häntä olisi hoidettu oikein sairaalaoloissa," Siegel kertoi AFP'lle."

 

Alan: Joka myöskin on vitsi, koska jotta häntä olisi voitu hoitaa hyvin, hänet olisi pitänyt tehdä ainutlaatuinen diagnoosi jonka mukaan hän oli mahdollinen riehaantuja, kuten hänestä tuli.  Ei heillä ole vielä tuollaisia tieteitä, meille sanotaan - vielä.  Luoja auttakoon meitä, jos he joskus saavat oikeuden suorittaa diagnoosin kaikille, laittaa meidät eri kategorioihin, kun olemme lapsia.  Sitä he haluavat.

 

Näin he jatkavat, tavanomaista PRrrää.

 

"Kliininen tutkimus, kuten myös eläinkokeet, etenkin kissoilla, yli 40 vuoden aikan ovat osoittaneet että määrätyt alueet aivoissa liittyvät aggressioon ja väkivaltaan, sanoi hän."

 

Alan: Tuo on totta.  Jokaisella lajilla on sama osa aivoissa joka hallitsee kykyä itsesuojeluun.  Se on rakennettu meihin, hiiristä ihmisiin ja norsuihin.  Kaikilla on se.  Mutta näin he sanailevat sen tässä, kuin se olisi jotakin erikoista mitä he ovat löytäneet.  Meillä kaikilla on se.  Siksi olemme yhä täällä elossa, lajina.  Jokainen laji haluaa selviytyä, ja kyky olla aggressiivinen tarpeen vaatiessa on selviytymisvaiston mukaista.  Se kun on tarpeellista.  Tässä he taas kierrättävät vanhaa juttua jonka tietävät.

 

"Aivojen etulohko, sekä limbinen järjestelmä, näyttää omaavan roolin väkivaltaisessa käyttäytymisessä, neurologin mukaan."

 

Alan: Siinä, kuten sanoin, ne sijaitsevat.  Limbinen järjestelmä on se missä kaikki ihmeelliset asiat joihin voisimme kyetä, ja ehkä teemme unissamme, mutta emme todellisuudessa, sijaitsevat.  Siellä on seksuaaliviettimme, kaikki, ja 'tappele tai pakene' syndrooma, järjestelmä.  Kaikki mikä liittyy selviytymiseen, itsesäilytykseen, ja lajin jatkamiseen on käytännössä tuolla alueella.

 

Sitten sanotaan:

 

"Tappaja Charles Whitmanin, joka ampui 16 ihmistä Texasin yliopistossa 1960-luvulla, aivoista löytyi kasvain ohimolohkossa limbisen järjestelmän alueella, hän sanoi."

 

Alan: Yhä he etsivät fyysistä syytä tälle kaikelle.

 

"Yhteys etulohkon ja väkivaltaisuuden välillä löydettiin ensi kertaa vuonna 1848 rautatietyöläisen tapauksessa..." --

 

Alan: Tämä on standardimaista psykiatrian tekstikirja-tyyliä.  Phoneas Gage oli rautatietyömies joka, kun hän piikkejä hakatessaan dynamiittipötköllä, ja sen räjähtäessä yksi piikki lävisti meni hänen leuastaan sisään tullen ulos päälaelta.  Se saatiin poistettua ja hän eli muutaman vuoden ajan, mutta hänestä tuli moraaliton.  He tuovat aina tuon saman jutun esiin, vaikkakin antiikin ihmiset jotka pistelivät toisiaan keihäin ja kirvein tiesivät saman asian tuhansia vuosia sitten.  Mutta, tämä on normaalia psykiatriaa, oppikirjan mukaista.

 

"Phineas Gage, jonka kallon lävisti räjähdyksessä rautatanko vioittaen aivojen etuosaa.  Gage selviytyi onnettomuudesta mutta hänen käytöksensä muuttui radikaalisti, aikaisemmin hän oli ollut kunnioittava ja herkkätapainen ja nyt hänestä tulikin impulsiivinen ja aggressiivinen persoonallisuus.  Tästä lähtien lääketieteessä väkivaltaiset taipumukset on liitetty vioittuneeseen aivojen etuosaan, sanoo Siegel."

 

Alan: Päinvastainen on totta.  Monille ihmisille joiden aivojen etuosa on onnettomuudessa vioittunut, ei ole tällaista outoa väkivaltaista ja epämiellyttävää käytöstä kehittynyt.  Joten, he pystyvät johtamaan ihmisiä harhaan yksinkertaisilla asiantuntijoiden lausunnoilla, ei niinkään kertoen meille jotakin, vaan pidättämällä jotain tietoa poissa.

 

"Hiljattainen tutkimus osoittaa että lapset jotka kärsivät etulohkon vioittumisesta ennen seitsemättä ikävuotta kehittävät epänormaalia käyttäytymistä, jota luonnehtii heidän kykenemättömyytensä hallita turhautumistaan, vihaansa ja aggressiotaan, erään Neurotieteiden lehdessä julkaistun artikkelin mukaan."

