Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

’Tarkoitus, Opettajat ja Mestarit / Etsijät, Puhujat ja Sofistit’

 

 

21. päivä helmikuuta 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei, olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteessa www.cuttingthroughthematrix.com.  On keskiviikko 21. päivä helmikuuta 2007, ja tämä kuukausi todella menee nopeasti.  Hyvä niin.

 

Ihmiset ovat kysyneet minulta josko yhä opetan pieniä kursseja ja tällä hetkellä en tee niin, koska, ollakseni rehellinen, minulla on kädet täynnä näiden pienten puheiden kanssakin jo.  On niin paljon tekemistä saada ne ladattua sivuille, etenkin kun joutuu käyttämään puhelinlinjaa, ja nopeaa nettiä ei tällä hetkellä ole saatavilla alueellani.  Sen piti tulla helmikuussa, mutta sitä on lykätty johonkin hamaan tulevaisuuteen ja ehkä sitä ei koskaan tulekaan, koska isojen poikien ei kannata vetää linjoja kaukaisiin yksittäisiin taloihin yhtä asiakasta varten, se ei tuota heille mitään.  Vaihtoehto olisi satelliitti, mutta se on hirveän kallis.  Luulen että se on yli 800 dollaria vuodessa ja he haluavat kahden vuoden sopimuksia, joten kaikki tuo on ilmassa, voitaisiin sanoa.  Jatkan vain sitä mitä teen tällä hetkellä, joten kyllä, vie paljon aikaa ladata nämä eri sivuille ja saada kaikki valmiiksi.  Puhumisosa ei ole ongelma, vaan kaikki asiat joita pitää tehdä sen jälkeen, ja saada ne toimimaan.  Se kestää tunteja, monia tunteja.

 

Mitä en yritä tehdä, on opettaa uskontoa.  On monia ihmisiä jotka etsivät uskontoa johon mennä ja jolle maksaa rahansa.  Ja käytyään niiden läpi he huomaavat että ne ovat kaikki melko samanlaisia, riippumatta siitä mistä suunnalta ne alkavat, ne lopulta päätyvät samalle tielle riippumatta siitä mistä koulusta tai mistä maasta ne näyttävät tulevan.  Ne kaikki ovat samoja.

 

Uskonto tarkoittaa sitomista, sitoa (eng. religion).  Sidot itsesi johonkin.  Sinut sidotaan uudelleen.  Re-ligion, ligio (re = etuliite uudelleen).  Kaikki on ehdollistettu syntymänsä tai synnyinpaikkansa tai minkä vaan kautta maansa valtauskontoon katsoen maailmaa tietyllä tapaa, vaikka ei ottaisikaan osaa maan uskontoon ja kirkkoihin, se on osa kulttuuria.  Se on vakiintunut - käyttäytymistavat, käytös, kaikki tuollainen.  Kulttuuri tulee siitä mikä on, tai mikä on ollut, uskontona, ja se muokkaa maailmankuvaasi.

 

Sanotaan että on helppoa saada ihminen pois uskonnosta, mutta on vaikea saada uskontoa ihmisestä, ja tuo on luultavasti aivan totta.  Kun vertaa eri maailman pääuskontoja, näkee kuinka kukin vaikuttaisi ja muokkaisi ajatuksia sen seuraajana.  Niiden on kaikkien tarkoitus luoda sosiaalisen yhteyden muoto, jotta järjestelmä toimii ja niiden pitää myös opettaa tottelevaisuutta järjestelmän hallitsijakunnalle sitä kyselemättä, joko rangaistusten kautta jotka tulevat joko jumaluusolennolta tai voimilta jotka ovat olemassa, yin ja yangilta, tuollaisilta.

 

Kaikessa on pieniä paloja totuutta.  Paloja totuutta kaikissa.  Syy ja seuraus voitaisiin sanoa.  Saada ihmiset korkeampaan totuuteen heidän ehdollistamisestaan, on se sitten uskonnollinen tai mitä he olettavat kulttuurilliseksi, koska kulttuuri on yhä sama.  Se muokkaa maailmankuvaasi, miten näet uuden informaation ja sitten menet aina takaisin Platonin luolaan ja vertaat sitä siihen, ja jos löydät sen luolasta tai jotakin sen kaltaista, ajattelet että se on normaalia.  Sitä se oikeasti tekee yksilölle, ja me tarvitsemme jotakin johon uskoa, jotakin jota pidämme normaalina.  Muuten leijuisimme avaruudessa ilman jalustaa, ilman mitään mistä pitää kiinni, joten elämän ja uskonnon näkökohdat voivat myös olla työkaluja tai raketteja joista pääsee korkeammalle muihin ymmärryksiin, jos käyttää niitä niiden rajoille asti, se voi auttaa ihmisen niiden toiselle puolelle.

