Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Ratissa Miss Effie, osa 3: Louisianalaisrouvan elävää historiaa, 1920-luvulta nykyisyyteen'

 

 

5. päivä heinäkuuta 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset.  Olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteessa www.cuttingthroughthematrix.com.  Voitte löytää minut myös sivuilta alanwattsentientsentinel.eu.  Tänään on 5. päivä heinäkuuta 2007.

 

Kahdessa viimeisessä puheessani olen puhunut siitä kuinka ihmiset järkyttyvät saadessaan tietää kuinka edistynyttä tiede on, ja koska meillä kaikilla on ego joka pitää pelastaa, on helpompi uskoa että jokin tuolta jostakin aiheuttaa kaiken, kuin katsoa sitä perusongelmaa että pahuus on aina olemassa ihmisen itsensä sisällä.  Tätä kutsutaan projektioksi.  Ihmiset projisoivat omat vikansa toisiin pienellä mittakaavalla, myös henkilökohtaisissa suhteissaan joissa syyttävät toisiaan toistensa ongelmista.  Yleensä ryöpyn kohteena oleva saa kuulla syytöksiä kaikesta joita niitä hänen niskaansa syytävä itse tekee kohteena olevalle.

 

Tämä on sama juttu yhteiskunnan kaikilla tasoilla, eliitin tasolle asti, eliitti itse on sisäsiittoista ja pitävät kiinni vallastaan ja pitävät jatkuvia seminaareja väestön hallinnasta, ainaisesta ongelmasta joka heillä on liittyen vallastaan kiinni pitämiseen.  Ei vain vallasta kuin se on, vaan myös vallasta miten he haluaisivat sen olevan tulevaisuudessa, joten he aina suunnittelevat tulevaisuuteen.  He eivät tarvitse avaruusolentoja tehdäkseen jotakin puolestaan.  He eivät tarvitse Marsin ihmisiä tai mitään muutakaan, vaikkakin he mielellään promotoivat tuollaista uusissa mytologioissa modernia aikaa varten.

 

Keskivertoihmisen on helpompi ajatella että asiat ovat huonosti siksi että on kyse jonkun ulkopuolisen sekaantumisesta asioihin.  Jossakin jokin suurempi ja voimakkaampi kuin me olemme.  Se on psykologisen sodankäynnin tarkoituskin, koska jos uskoo tuon, sitten on jo psykologisesti antautunut.  Jos joukko omituisia olentoja ulkopuolelta loivat meidät orjiksi piskuisimme aivoinemme, miten voisimme mitenkään omata kyvyn voittaa heidät?  Olemme hävinneitä jo ennen alkamistakaan, ja se on psykologisen sodankäynnin tarkoitus, ja koska suuret määrät ihmisiä mieluummin uskovat samoin, se ei tarkoita että he eivät kaikki ole tyhmiä, tai ainakin harhaanjohdettuja.  Mutta jotta meitä voidaan johtaa harhaan, meidän pitää yleensä antaa tehdä niin, joka on toinen asia jota on vaikea tutkia, koska meillä on ominaisuus jota kutsumme egoksi.

 

Vaihteeksi tänä iltana matkaamme maailmaan, todellisen historian maailmaan, jossa joku on elänyt.  Olen pyytänyt nti Effietä, joka on ollut ohjelmassani ennenkin, jos hän voisi jotenkin tiivistää joitakin kokemuksiaan elämästä, omia havaintojaan, ja hän teki niin.  Hän kirjoitti joitakin asioita, ja teidän on annettava anteeksi hänen kertomuksensa, koska hän on intohimoinen joistakin aiheista joita hänellä on ollut aikaa ajatella niin paljon elämässään.  Hän eli laman läpi.  Hän eli sotien läpi, Toisen Maailmansodan.  Hän eli manipuloitujen, hallittujen, projisoitujen, suunniteltujen muutosten läpi jotka loivat voimakkaat ja rikkaat maailman eliitit.  Nämä muutokset vaikuttavat kaikkiin, vaikkakin harvat ovat tietoisia siitä kuka hallitsee heidän elämäänsä.  Effie oli tietoinen, ja ajan kuluessa hänestä tuli vielä tietoisempi.  Kun hänellä oli elämässään myöhemmin aikaa lukea historiankirjoja, hän yritti selvittää miksi kaikki oli tapahtunut.  Miksi, aina kun ihmisille luvattiin paratiisi, luommekin helvetin.  Hänen oli pohdittava syviä asioita yhteiskunnasta, ihmisistä, ja itsestään, löytääkseen vastauksensa.