 

Alan: Tähän ei ole liitetty mitään nimeä, tähän pikku kappaleeseen.  Näin he luovat mielikuvia meille, tämä on kuin täytettä.

 

"Hiljattainen tutkimus osoittaa että lapset jotka kärsivät etulohkon vioittumisesta..." --

 

Alan: Ei sanota mikä tutkimus.

 

"...ennen seitsemättä ikävuotta kehittävät epänormaalia käyttäytymistä, jota luonnehtii heidän kykenemättömyytensä hallita turhautumistaan, vihaansa ja aggressiotaan, erään Neurotieteiden lehdessä julkaistun artikkelin mukaan.  Neurologit uskovat että etulohko hallitsee ja säätelee aggressiota ja väkivaltaisia impulsseja."

 

Alan: Taas sama juttu.

 

"41 murhaajan aivokuvaustutkimus..."

 

Alan: Miksi 41?

 

"...löysi todisteita, että suurimmassa osassa tapauksia etulohko, kuten myös jotkut syvemmät aivoalueet, kuten amygdala, toimivat epänormaalisti, kirjoittivat tutkijat Neuroscience'n artikkelissa."

 

Alan: Pitäisi tehdä sokkotutkimus, tarkoittaen että pitäisi olla myös ihmisiä jotka eivät ole murhaajia, ja verrata heitä.  Siten asioita pitäisi tehdä.  Niitä verrataan.  Haluaisin nähdä eliittiemme aivokuvia.  Ettekö tekin haluaisi nähdä mitä ne näyttävät ja mikä niissä on vialla?  Ehkä tyypit kuten lordi Bertrand Russell tai Darwinin perhe, mutta eiväthän he päästä meitä käsiksi tällaisiin tietoihin.

 

"Virginia Tech'in ampujan tapauksessa lääketieteellisessä tutkimuksessa pitäisi myös katsoa jos hän kärsi serotoniini-järjestelmän vajauksesta, sanoi Klaus Miczek, neurotieteilijä Tufts yliopistosta."

 

Alan: Tuo on muodikasta nykyään.  Se on heidän paras teoriansa tällä hetkellä.  He menevät trendistä toiseen.  Lääketieteessä ja psykiatrian alalla, ja vielä yrttienkin alalla on sama juttu.  He menevät aina yhdestä trendistä seuraavaan, ja sitten seuraavaan.  Tuo on tosiasia, huomaatte jos tutkitte näiden nk. ammattien historiaa.  He ovat aivan trendien lumoissa.  Heillä on teorioita jotka kestävät jonkin aikaa, ja niitä opetetaan ja ihmiset valmistuvat ja saavat oppiarvojaan ja kaikkia muita.  Sitten 10-20 vuoden päästä, he muuttavat teoriaa ja korvaavat sen jollakin muulla, josta taas tulee evankeliumi, kunnes taas seuraava evankeliumi kirjoitetaan, ja näinä mennään trendistä toiseen.

 

Mielenkiintoista on myös, että tässä he esittävän tämän huolettoman jutun, yrittäen sanoa että voisi olla kyse serotoniini-järjestelmän vajauksesta, joka kuten sanoin, on nyt muodikas teoria.  Se on yksi heidän teorioistaan ja he tekevät paljon rahaa näillä teorioillaan, koska tiedemiehet elävät apurahojen varassa.  Heille annetaan runsaasti apurahoja, ja niin heidän pitää tuottaa tuloksia, kuluttamaansa rahaa vastaan, niille jotka antavat rahaa.  He keksivät näitä teorioitaan, ja tuo on tämänhetkinen suurin trendi.

 

Huomasin että kommentti-osiossa joku on sanonut jotain tottakin, joku vastasi tähän artikkeliin.

 

Hän sanoi:

 

"Jos en erehdy, suurin osa näistä viimeaikaisista tappajista on ollut serotiini-lääkityksellä.  Näiden lääkkeiden tiedetään omaavan yhteys väkivaltaiseen käyttäytymiseen itseä ja muita kohtaan."

 

Alan: Tuo on aivan totta.  Tuossa on asian toinen puoli, joltakulta joka on kirjoittanut tästä mutta tämä ei ole itse artikkelissa.  He työntävät näitä lääkkeitä artikkelissa, joka on luonnollista koska viimeiset ihmiset jotka haluavat hyväksyä mitään jotakin väärin tehdessään on psykiatrian alalla toimivat, jotka jakavat näitä lääkkeitä suurten yhtiöiden puolesta.  Tiedämme esimerkiksi että Prozac ja kaikki sen johdannaiset, ne ovat joutuneet huonoon maineeseen.  Heillä on kaikkia erilaisia prozac-tyyppisiä lääkkeitä eri nimien alla.  He muuttivat vain hiukan molekyylien paikkaa ja kutsuivat sitä joksikin muuksi.  He huomasivat että ihmiset jotka näitä söivät kärsivät väkivaltaisista purkauksista, ja usein tajuttomuuksistakin, eivätkä muista mitään.