 

Monet ihmiset eivät pysty jättämään perinteistä indoktrinaatiotaan jälkeensä.  He jatkavat yhä sen vertaamista mitä heille annetaan uusina konsepteina tai ajatuksina vanhaan uskontoonsa, takaisin Platonin luolaan, kuten sanoin.  Jotkut ihmiset ovat liian innoissaan siitä missä heidän ymmärryksensä on.  Joku vähän aikaa sitten kirjoitti sanoakseen että oli lukenut Albert Piken kirjan Morals&Dogma läpi, ja hän ymmärsi sen täydellisesti.  Hän käytti kieltä jota sinä aikana käytettiin.  Useimmat tänä päivänä eivät pääsisi sen läpi koska se on paljon mutkikkaampi kieli kuin se simplistinen muoto jota käytämme nykyään.  Mutta, hänen lausuntonsa tosiasia oli että se näytti minulle että kyllä, voit lukea eksoterisen läpi ja luulla ymmärtäneesi sen.  Jos ymmärtäisit eksoterisen siitä kaikesta, olisit ihmeissäsi.  Se ei olisi kyse siitä että mitä seuraavaksi.

 

Maailma on täynnä koulukuntia ja opiskelijat ja oppilaat ovat käyttäneet koko elämänsä mennen yhdestä koulusta seuraavaan vain kahmien  tietoa, usein ymmärtämättä sitä.  He ovat kuluttajia.

 

Korkeampi ymmärrys muuttaa elämiä, ensin oman elämäsi, ja etenkin, syvällisesti, ilman dogmaattisia sääntöjä joita opitaan ulkoa.  Säännöt ja kaavat ovat niille jotka etsivät uskontoa jota verrata vanhaan, joissa on sääntöjä ja kaavoja, ja miksi vapautua yksistä kahleista toisia varten?

 

Laajan liikkeen kuluttajia joka luotiin avoimesti Madame Blavatskyn aikana, ja on saanut ihmiset loputtomasti etsimään, hakemaan ja varmistamaan sitä mitä ovat oppineet aikaisemmissa koulukunnissa.  Siinä on kyse yrityksestä konkretisoida tekemänsä, he haluavat uskoa mutta eivät pysty sisimmissään, vaikkakin he sanovat kaikki oikeat asiat ystävilleen saadakseen heidät uskomaan että todella uskovat, he eivät usko, joten he siirtyvät seuraavaan etsien varmistusta sille mitä oppivat muualta; sen sijaan että huomaisivat että kaikki oppimansa on kuin raketti joka vie seuraavalle tasolle.

 

Monet ihmiset juuttuvat johonkin kokemukseen ja sen kokemuksen vuoksi, joka voidaan aiheuttaa monin eri tavoin, myös tieteellisesti - se ymmärretään hyvin käyttäytymistieteissä, mutta kokemus tuntuu niin todelliselta ja syvälliseltä että he roikkuvat siinä koko elämänsä eivätkä koskaan pääse sen yli, sen sijaan kuin sanoisivat, "onko tämän takana vielä jotain muuta?  jotain tyydyttävämpää älyllisesti, mielen tasolla, tarkoituksen tasolla", eikä ole kysymystä jonka voisit esittää missään vaiheessa jota ei ole kysytty ennen aikakausien aikana.  Samat kysymykset tulevat joka sukupolven aikana, riippumatta muutoksista ulkoisessa järjestelmässä, aina samat peruskysymykset.

 

Kyse on henkilökohtaisen tarkoituksen etsinnästä.  Elämme maailmassa jossa voimme olla ihmisten ympäröimänä, kokonaisen kansan, kokonaisen maailmallisen ihmisiä, ja silti olla eristyneitä itsemme sisällä.  Ihmiset ovat persoonan jota projisoivat kulkiessaan ja puhuessaan ihmisille.  Persoona jota projisoit ei ole sama kuin se mitä muut näkevät, mutta sillä ei ole väliä.  He tarvitsevat ajatusta siitä kuka vaikuttaa olevan toisille.  Näin he näkevät sinut ja sitten yrität käyttäytyä ja elää sen mukaisesti, vaikka kukaan ei ole vielä elänyt, paitsi ehkä satunnainen psykopaatti, joka ei ole heijastanut sitä itseensä kun asiat näyttävät menevän huonosti.

 

On pahempaa kun elää nykypäivän järjestelmässä, jossa meille syntymästä lähtien näytetään mediassa ja elokuvissa ja draamoissa minkä pitäisi olla normaalia.  Kun he muuttavatkin tuota normaalia ja me seuraamme sitä, se on outoa koska siinä ei ole mitään normaalia.  Sinulle esitetään ihanteellinen elämä, ihanteellinen standardi miten asioiden pitäisi olla, ja se vain ei ole todellista.  Oli pitkäaikainen sarja, tilannekomedia, joka tapahtui baarissa ja ihmiset katsoivat sitä omistautuneesti.  En tiedä kuinka kauan se kesti, ehkä parin vuoden ajan, ehkä pidempään, ja jokainen henkilö baarissa oli riippumaton hahmo jonka käsikirjoittaja oli luonut, kooste yksilönä ja näin jokaisella oli oma persoonallisuutensa ja luonteensa.  Ja katsoja samaistui vähän kaikkiin, ja tuo on hyvän kirjoittamisen avain, ja he elivät pikku draamojaan ja tapasivat baarissa työn jälkeen.