 

Tässä on keskustelu hänen kanssaan, hyvin lyhyt mutta tärkeä tiivistelmä joistakin pääaiheista ja tapahtumista jotka muovasivat hänen elämänsä.

 

Effie: Tämä ei välttämättä ole mitään, vain joitain ajatuksiani ja tapa jolla ilmaisen ne.

 

Alan: Miksi et lukisi sitä?

 

E: No, luen sen, enkä usko että tässä on kuin neljä tai viisi sivua.  Se ei kestä kauaa.

 

Haluaisitko matkalle?  Amerikkalaiset rakastavat matkoja - ilmaisia matkoja, lentokonematkoja, ja huumematkoja.  Tämä on kuitenkin matka ajan siirtymän läpi, yhden sukupolven - omani - joka herättää muistoja joissakin ja ajatuksia toisissa, sanoakseni, välittääkseni jälkipolville mitä minulle kertoivat todelliset ihmiset jotka koskettivat minua, ja kerron teille, vähän ketjukirjeen tavoin.  On vaikea aloittaa tätä matkaa, koska en ole puhuja enkä kirjoittaja.  Aloitetaan ja katsotaan minne päädymme.

 

Ajatelkaa.  Voitteko kuvitella miltä tämä maa näytti 200 vuotta sitten?  Muistakaa, ensimmäisen sadan vuoden ajan ihmisillä ei ollut moottorisahaa eikä puskutraktoria.  Koska tämä on vain matka mieleni sisällä, voin mennä mihin tahansa ja pysähtyä kun haluan.  Tuossa on sivutie.  Se näyttää menevän ajassa takaisin sadan vuoden verran, noin 50 vuotta ennen minun sukupolveni tuloa vuonna 1924.  Se on myös nopea ajan siirtymä, villin lännen ja viimeisen korpimaan sulkeminen.  Lainsuojattomat olivat suurelta osin vankilassa, paitsi ne jotka olivat liian hitaita vetämään.  Amerikan alkuasukkaat olivat matkanneet sopimuksen takaamasta kansakunnasta reservaatteihin, vähennettyinä ne jotka olivat kuolleet luodin tiellä kuten puhvelit, avustaneet armeijan käsissä, ja uudet sivistyneet kansalaiset Euroopasta tulivat täyttämään nyt tyhjän tilan.

 

Kuka muistaisi kyynelten polun, Sand Creek'in, hiekkasolan, tai Wounded Knee'n, haavoittuneen polven?

 

Kuulen kyllä teitä, vuotavat sydämet, mutta muistakaa ettei kukaan ole täysin oikeassa, eikä täysin väärässä.  Miksi emme jättäisi tätä sekoittuneena verenä Little Big Horn'in kera.  Intiaaneja vartioivat USAn armeija kun he kiireissään täyttivät raja-alueita, kuten tunnemme ne tänään, kaikki tuo, ja Dixie myös.

 

Olen varma ettette kuulleet tuota puoli yhdeksän uutisista.  Kuinka monta kertaa armeija oli kääntänyt aseensa kansaa vastaan koska he mellakoivat ruoan puutteen vuoksi?  Se oli ennen ammattiliittojen aikaa.  Ruokaa oli kyllä tarpeeksi, mutta sitä ei saanut, koska kyse olisi ollut varastamisesta, ja sehän on vastoin lakia.  Sitä varten armeija oli ennen kuin he lähtivät ulkomaille viemään demokratiaa koko maailmalle, halusivat he sitä tai ei.  Sotien ja rauhanturvajoukkojen kanssa tarvitaan siihen myös armeija ja kansalliskaartikin.  Kuka meitä suojelee?

 

Sanotte että Kotimaanturvallisuusministeriö (Homeland Security).  He ovat liian kiireisiä haaskatessaan rahaa.  Mitä intiaaneihin tulee, he jäivät kultakuumeen jalkoihin ja jäivät valtiolle pelkiksi vartijoiksi.  Kaikki tietävät mitä tuo tarkoittaa.  Aivan kuten pienet lapset, sanotaan että historia toistaa itseään.  Luuletteko että amerikkalaisia johdetaan nyt samaa polkua pitkin?  Voisi kannattaa etsiä käsiinsä intiaani ja kysyä miksi he tänäkin päivänä sanovat, "valkoinen mies puhuu haarukkamaisella kielellään".  Ehkä hän tietää enemmän kuin luulette.