 

Sitten artikkelin alla lukee vielä tällainen harhaanjohtaja tieto:

 

"Monet lääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi väkivaltaisia impulsseja hallittaessa kompensoimalla serotoniini-vajauksia, sanoo Siegel..." --

 

Alan: Siegel on ilmiselvästi hyvää pataa lääkeyhtiöiden kanssa jotka työntävät näitä serotoniini-lääkkeitä, korvaavia lääkkeitä.

 

Sanotaan:

 

"...mainiten Prozacon ja lithiumin joita käytetään myös skitsofrenian hoidossa."

 

Alan: Lithiumia on perinteisesti käytetty maanis-depressiivisyyden hoidossa, ei skitsofrenian.  Mutta kukapa nyt yksityiskohdista väittelisi.  Tällaista yleisölle syötetään, ja se jättää mielikuvia heidän mieliinsä, osaksi väärää tietoa ja osaksi oikeaa.  Ei voi muodostaa tietoon perustuvaa mielipidettä ellei omaa kaikkia tosiasioita, ja meille annetaan aina valinnaisia faktoja jotta meille saadaan luoduksi väärä mielipide, kuva.  Niin yksinkertaisesti tämä tehdään.

 

On totta, että Columbine lukion ampumisissakin, tai oikeastaan kaikissa tapauksissa, syylliset olivat poliisin tuttuja jo etukäteen.  Tiedämme että he olivat olleet psykiatrien määrämällä lääkityksellä.  Tiedämme että he pitävät videoiden kuvaamisesta ja lataamisesta nettiin, poseeraamalla ase kameraa kohti nostettuna.  Se on heille perinteistä, joten poliisivoimat eri maissa tietävät mistä heissä on kyse.

 

Tiedämme, että koulujen terapeutit (eng. the-rapist, raiskaaja) tunsivat heidän ongelmansa ja taipumuksensa, eikä ole yllätys että he lopulta tekivät mitä tekivät.  Kuka tietää miten heidät oli ehdollistettu ja laukaistu tekemään mitä tekivät?  Puhumme mielenhallinnasta kuin se olisi totta vain elokuvissa.  Mutta ei, elokuvat osoittavat meille että mielenhallintaa on olemassa.  Se ei ole millään tavoin uusi tiede.  Nämä ovat hyvin viimeisteltyjä tieteitä.

 

Mielenkiintoista että kun he haluavat toteuttaa agendan, joku lähtee riehumaan ja täyttämään heidän toiveitaan, jotta hallitukset voivat säätää lakeja.  Näimme kun se tapahtui Kanadassa, ja se tapahtuu Yhdysvalloissa, ja he käyttävät neuvostomaista taktiikkaa, kollektiivista rangaistusta koko väestölle.  Jos yksi ihminen tekee rikoksen käyttäen jonkinlaista asetta, he kieltävät sen kaikilta.  Niin asiat toimivat neuvostojärjestelmässä, joka on nyt siis meilläkin.  He vain eivät kutsu sitä neuvostojärjestelmäksi.  He eivät mainitse kommunistijärjestelmää.  He käyttävät siitä eri nimiä, jotta emme yhdistä.  Mutta siitä juuri kuitenkin on kyse.

 

Jos tällaista logiikkaa käytetään, kuten jonain päivänä voidaan soveltaa sitä autoihin, jos yksi ihminen menettää ajoneuvonsa hallinnan, he voisivat kieltää kaikki ajoneuvot.  Sama logiikka.  Olemme kaikki potentiaalisesti syyllisiä, ennen kuin suoritamme rikoksen.  Sama ennakoivien pidätysten ajatus, tähän suuntaan he ovat menossa.  He haluavat kysyn ennakoida mitä teemme seuraavaksi.  He haluavat tuntea meidät niin hyvin että tuntevat meidät itseämme paremmin.  He pystyvät sitten ennakoimaan liikkeemme.  Mitä teet seuraavaksi?  He haluavat meidän olevan ennakoitavissa, koska totaalisen hallinnan järjestelmässä, ja tarkoitan totaalisesti hallittua järjestelmää, jokaisen pitää olla hallitsevan eliitin ennakoitavissa.

 

Ennen kuin jatkan seuraavasta jutusta, haluan kiittää ihmisiä, ja heitä onkin muutama, jotka ovat lähettäneet lahjoituksia, ja yritän järjestää aikaa vastatakseni heille.  Tällä hetkellä se on vaikeaa koska teen töitä uusien sivujeni kanssa, sen perustamisen - siis eurooppalaisen sivustoni - ja eri kääntäjien kanssa.  Siihen liittyy tällä hetkellä paljon työtä, ja olen myös jäljessä postini kanssa, ja kuten sanoin, toivon ehtiväni siihenkin vielä.  Tiedän keitä kaikki minulle kirjoittavat ovat, ja tunnen ne muutamat jotka lähettävät lahjoituksia.  Tiedän keitä olette ja olen hyvin kiitollinen, koska te autatte minua jatkamaan.  Tähän liittyy kuluja, ajasta puhumattakaan.