 

Mutta surullista on, että ihmiset jotka rakastivat noita hahmoja joihin he samaistuivat, eivät omanneet samaa omassa elämässään, yksityiselämässään.  Siksi nämä sarjat ovat niin suosittuja.  Ne asettavat ihanteen johon luulet kuuluvasi, johon haluaisit tavallaan kuulua, fiktionaliseen maailmaan jossa asiat ovat niin kuin pitäisi, ja ihmiset todella välittävät toisistaan ja sitä ei löydä omasta elämästään, koska omassa elämässä kaikki ovat yhtä huolissaan kuin sinä tänään ja huomenna ja joskus eilenkin.  Menneisyyden katuminen, tulevaisuuden pelko ja niin sinua ristiinnaulitaan tänään.  Tuo on sen symboliikkaa, aina ollut.

 

He eivät elä lainkaan.  He ovat olemassa ja näyttelevät urhealla naamalla, ehkä, mutta eivät he elä.  Et voi elää kun olet hermostunut ja peloissasi, ja tämä maailma ja tämä järjestelmä todella ylläpitää sitä, jossa minkä tahansa hinta saattaa nousta huomenna eikä se ole omissa käsissäsi, ja se saa meidät tottelemaan ja hyppimään ja seuraamaan asioita.  Niin se on rakennettu ja monille ainoa pakotie on fiktion kautta jossa he näkevät ihanteelliset puitteet, mutta se on fiktiota jota koskaan ei ole ollut.

 

En tiedä onko kukaan teistä lukenut T. S. Elliotin "the Cocktail Party", koska siinä oli hahmo nimeltä Celia joka on elänyt kaikenlaisten pettyneiden rakkaussuhteiden läpi, ja hän menee psykiatrin luo toivoen saavansa apua.  Hän aloittaa tapaamisensa psykiatrin kanssa ja luulen että hän sanoi, "haluaisin ajatella että minussa on jotain vikaa, koska jos ei ole, niin sitten maailmassa on jotain vikaa".

 

Se on totta molemmin puolin.  Jos matkit ja yrität esittää elämäntyyliä jonka olet hyväksynyt vääränä normaalina jota sinulle on projisoitu, tätä ihanteellista standardia jolla sinua pommitetaan, kun kaikki mainokset yrittävät sanoa miltä sinun pitäisi näyttää, paljonko sinun tulisi painaa, mikä saa sinut onnelliseksi ja omaamaan nuorellisen energian?  Kaikki on nuorta, nuorta, nuorta, ja millainen talo sinulla pitäisi olla ja millainen auto, ja kaikki kuten sanoin ovat aina onnellisia, onnellisia.

 

(laulu - Don't Worry Be Happy, esittäjä Bobby McFerrin)

 

Jos seuraat tuota ja alat - tai annat sen edes vaikuttaa itseesi, tulet romahtamaan koska se ei ole lainkaan todellisuuden kaltaista.  Se on täyttä valhetta.  Se on projektio.  Se on massamanipulaatiota ja sitä ei ole tehty jotta sinä olisit tyytyväinen.  Jos ihmiset tässä järjestelmässä tulisivat mitenkään tyytyväisiksi, ja lopettaisivat kaiken ostamisen, heidän ei tarvitsisi ostaa mitään ja järjestelmä romahtaisi.  Me ylläpidämme tätä järjestelmää antaen itsellemme näyttää kuinka tyytymättömiä olemme.  Tuota ja kuluta.  Se on hyvän kansalaisen määritelmä YKn standardien mukaan, hyvä tuottaja-kuluttaja.

 

Palatakseni Celiaan, kuten sanoin hän on oikein molemmissa.  Maailma jota hänelle on opetettu on fiktiota, ihanteellinen maailma johon hän halusi uskoa, mutta koska hän halusi uskoa siihen hän oletti niin ja tuon maailman asioita henkilökohtaisessa elämässään, joten hän oli varsin oikeassa sanoessaan "maailmassa on jotakin vialla", mutta enemmänkin oli jotain vialla siinä miten hän katsoi maailmaa.

 

Jos hän lähtisi siitä, ja alkaisi ymmärtää miksi hän oli katsonut maailmaa niin, hän olisi saanut enemmän vastauksia omasta elämästään.

 

Suurin osa ihmisistä pelkää, ja jokainen sukupolvi on samanlainen, kuolemaa.  Aikoja sitten ymmärrettiin ja perustettiin papistoja jotka häätivät demonit jotka veisivät sinut alamaailmaan.  Sairaus oli yleistä.  Lasten kuolleisuus etenkin vanhoissa valtakunnissa oli kaameaa koska valtakunnat omasivat ankaran luokka- tai kastijärjestelmän, jossa pohjalla olevat saivat vähiten kaikesta, mitä tulee ravintoon, ja usein myös tieteellisesti heille annettiin tietyntyyppistä ravintoja joka piti heidät työkunnossa mutta ei kovin älykkäinä, joten jälkeläiset kärsivät synnytystä seuraavina kuukausina ja viikkoina.  Elämän pituus myös, noiden pohjalla elävien, oli usein lyhyt heidän elinolojensa vuoksi.

 

Ennen vanhaan luonto oli myrskyjen takana.  Ne saattoivat heittää talosi pois.  Luonnonkatastrofit olivat mahdollisia tuolloin.  Nyt  he voivat aiheuttaa ne tieteen avulla, ja niin shamaanit, ihmeiden tekijät, papit olivat tärkeitä yrittäessään varmistaa ihmiskunnan kyvyn voittaa kaikkia pahat jutut jotka voisivat tapahtuu elämässä.  Kyse oli kollektiivisesta uskosta että yhdessä voitaisiin voittaa kaikki paha.  Valitettavasti, koska jokainen etsii jotakin itsensä ulkopuolelta jota he epäilevät olemassa olevaksi, papisto tajusi tämän ja jotka ymmärsivät sen parhaiten alkoivat antaa ihmisille vastauksia joista tuli dogmia, joista tuli järjestelmiä, ja näin etsiessään vastauksia ihmiset joutuivat vangituiksi järjestelmään sitä hallitsevien eduksi.  Siinä ei ole mitään uutta.

 

On mielenkiintoista huomata että jo antiikin aikoina eri maissa ihmiset menivät niiden luo jotka olivat jättäneet aikansa sivilisaation ja lähteneet elämään itsekseen ja ajattelemaan, koska on vaikeaa päästä eroon ryhmämielestä, kollektiivisesta mielestä, ja järjestelmästä joka sitä johtaa.  Se on vaikeaa kun on niiden joukossa.

 

Usein ihmiset lähtivät omilleen yrittäen löytää itsensä ja vastauksia itselleen, ja jos he olivat rauhassa, ihmiset ymmärsivät heidän omaavan rauhan jota he halusivat, ja he halusivat saada tietää miten löytää se, mikä tarkoitti että ne jotka olivat alunperin lähteneet rauhan ja turvallisuuden perään menivät aina kauemmaksi, koska hän oli selvästi tehnyt paljon ilman maailman tarjoamia juttuja löytääkseen tuon mielenrauhansa, ja viimeinen asia mitä hän halusi oli että maailma tulisi hänen luoksensa.

 

Sitten on valehtelijoita jotka ymmärtävät vaistomaisesti, intuitiivisesti, mitä kaikki haluavat.  Heidän kuolemanpelkonsa.  Heidän tarpeensa elää tarkoitusta varten.  Tuo on totta.  Ihminen tarvitsee tarkoitusta, mutta huijarit tajusivat tämän myös ja esittivät itsensä pyhinä miehinä, ja käyttivät ihmisiä omiin tarkoituksiinsa.  Niin tapahtuu tänäkin päivänä ja se sallitaan koska ihmisiä ei voi estää selvittämästä asioita itselleen.

 

Tarkoitus ja päämäärä on tärkeä elämässä, sen tragedioiden, onnettomuuksien, sydänsurujen, sairausten, kuolemien saatossa, ja yksi asia meidän kaikkien pitää hyväksyä - että tässä elämässä, ainakin suurimmalle osalle ihmisiä, kuolema tulee.  "Tästä maailmassa ei pääse kuolematta," sanottiin ennen, eikä mikään määrä rahaa muuta sitä.  Jotkut ihmiset ovat kirjaimellisesti kauhuissaan kuolinpäiväänsä saakka, täysin kauhuissaan.  Muut hyväksyvät sen rauhallisemmin, etenkin, vaikkakin se on harvinaista tänään, heillä olisi ollut täysinäinen elämä.  Täysinäinen tarkoittaa että he ovat selvittäneet itselleen kaikki maailman ongelmat, henkilökohtaiset ja muut.

 

Se on harvinaista tänä päivänä kuten sanoin koska lyhyessä ajassa olemme menneet perhekeskeisestä yhteiskunnasta laajoine perheineen, jossa jokaisella oli tarkoitus, jossa vanhoilla oli viisautta jota antaa nuorille, kaupallisesti ajettuun yhteiskuntaan joka heitti pois kaikki muut ryhmät ja keskittyi nuoriin - koska nuoria aina muokataan ja hallitaan seuraavaa vaihetta varten.  Pitkäaikaisia päämääriä varten pitää aina toimia nuorten kanssa.  Siinä ei ole mitään uutta.