 

Ajasta minulla todella on puutetta, koska tähän liittyy niin paljon työtä, todellinen yksimiehinen orkesteri, kun soittaa rumpuja jalkojensa välissä ja kitaraa edessä ja lautaset on kiinnitetty kyynärpäihin.  Mutta kaiken saa pidettyä toimessa, ja jatkan tätä niin pitkään kuin voin, saadakseni tietoa levitettyä niin kauan kuin voin, ja työnnän niin pitkälle kuin pystyn.  Yritän siis vastata niille jotka ovat olleet niin ystävällisiä että ovat lahjoittaneet.  Ei ole kyse että unohtaisin tai ottaisin ne kylmään käteen tai huolimattomasti.  Minulla on vain tällä hetkellä liikaa työtä, ja pitää myös alkaa puiden hakkaaminen, kohta, jotta voin valmistautua talvea varten.  Se on seuraava iso urakkani jonka yritän hoitaa kaiken muun välissä.  Haluaisin saada sen tehtyä ennen keskikesää, koska silloin on niin lämmintä.  Se on hullua aikaa sellaiselle raskaalle työlle, puhumattakaan hyttysistä jotka rakastavat päästä käsiksi kun hikoilee puita kaataessa.

 

En saa paljon valituskirjeitä, välillä niitäkin, ehkä kourallinen, korkeintaan viisi vuodessa, ja tiedän myös aina keneltä ne ovat.  He käyttävät eri nimiä, mutta tyylin ja aiheiden perusteella pystyn kyllä toteamaan että kyseessä ovat samat ihmiset.  Sain erään hassun juuri edellispäivänä.  Hän on kirjoittanut minulle pari kertaa Afrikasta, ja miten minun käsitykseni Afrikasta ovat vääristyneitä, miten Afrikka vaurastuu ja menestyy hyvin.  Luultavasti kyseessä on joku, joka saa apurahaa YKlta.  Ja hän uhkaili minua.  Hän sanoi, "raportoin sinusta Amerikan kongressille ja YKlle."  Haluan vain kertoa hänelle, että se sopii hyvin koska kongressiedustajat ovat pyytäneet kirjojani ja YK sai kirjani viime vuonna.  He pyysivät niitä, ja maksoivatkin niistä.  Joten he tietävät minusta kaiken.  Tämä vain jotta tiedät, joten voit mennä räyhäämään muualle.

 

Viime aikoina olen ollut yhteydessä myös erääseen naiseen, joka viimeisen parin viikon aikana on auttanut minua sivustojeni ylläpitämisessä kun sain ne ensin ylös.  Opin tuntemaan ihmiset jotka auttavat minua tämän tiedon levittämisessä.  Heidät oppii tuntemaan melko hyvin, koska ihmiset jotka tarjoavat apuaan ovat ensikäteenkin tavallisesta poikkeavia.  He eivät ehkä ajattele niin itse, mutta ovat silti.  He tulevat apuun; he antavat aikaansa ja näkevät vaivaa tehdäkseen työtä tämän tiedon levittämiseen, koska he uskovat ja tietävät että on tärkeää että muut saavat tietää tästä todellisuudesta joka heidän ympärillään on, ja heidän sisässään, mikä on muokannut heitä itseään.  He haluavat myös estää sen että meidän erheemme toistuisivat jälkeemme tulevien sukupolvien kohdalla.  On aika että tämä saadaan loppumaan - tämä manipulaatio, massojen manipulaatio ja mielenhallinta.

 

Nainen joka on auttanut minua sivustojen kanssa on pitänyt huolta isästään joka on kärsinyt vuosia luusto-ongelmista.  Vain pari viikkoa sitten hänellä todettiin olevan syöpä, sarkooma, joka on levinnyt kaikkialle kehoon.  Hän joutui käymään läpi koko prosessin pitäessään isän vuoteessa, hoitaen päivittäisen hygienian, ja kääntäen häntä aina parin tunnin välein.  Olimme paljon yhteydessä muutamien päivien aikana, hän kuoli edellispäivänä, ja hän antoi isälleen erittäin hyvää huolenpitoa.  Ja hän kuoli ilmeisesti ilman suurempia kipuja.

 

Se oli hänelle kovaa työtä, koska jonkun kääntäminen parin tunnin välein, heidän nostamisensa ylös, ja talossa päivystäminen varmistaakseen että hän ottaa lääkityksensä oikeaan aikaan, saaden vain pari tuntia unta yössä, on erittäin raskasta.  Joten ylistän häntä siitä mitä hän teki, ja tämä johtaa minua seuraavaan asiaan, miten meidän on alettava arvostaa elämää enemmän ottaen osaa syntymiin ja kuolemiin.

 

Siitä ei ole niin kauan kun perheet pitivät huolta omistaan ja jokainen teki osansa.  Jopa nuorimmat tekivät osansa.  Tämä sitoi heitä yhteen ja sai heidät arvostamaan toisiaan.  Arvostuksen joka oli suurempi kuin tarve joskus vihastua toisillemme, koska mielessä on, että kuolema on todellista.  Vasta kun ihmiset kuolevat toivoo, että saisi kaiken takaisin ja kaikki typerät pikkuasiat joista kiisteltiin joskus eivät olisi tapahtuneet, etenkään samalla tavalla.

 

Elämme nihilismin aikana, aiheutetun nihilismin, yksi sen sivuvaikutuksista on perheyksikön rikkoutuminen, joka oli tärkeää seuraavalle osalle Uutta Maailmanjärjestystä, kuten Bush sitä kutsuu.  Kukaan ei valittanut kun hän luonnosteli salaliittoteoriaa tuota julistaessaan televisiossa.

 

Perheyksikön oli mentävä, jotta ihmiset eivät arvostaisi toisiaan.  Elämä on nyt halpaa.  Siitä on tullut halpaa ja keinotekoista, niin kaukaista todellisuudesta.  Se oli Platonin unelma, kun hän puhui mehiläispesistä jotka loisivat Valtion, eliitin utopian, koska kaupunkilaismaisessa järjestelmässä, joka on keinotekoinen alhaalta ylös, voidaan muuttaa kulttuuria.  Kulttuuri on muovia.  Se ei ole kiinteää.  Sitä voidaan muuntaa.  Oikea on väärin.  Väärin on oikein.  Asiat ovat miten tahansa he sanovat, ja siitä tulee normaalia.  Olemme nähneet elämän arvon tippumisen tapahtuvan jo pitkän aikaa, kunnes nyt myymme ruumiinosiamme kuin paunan lihaa teuraskaupasta.  Sikiöt menevät myyntiin ja selkärangat myydään 5.000 dollarilla hyvässä kunnossa.

 

Kuolevat viedään sairaalaan kunnes menehtyvät, ja heitä vain käydään katsomassa silloin tällöin.  Heidät puhdistetaan, kunnostetaan ja lääkitään ja sitten voimme jättää heille kukkia tai karkkeja joita he eivät voi syödä ja kävellä taas ulos vierastunnin päätyttyä.  Sitten he kuolevat.  Hautausurakoitsija hoitaa kaiken.  Meidän ei tarvitse tehdä mitään.  Käymme vain katsomassa vanhaa sitäjasitä, pukeutuneena parhaaseen pukuunsa arkussa noin tunniksi, ja sitten se on ohi.  Kaikki on hygieenistä ja steriiliä.  Huolenpitoa ei ole missään vaiheessa.  Jälkeenpäin on vain hajanainen kuva mitä oikein tapahtui.

 

Kun taas jos on tekemisessä tuon ihmisen kanssa, joutuu kokemaan paljon itse.  Virstanpylväät alkavat syntymästä, kun sanoo ensiksi äi-ti tai isi (isi on kyllä kai nyt poissa kuvasta yksinhuoltajaperheissä).  Se on yksi virstanpylväs, ja kasvaessa kokee monia sellaisia.  Kun ihmiset kuolevat, näkee usein osan itsestään kuolevan heidän mukanaan, ja alkaa hitaasti hyväksyä ettei elämä olekaan niin halpaa, että elämä itsessään on kallisarvoista.  Kun ymmärtää että elämä on kallista, lopettaa toisten katkeran kohtelemisen, kuten mitättömät kateudet ja vihat, ja kaikki ehdollistetut reaktiot toisiinsa nähden joita sisaruksilla yleensä on.  Jopa vuosia myöhemmin, he sortuvat vanhoihin kaavoihin jonka mukaan dominoivat toisiaan, ja yrittävät sitä uudelleen, ja kaikki muut mitättömät asiat joita tapahtuu.

 

Silti henkilökohtaisesti, jos sen ottaa henkilökohtaisesti, henkilön kuoleman, etenkin vanhemman, katsoo sen kautta omaa elämäänsä.  Se tuo kuolevaisuuden lähemmäs itseä.  Lapsille on vaikeaa, melkein mahdotonta, kuvitella omaa kuolemaansa henkilökohtaisesti.  Se on kaukainen asia joka tapahtuu muille.  Sellainen se on, jopa vanhetessa.  Muistan ajatelleeni että joku 30-vuotias, tai jopa parikymppinen, kunnes tulee itse siihen ikään, "hyvänen aika, mitä ajalle tapahtui?"  Sitten kun katsoo ajassa taaksepäin sanoo itselleen, "en muista mitä kaikkea tuohon aikaan tapahtui."