 

Tänään se on menestyksekkäämpää koska sukupolvien välisten kontaktien tuhoaminen on saatu tehtyä.  Tuosta kirjoittivat vallankumoukselliset 1800-luvulla.  Siinä on onnistuttu ja ei vain niin, me emme edes koe elämän todellisuutta koska emme omaa isoäitiä tai isoisää tai isoisoisää elämässä perheen kanssa, joka kuolisi, ja oli tavallista että kaikki auttaisivat ja nuoret näkisivät mitä kuolema on, se oli heille todellisempaa, se sai heidät kypsymään nopeammin ja tajuamaan paremmin elämän arvon.

 

Tänään kaikki on kuin liha jota ostetaan kaupasta.  Se on pakattu ja kiiltää ja puhdasta ja hygieenisen näköistä.  Niin kuolemakin.  Tuntemattomat pitävät huolta isosedistä ja muista, tai isotädistä, tai isoäidistä ja muista paikoissa joita kutsutaan sairaaloiksi, ja he huolehtivat kaikista heidän ongelmistaan, kaikista asioista joita emme halua enää nähdä, kaikista epämiellyttävistä jutuista, kunnes he kuolevat, ja niin lapset kasvavat vain tietäen että se-ja-se joutui sairaalaan ja kuoli.  Toinen ammattilainen alkaa työnsä, hautausurakoitsija, ja pukee heidät saa heidät näyttämään vielä eläviltä ja saatat nähdä heidät, ja sitten hän joko nousee savupiipusta tai viedään holviin, mutta kaikki hoidetaan ja kaikesta huolehditaan.  Se ei ole perheen käsissä, ja kaikki kuolevien kokemukset ja heistä huolehtiminen on myös poissa perheen käsistä.  Eikä vain niin, tämän päivän yhteiskunnassa, koska he varmistivat että naiset myös kävisivät töissä, ja nyt valtio kasvattaa lapset lastentarhasta lähtien päiväkouluissa ja kaikkea tuollaista, lapset eivät osallistu ja näe mitä tapahtuu tämän maailman jättäessä ja heillä ei ole ymmärrystä kuolemasta ja elämän arvosta.  Jos he ymmärtäisivät elämän arvon he kohtelisivat kanssaihmisiään eri tavoin.

 

Olemme missä olemme koska miehet kuten Darwin saatiin julistamaan uutta uskontoa, uutta uskonjärjestelmää, ja darwinismi vaatii hirveästi uskoa jos haluaa mennä sen mukana.  Oli myös Karl Marx joka keskittyi luokkataisteluun kuin ne olisivat tiedettä, teorian ollessa, että jokainen sukupolvi omaa luovia ihmisiä alimmalla tasolla jotka tekisivät työtä ja vetäisivät itsensä huipulla, ja se oli samanlaista tai samansuuntaista darwinismin kanssa, hän halusi omistaa luulen kolmannen tai neljännen painoksensa Darwinille.

 

Itse asiassa hän sanoi että Darwin vahvisti hänen teoriansa.  He kaikki olivat korkean tason Vapaamuurareita, ja olen varma että he olivat samassa juonessa mukana, vaikkakin näyttäen tulevan eri suunnista.  Heidät oli koordinoitu luomaan uusi tapa katsoa elämää, yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa, ja tarkoitusta, ja tämän prosessin sivussa he vähensivät ihmiselämän arvoa siinä määrin että kun se on saatu eläinten tasolle, ja koska he eivät paljoa piitanneet eläimistä ensinkään, ne joille opetettiin tieteitä uskoivat että he voivat tehdä ihmismateriaalilla mitä tahtoivat.  Me olemme eläneet tuolla tavoin, jossa luulen että Toisen Maailmansodan aikaan tai jälkeen kun siitä tuli normaali käytäntö leikata nielurisat ennen viidettä ikävuotta miltei kaikilta brittiläisiltä koululapsilta tai lapsilta sillä perusteella että ne olivat jäänteitä aikaisemmilta ajoilta ja niitä ei tarvittu enää, ja ne olivat osa immuunijärjestelmää.  Luuletko että tuo oli vahinko?

 

En epäile etteikö suurin osa lääkäreistä ja kirurgeista uskonut omaa indoktrinaatiotaan.  Se on uskonjärjestelmien pelottavin osa, kuinka helposti se saadaan tehtyä kun ihmisiä koulutetaan toteuttamaan uskonjärjestelmän seuraavaa osaa, jonka pitää tapahtua seuraten tuon uskonjärjestelmän logiikkaa.

 

Olemme nähneet Nietzschen.  Olemme nähneet kaikkien, mukaan lukien Fabian Society'n perustajien kirjoittavan miehestä ja ylimiehestä, ja kuinka he muuttaisivat ihmisyyttä ja ottaisivat kerman ja tekisivät heistä jumaluuksia, mutta tuon mukana tulee myös kolikon toinen puoli.

 

Kuten Bertrand Russell sanoo: "Mitä tehdä kaikkien käyttökelvottomien syöjien kanssa, niiden joilla ei ole funktiota.  Niille jotka eivät ole kehittyneet tarpeeksi, tarpeeksi nopeasti?"

 

Tiedämme että ne jotka on koulutettu uskomaan tähän uskonjärjestelmään menevät seuraavalle askelmalle.  Heidän on loogista tehdä niin.  Eugeenikot ovat tehneet tuhojaan 20. vuosisadalla tuhoten niin kutsuttuja alempia lajeja, ja niin ei tapahtunut vain Saksassa.  Sitä tapahtui myös kaikkialla Yhdysvalloissa, suuret säätiöt tukivat heitä ja sterilisoivat 'sopimattomia' kuten he niitä katsoivat.  Tähän tämä uskonjärjestelmä on meidät tuonut, ihmiselämän arvon alentamiseen ja sen pitää aina mennä seuraavalle askelmalle ja seuraavalle ja seuraavalle, niin kauan kuin tämä uskonjärjestelmä on olemassa.

 

Mikä oli ennen ajattelematonta tulee tehdyksi, ja vielä pahempaa.  Surullinen juttu on että monet ihmiset pohjalla jotka ovat näiden tekniikoiden kohteena ovat myös koulutettu uskomaan siihen.  Olen kuullut tavallisten ihmisten puhuvan, "maailmassa on liikaa ihmisiä noissa kolmannen maailman maissa, voi Luoja kuinka he lisääntyvät," ja jäkäjäkä se jatkuu ja jatkuu.

 

Mitkään näistä järjestelmistä eivät selviydy ja toimisi ilman yksilöiden osallistumista ja hyväksyntää hiljaisuudellaan ja joskus myös aplodeillaan.  He sanoivat ennen, mikä menee ympäri..., ja se on totta koska sen mitä sallii tehtävän toisille tulee lopulta omalle kohdalle, ja miten sinä, itse, eugeneettisesti, muka pärjäät? 

 

Kaikesta tästä puhuttiin aikoja sitten toisten ihmisten toimesta ja heistä johtuivat eri ajattelukunnat.  Kreikassa olivat kyynikot, jotka tajusivat että kaikki insitutionalisoidun uskonnon muodot olivat vain hallinnan mekanismeja, pitääkseen muutamat ja heidän jälkeläisensä vallassa niin kauan kuin he pystyisivät.  Sitten olivat stoalaiset jotka yrittivät järkeillä kaiken ja jättää tunteet huomiotta.  Oli atomistien ryhmät ja koulut jotka muka ajatusvoimallaan ymmärsivät että atomit olivat pieniä materiahiukkasia joiden ympärillä kaikki pyörii ja mikään ei ollut kiinteää.  Mutta he eivät keksineet tuota.  Se oli perintöä aikaisemmilta aikakausilta.  Sellaista tietoa ei voi arvata.  Tieteellisesti tiedon pitäisi johtua seuraavasta kokeesta, löydöstä, joka johtaa seuraavalle polulle.  Ei voi hypätä tieteen massiivisten alueiden yli ja saapua ideaan atomista antiikin Kreikassa.

 

Intiassa, ihmiset jotka ymmärsivät miten tehdä se perustivat kokonaisen yhteiskuntarakenteen, ja he halusivat, että elämä olisi niin hirveää monille ihmisille, ja heidät voitaisiin silti kouluttaa ajattelemaan että se on luonnollista, millään ei ollut väliä, maailma koostui vastakkaisista voimista tasapainossa ja joskus toinen otti vallan vähäksi aikaa toisesta ja oli joko vaurautta tai köyhyyttä, nälänhätää, ruttoja ja sotia.  Ihmiset saatiin miltei aivovaurion partaalle tämän idean avulla ja heidät saatiin hyväksymään se.

 

Kiinalainen filosofia, yin ja yang, oli sama, sama ajatus.  Oli panteismia eri muodoissaan, uskomisen muoto jossa kaikkeen sisältyi henki, jopa kivessä.  Lopulta tuo johtaisi ihmisen hulluuteen ja kauhuun, koska pakkomielteinen käyttäytyminen on tulosta tuosta, jossa pitää sovittaa kaikelle kun omaa "huonoa tuuria".  Pitää sovittaa kivelle, pitää sovittaa puulle.  Pitää sovittaa taivaalle, pilville, myrskylle ja auringolle, ja sitten kuvaan tulee jonkinlainen uhraus tai muu, ja suuri osa uhrauksesta on rituaalia.  Jopa aikaa voidaan uhrata, aikaa jota käyttää sovituksen kaavassa, kunnes on sitoutunut kahleisiin eikä voi liikkua näiden näkymättömien voimien vuoksi jotka ovat oman hallinnan ulkopuolella.

 

Antiikin kreikkalaisilla oli monia jumalia.  Antiikin Babyloniassa myös, ja niitä kaikkia piti lepyttää, kaikkia.  Lopulta, niitä oli niin monta ettei niistä voinut pitää lukua, mutta silti kaikkia piti lepytellä, koska jos ei tehnyt niin oli aina pelko että jumalat alkaisivat taistella toisiaan vastaan ja syntyisi kaaos.