 

Mutta nämä ovat virstanpylväitä joiden läpi käymme elämässämme.  Ihmiset jotka kuolevat ja ovat lähellä kuolemaa muuttuvat myös kun tietävät kuolevansa.  Meillä kaikki on persoonallisuutemme jota projisoimme ulospäin.  Se ei ole koskaan sama kuin se mitä ihmiset jotka meitä katselevat näkevät meissä.  Se on aina erilainen, koska meille kaikilla on suojamme jolla suojaamme haavoittuvaisuuttamme, koska maailma voi todella olla julma paikka.  Mutta kun joku tietää kuolevansa, kaikki pienet asiat joista he pitivät kiinni katoavat.  Heidän ajatuksensa ovat asioissa ja ihmisissä jotka ovat vaikuttaneet heihin, heidän ystävissään, ihmisissä joita eivät ole nähneet moniin vuosiin, koska siitä elämässä on kyse.  Ei siitä mitä meillä on tai mitä kasaamme.  Voimme kaikki kerätä jotakin riippumatta siitä mihin luokkaan kuulumme.

 

Ihmiset jotka ovat vaikuttaneet meihin tulevat mieleemme tiettyinä aikoina.  Se on tärkeää.  Itse asiassa, se on ainoa asia millä on väliä.  Ja tämän olemme kadottaneet.  Olemme kadottaneet sen koska kasvamme kaupallistuneessa maailmassa, jossa onnellisuus on seuraava saippuanpala, kun joku alaston nainen pesee itseään sillä kylpyammeessa televisiossa, tai seuraava hammastahna, tai mitä meille sitten työnnetäänkään.  Mikään ei ole kauempana totuudesta, koska jonkun ystävällisyys jonakin hetkenä, joku todellinen kommunikaatio ihmisten kesken, voi pesiytyä mieliimme tai niiden mieliin jotka vaihtavat ajatuksiaan, eivät vain dataa mitä heihin on ladattu.

 

Normaaleilta ihmisiltä tämä järjestelmä jossa he ovat kasvaneet on poistanut kärjen heidän tunteistaan.  Tunteet ovat yhä olemassa, he vain eivät osaa ilmaista niitä.  He eivät ole varmoja pitäisikö heidän, koska olemme miltei depersonalisoitu, epäinhimillistetty, tässä kulttuurissa jonka eliitti halusi luoda johtaakseen meidät seuraavaan vaiheeseen, jotta emme valittaisi hirveyksistä joita tapahtuu, ja jotka nyt olemme hyväksyneet normaaleina.

 

Kyllästymme kuulemaan mitä Hitler teki Toisessa Maailmansodassa, kun neuvostojärjestelmä tappoi vielä paljon enemmän, kun muut hallitukset entisaikoina ovat tehneet samaa, usein tappaen omia ihmisiään.  Jos saisin haluni läpi, pystyttäisin monumentit jokaista teurastusta varten, jokaista kansanmurhaa varten jota hallitukset ovat tehneet kaikissa kansakunnissa, muistuttaakseni ihmisiä että palvelijoiden kuuluu olla juuri sitä - heidän ei pidä olla ylimpiämme, koska psykopaatit tuntevat aina vetoa noihin asemiin, ja he päätyvät aina johtamaan toisia psykopaatteja, ja menevät aina samaan suuntaan.  Heillä ei ole valinnanvaraa, ja koska he pelkäävät suurta väestö, tiedäthän, ihmisiä, normaaleja ihmisiä joilla on tunteet ja jotka rakastavat ja unelmoivat ja jotka tuntevat surua ja syyllisyyttä, tätä psykopaatti ei ymmärrä, heidän on yritettävä pitää normaalit ihmiset kurissa, ja lopulta heidän tulee täysin hallita heitä.

 

Joten kaikille jotka kuuntelevat, ja etenkin nuorille, koska saan paljon postia nuorilta jotka kokevat kovia tässä hullussa maailmassa joka heille on osaksi pelkkää sci-fiä, koska se on esitetty heille sillä tavalla.  Heidät on ehdollistettu, uskomattomien tieteellisesti luotujen järjestelmien avulla koulussa, joiden Bertrand Russell sanoi ehdollistavan heidät koko elämänsä ajaksi.  He taistelevat tuota vastaan, ja reaktiona koulun jälkeen yrittäen mukautua yhteiskuntaan he jahtaavat isoa porkkanaa jota pidetään heidän edessään, ja pakenevat keppiä jonka vuoksi heidän pitäisi paeta ja tehdä töitä, "yhtenä päivänä, poikani, onnistut jos vain työskentelet tarpeeksi kovasti."  Tiedäthän, tuo suurin valhe.

 

Ensin he alkavat syyttää itseään, koska eivät pysty siihen.  He masentuvat.  Jotkut turvautuvat huumeisiin, katuhuumeisiin.  Toiset on koulussa määrätty erilaisten aineiden alaisiksi, joten he kirjoittavat minulle ja kertovat ongelmistaan, mitä he käyvät läpi.  Yritän vastata kaikille, mutta heitä on niin monia kaikkialta, jotka yrittävät pitää kiinni jostakin jolla olisi jotain arvoa, koska yleensä he joutuvat tilanteeseen jossa eivät näe mahdollisuutta omalle tulevaisuudelleen.

 

Sukupolvi X on pyyhitty pois kirjoista.  He ovat ylimääräisiä.  He etsivät toveruutta, mutta eivät tiedä miten pitää siitä kiinni, tämä pätee mieheen sekä naisiin.  He eivät osaa koska heidät on ehdollistettu tiettyihin reaktioihin tietyn kielenkäytön mukaisesti, ja he reagoivat aggressiivisesti tiettyihin sanoihin jne, pavlovianilaiseen tyyliin.  Tämä on ollut tahallisesta jotta on varmistettu ihmisten suhteiden rikkominen, ja he ovat uskomattoman yksinäisiä elämässään, ja silti on olemassa toivoakin, koska he kertovat minulle kuinka paljon kertomani asiat ovat merkinneet heille, he ovat lopettaneet itsensä syyttämisen, ja se on tärkeää jos mikä.

 

Lopettakaa itsenne syyttäminen, ette ole epäonnistujia, olette vain asioiden sivuvaikutus.  Tunnette nahoissanne toimimattoman järjestelmän ja ajan sivuvaikutukset, joiden tulosta tiesivät vuosia sitten ne jotka kaiken suunnittelivat.  Näemme nämä sivuvaikutukset, uhrit ja ongelmat, ympärillämme, ja sen tietäminen voi alkaa antaa voimaa, kun voi lopettaa itsensä syyttämisen.

 

Näin tämän Britanniassa 70-luvulla, kun vierailin takaisin Britanniassa oltuani eri maissa.  Katselin ihmisiä, tunsin ihmisiä jotka olivat tehneet itsemurhan menetettyään työnsä.  Ja kun laittoi päälle television siellä pidettiinkin oikein hauskaa.  Samat komediat olivat ohjelmistossa, samat mainokset - ostakaa ostakaa kaikki ovat onnellisia - vaikka päinvastainen oli totta.  Nyt itsemurhia vain tekevät yhä nuoremmat ihmiset.  Elämän arvo on alennettu, ja sukupolvet on eroitettu toisistaan.

 

Vanhemmat ihmiset jotka ennen antoivat viisautta sukupolvelta toiselle ovat nyt merkityksettömiä.  Heidät on työnnetty kuvasta.  Se oli hyvin tärkeää, koska se on ollut yksi ihmisten selviytymismekanismeista tuhansien vuosien ajan.  Vanhempi kunnioitettiin koska heillä oli viisautta.  He osasivat varoittaa ja johtaa nuoria.  Nuorilla ei ole tuota enää.  Heitä johtaa massamedia, koulutusjärjestelmä Bertrand Russellin tieteellisen indoktrinaation avulla, ja elektroninen mielenhallintateollisuus joka tekee heidän pelinsä ja hallitsee internettiä, ja kaikki heidän katsomansa elokuvat jotka ovat vain ennakoivaa ohjelmointia.

 

Uhrit ovat kaikkialla, ja tämä oli nähtävissä, koska tällaisiksi asiat suunniteltiin.  Monia kirjoja on kirjoitettu yliopistotasolla, aina 50-, 60- ja 70-luvuilla tulevista yhteiskunnallisista häiriöistä kun tiede otti käsiinsä päätöksenteon ja ehdollistamisen.  Lisääntyvien ehkäisytekniikoiden avulla, asteittaisella hyväksynnällä ja psykologiselle indoktrinaatiolle että lapsi, tai sikiö (eng. fetus, latinaksi lapsi) dehumanisointiin inhimillistä.  Lapsi on kuin syylä.  Siitä voi päästä eroon eikä se mitään.

 

Seuraavaksi siirryttiin vanhempiin ihmisiin.  Heittää heidät vanhojen ulospääsykoteihin, mitäs siinä mitään.  Heillä ei ole käyttöä.  He ovat hyödyttömiä syöjiä, tai kuten YK sanoo, hyvä kansalainen on hyvä tuottaja-kuluttaja.  Kun he vanhenevat he lopettavat tuottamisen, ja siksi ovat vain kuluttajia, siksi ja niin edelleen jne.

 

On hyvä että joissain osissa maailmaa on yhä perheyksikkö, vaikkakin ne ovat suuren hyökkäyksen alaisena sen taholta jota kutsutaan demokraattiseksi järjestelmäksi jota länsimaat ja YK työntävät.  He pitävät yhä huolta toisistaan loppuun asti, tietäen itsevarmasti että kun heidän aikansa tulee, heidän sukulaisensa ja lapsensa pitävät heistä huolta luonnollisella tavalla.