 

Monet uskonnot ovat lopulta vain yksinkertaisia projektioita ihmisten persoonallisuuksista ja ryhmän persoonallisuudesta ulospäin, kunnes niissä henkilöityvät omat viat, ja pelot ja huolet, jossakin jota yritetään saada kosketeltavaksi ja itsensä ulkopuoliseksi.  Sanottiin ennen, jos paholaista ei olisi hänet pitäisi keksiä, koska vaihtoehtoisesti olisi pitänyt katsoa oman itsensä sisälle ja myöntää omaavansa kyvyn tehdä kaikki ne teot joiden vuoksi toisia kivitettiin kuoliaaksi.

 

Kun olin pieni Skotlannissa oli vielä jälkiä vanhasta klaani-järjestelmästä ja klaaneja tuhoutui ja hajosi ja ne liikkuivat ympäriinsä ja liittyivät yhteiskuntaan pitkän ajan kuluessa, mutta oli vielä rippeitä jotka jäivät järjestelmän ulkopuolelle.  Heitä kutsuttiin 'ryökäleiksi' (eng. tinker).  Jos meni pohjoiseen ylänköjen alueille, näki näitä ihmisiä, ja työnsivät näitä vaunuja, lasten tuolien tapaisia joissa heidän koko omaisuutensa oli ja he työnsivät näitä kaduilla, puhun siis maaseudusta, teillä, ja he välttivät kaupunkeja.  Joskus he kävivät läpi roskiksia ja leiriytyivät ja pummasivat romua, jota he sitten veivät romukauppiaille, ja jotenkin he selviytyivät järjestelmästä erillään ja sen sivussa.  Heitä kutsuttiin kaikkialla ryökäleiksi, ja heille oli muitakin halventavia nimiä.  Mutta minulle, kun olin pieni, he näyttivät pitkiltä ja terveiltä, luultavasti koska he eivät olleet ottaneet rokotuksia ja sellaisia, ja he selviytyivät talven ilmastosta ja kuumasta kesästä, ja heitä oli miehiä naisia ja lapsia.

 

Sitten hallitus alkoi täydellä voimalla ahtaa heitä majoitushankkeisiin, kouluttaa heitä uudelleen, ottaa heidän lapsensa järjestelmään koska sellaista ei voinut sallia.  Irlannissa oli vielä mustalaisiakin, jotka vaihtoivat pääasiassa hevosia etelä-Irlannissa, ja he kiersivät kaupungista toiseen.  Meilläkin oli joitain heitä, jotka kävivät ovelta ovelle, ja muistan heidän tulleen oville, majoitushankkeisiin, yksiköt olivat kaikki yhteen liitettyinä, taloja riveittäin, ja he aina tulivat takaovelle päivisin ja myivät käsintehtyjä pyykkipoikia ja muuta.  Hyvin hiljaisia, eivät koskaan vastenmielisiä ja ihmettelin aina miksi yhteiskunta vihasi heitä niin, ja se johtui lopultakin siitä että he olivat erilaisia eivätkä liittyneet järjestelmään.

 

Ihmiset aina kääntyvät niitä vastaan jotka eivät liity siihen helvettiin mihin he jo kuuluvat, ja he vihaavat erilaisuutta, eikä kukaan välittänyt kun viranomaiset lopulta saivat hampaat mennä ja hajoittaa heidän leirinsä ja viedä heidän lapsensa Lastenapuun tai sellaiseen.  Mutta minulle he edustivat viimeistä vapauden jäännettä jota tiesin etten saisi koskaan nähdä.

 

Tiedän myös että kun ihmisiä tulee maahamme, joiden luulemme kuuluvan meille, ja he näyttävät erilaisilta, kuten meksikolaiset USAssa tällä hetkellä, ja heidän tapansa ovat erilaiset koska he ovat tottuneet kolmannen maailman selviytymistilanteeseen, kaikki katsovat heitä alaspäin "voi loja, he ovat niin erilaisia.  en voi elää heidän kanssaan."  Ja sitten tulee moraalinen perustelu miksi niin ajatellaan ja ihmisiä haukutaan siitä että heillä on kanoja ja muuta, joita meillä kaikilla pitäisi olla.  Itse asiassa, juttuja joita meidän vielä melko viimeaikaisilla esi-isillämme oli itsellään, ja he muistuttavat minua Irlannin ryökäleistä.

 

Maat eivät nouse ylös koska ihmiset ovat ahkeria tai sen ahkerampia kuin kukaan muukaan.  Taloustieteen historiankirjoissa he myöntävät että maiden nousu ja kukoistus suunnitellaan ja se tehdään helpolla luoton saannilla ja byrokratioiden puutteella kaikissa paikallisissa ja kansallisissa laeissa.  Siksi ne nousevat.  Ei minkään erityisyytensä vuoksi tai koska meidän jumalamme on parempi kuin heidän, tai mitään vähempää, eikä mitään tuollaista.  Se on täysin erilaista.  Sen ymmärretään jälleen, mutta eivät ne jotka kohtaavat nyt tämän kulttuurien sekoituksen, joka on hankalaa aikaa kaikille, ja silti kaikki mitä tapahtuu on suunniteltua, ja sitä rohkaisevat ne jotka omistavat maanne ja kansakuntanne.  Mutta, meidän ei pidä kääntyä niitä vastaan jotka ovat vain agendan tulosta tai sen sivuoire.

 

On mielenkiintoista kuinka jos taistelee tarpeeksi pitkään jotain vastaan sitä alkaa vihata, ja ihminen tulee siksi mitä vihaa.  Siksi tulee niin kauan että menettää sen minkä vuoksi aluksi alkoi taistella.  Itsestä tulee oma vihollisensa ja vihollinen on itse.  Kansat joita on vainottu tulee itsestään vainoojia, ja lopulta moraalinen puolustelu kuulostaa lattealta niillekin jotka ovat siinä mukana.

 

Mutta loppujen lopuksi tätä maailmaa johtaa järjestelmä joka kirjoittaa omat suunnitelmansa.  He käyttävät professoreita ja VIP henkilöitä.  He varmistavat että tiedämme heidän nimensä ja he kirjoittavat tylsiä kirjoja joita suurin osa ihmisistä ei halua lukea.  Ihmiset joskus lukevat jonkun siteerauksen jostain lehdestä ja enempää he eivät tutki.  Ei loppuja.  Ja he vihaavat eivätkä halua myöntää että heitä hallitaan.  He eivät halua myöntää sitä itselleen, että synnymme tähän järjestelmään joka on kaiken sisäänsä sulkeva, joka ei halua menettää valtaansa, ja joka suunnittelee tulevaisuuden.  Orwell sanoi sen, se joka hallitsee menneisyyttä, jne jne.  Hän tiesi koska hänet olivat kouluttaneet ne jotka johtavat tätä järjestelmää.  Hänet oli valittu osallistumaan tämän kaiken toteuttamiseen kunnes hän ymmärsi ettei ollut eri puolia.  Oli vain yksi hupulla, päällyskivi, jolla oli oma visionsa siitä mihin se oli viemässä maailmaa ja viimeisinä sen saavat tietää ne jotka kuuluvat ryhmiin jotka taistelevat toisiaan vastaan.  He auttavat sen toteuttamisessa, täysin tietämättöminä mistä on kyse.  He näkevät vain lyhytnäköisen maalinsa ryhmänä, eivät sivuvaikutuksia ja seuraamuksia ja siitä miten se liittyisi kaikkiin muihin agendan osiin jotka muuttaisivat maailman erilaiseksi kuin mitä he olivat alunperin kuvitelleet.

 

Yksinkertaisimmat asiat joita viisaat ihmiset sanovat voivat mennä täysin ihmisten ohi jotka ovat liian kärsimättömiä, jotka haluavat enemmän, jotain jonka on iskettävä heihin, jotain hirvittävän syvällistä joka antaisi heille henkilökohtaista toivoa, ja kun heille antaa jotakin joka tarjoaisi heille toivoa, mutta ei sillä tavoin kuin he odottavat, se menee heidän päänsä yli.  He eivät näe mitä heille annetaan, he eivät arvosta asioita.  He eivät tajua.  Itse asiassa, he jättävät sen huomiotta.  Kuin tuhoaisi tiedoston tietokoneelta.  Se ei edes rekisteröidy.  Ihmiset soittavat minulle kysyen asioita ja kuuntelen aina nähdäkseni jotain, joka on hyvin tärkeää, koska jos he haluavat oppia jotain, minun pitää nähdä kuuntelevatko he.  Monet heistä puhuvat enemmän kuin kuuntelevat, ja tiedän että niin he jatkaisivat.  Kun he puhuvat enemmän kuin kuuntelevat, se on siksi että mitä heille on siihen asti sanottu ei riitä heille, ja siksi lisää puhetta ja loppumattomia toistuvia kysymyksiä.

 

Minkään ymmärtäminen on prosessi eikä ole oikoteitä.  Oikoteitä lupaavat uskonnot eksoterisille massoille.  Ja jotkut ihmiset sanovat minulle, "etkö ole huolissasi viranomaisten rangaistuksista, tai agendasta puhumisen vuoksi?" ja vastaukseni on, "miksi elää pelossa?  mitä he voivat tehdä?"  He voivat katkaista kädet.  He voivat katkaista jalat tai kielen tai, no, tämä laulu saa sanoa kaiken.

 

Itseltäni ja Hamishilta, hyvää yötä ja kulkekoot jumalasi kanssasi.

 

(laulu - Moonshadow - esittäjä Cat Stevens)

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)