 

Palatakseni tilapäiseen webmasteriini, yritin löytää jonkun sopivan laulun tämän puheen lopuksi.  Kun asiaa harkitsee, ei ole monia lauluja isistä, koska heidät on työnnetty pois kuvasta niin pitkälle.  On jotakin 18. ja 17. vuosisadoilta jne joissa miehillä oli hiukan mittaakin, mutta kun heidän arvoaan on alennettu ja heitä on nöyryytetty komedioiden ja kaiken avulla, heistä ei itsestään ole tehtailtu mitään.  Kävin monien vanhojen laulujen läpi enkä löytänyt mitään, paitsi kun luovuin kitarastani vuosia sitten, alkaakseni tehdä tätä mitä nyt teen, ja vannoin etten koskaan enää soittaisi sitä, ainakaan kunnes tekisin jotakin tärkeää.

 

Heitin myös paljon studioissa tehtyjä laulujen master-nauhoja joita ei ollut julkaistu tai joita olin kirjoittanut toisille.  Luulin että ne kaikki olivat mennyttä, mutta löysin yhden vanhan master-nauhan jota en ollut heittänyt pois vielä, ja minä teen tällaista - heitän pois menneisyyteni, ja kun käy eri vaiheiden läpi ja muuntuu uudeksi itseksi, ja kun on kirjoittanut kirjoja, runoutta ja lauluja - elämässä tekee eri asioita, joskus soittaa lavalla, työskentelee sessio-muusikkona, soittaa sooloja lavalla, soittaa ryhmissä lavalla, tekee kaikenlaista, ja joka osa on kuin eri osa itseä, tavallaan, ainakin minulle.

 

Vuosia sitten kirjoitin muutamia lauluja auttaakseni erästä joka halusi tuottaa albumin, ja tämä tehtiin studiossa Philadelphiassa.  Kaivoin läpi vanhojen tavaroideni nähdäkseni oliko  siellä mitään jäljellä joissa puhuttaisiin isistä.  Löysin yhden mitä ei koskaan julkaistu.  Kirjoitin sen kahvilassa matkallani sinne, koska matkalla hän sanoi käyvänsä isänsä luona joka oli tuohon aikaan sairaana, ja hän sanoi, "voisitko kirjoittaa jotakin isästä?"  Sanoi, "en ole ajatellut asiaa."  Joten riipustin tämän yhden niin kuin se tehdään.  Sitä tulee riipustelleeksi paljon lauluja jotka menevät laatikkoihin, ja sitten ne heitetään pois tai jotakin, ja hänen mielikseen sitten sanoin "selvä, kirjoitan jotakin."

 

Kun menimme studioon, noin yhden aikaan aamulla, ja kun sitten saavuimme sinne teknikot olivat vaihtamassa kamoja.  Kun he asensivat mikrofoneja ja äänenvoimakkuuksia ja muuta, hän sanoi, "lauletaan tuo laulu jonka juuri kirjoitit?"  Ja tämä oli kun he vain asensivat kaikkea kohdalleen.  Tätä ei koskaan pitänyt äänittää, ja se kertoo isästä.  Vaikka siinä on joitain juttuja omasta isästäni, hän sanoi "sinun isäsi on kai kuten kaikkien muidenkin isät".  Ja tiesin mitä hän tarkoitti, että isät projisoivat tämän persoonan, jonka avulla he yrittävät ylläpitää sitä minkä näkevät arvokkuutenaan, tietyn välimatkan.  He eivät halua näyttäytyä haavoittuvina, ja monet tuntevat että olisivat voineet tehdä enemmän jälkeläisilleen, ja he ovat sitten puolustuskannalla, jos siitä koskaan tulee puhe, ja silti, tilanteen huomioon ottaen he ovat tehneet parhaansa.  Keitä me olemme tuomitsemaan?  Kuten intiaanit sanovat, älkää tuomitko miestä ennen kuin olette kävelleet pari mailia hänen mokkasiineissaan.

 

Joten antakaa anteeksi tämä pikku laulu, mutta se on ainoa jonka löysin joka kertoi isistä.  Ja tätä ei ollut tarkoitus julkaista, kuten sanoin.  Se oli vain ensimmäinen otto.  Ainoa kerta kun se koskaan laulettiin, vain jotta mikrofonit ja muut saatiin säädettyä, mutta se on laulu isistä ja tämä on Lauralle, ja kai kaikkien muidenkin isille.  Elämä ja kuolevat käyvät yhdessä.  Kuolema on osa elämää, ja yhtenä päivänä kaikki kohtaamme sen.

 

Hamishilta ja itseltäni, hyvää yötä ja kulkekoot jumalasi kanssasi.

 

(laulu Father Farewell - esittäjä/tekijä Alan Watt)

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)