 

Takaisin tien päällä.  Takaisin tähän siirtymäaikaan jossa elin, olin päässyt jaloilleni ja kävelinkin jonkun verran.  Mitä hallitukseen tulee, se etsi uutta kriisiä ja me löysimme sen yhdessä.  Vanha yks-kaks-isku, suuri lama ja toinen maailmansota.  Sukupolvemme ei koskaan enää päässyt jaloilleen.  Hallitus selvisi kyllä viemällä ihmisten kullan ja tuhlatessaan vajettaan.  Tuolloin Suuri Valkoinen Isä muuttuikin Kummisedäksi.  Muistatteko elokuvan?  Maailmannäyttämöllä ollessa, sodat ja kriisit muodostuivat elintavaksi.  Lisää sotia, lisää rakennuksia, lisää veroja.  Suuri hallitus oli saapunut, pysyäkseen.

 

Kun olimme 50, pieni punainen koulutalo oli vaihdettu punaisiin liittovaltion rakennuksiin.  Kuinka ne lisääntyivät ja kasvoivatkaan.  Yksi ensimmäisistä laman kriiseistä oli se miten saada ihmiset hyväksymään paperiraha viikon työstään.  Sehän on laki.  No nyt menin taas asioiden edelle, heillä oli kiire tuhota kinkkuja ja lihaa ja muita ruokia proomulasteittain Mississippiltä Meksikon lahtea kohti, ja Mainessa poltettiin perunoita, ja ihmiset nälkiintyivät maan joka puolella.  On asioita joita ei pidä koskaan antaa anteeksi, mutta sitä ei kerrota uutisissa, eikä puheohjelmissa.  Ehkä se vahingossa meni väärään lokeroon National Securityssa.

 

Kuka antoi pois kultamme?  He eivät kuitenkaan antaneet tarpeeksi ruokaa ihmisille jotka tarvitsivat sitä eniten.  Jos Joe Blow kaatui, hän kömpi ylös miten pystyi.  Ja tiedätkö mitä?  Kukaan ei varastellut.  Ihmiset halusivat tehdä työtä saamansa eteen.  Kun uusi raha ilmestyi, yritykset alkoivat jälleen hitaasti toimia.  Se oli ensimmäinen kerta kun tunsimme hallituksemme hellän kosketuksen.  Nämä viranomaiset sanoivat että rikoimme lakia, mutta jos hänelle antoi kolme dollaria lupaa varten, olikin taas lainkuuliainen.  Viimeiset kuusi vuotta olen yrittänyt ymmärtää miksi näin piti tehdä.  Meidän oli pakko.  Heidän palkkansa piti saada maksettua.  Se vain oli ja oli pakko olla.  Aina kun hallitus rakentaa uuden rakennuksen, verot nousevat.  Tietysti, osa rahoista menee muodollisuuksiin.  Luuletko että tulee päivä jolloin tuota punaista nauhaa ei saada liikutettua?

 

Eteenpäin ennen kuin bensa loppuu.  Olemme siis vuodessa 1950.  Kahden sodan ja niiden maksamisen jälkeen, meistä oli tullut suurin ja rikkain maa maailmassa.  Luuletko että olimme löytäneet kalojen ja leivän salaisuuden?  Ei, me vain tuhlasimme luottoa.  Siitä tuli osa amerikkalaista unelmaa, äidin ja omenapiiraan kera, pysyäkseen.  Siihen aikaan siirryimme kulutusluottoon ja kahden auton autotalleihin.  Kuten uudessa televisiossa sanotaan, "olemme sen velkaa itsellemme."  Ne olivat aikoja, nepä olivatkin aikoja.  Olimme niin juovuksissa kuin mahdollista unelmasta.  Musiikki soi yhä mutta karuselli on hidastumassa, joten kun kummisetä lisää volyymia ja kaataa lisää rahaa, enemmän velkaa, se taas lisää volyymiä ja saa aikaan lisää velkaa.  Tanssitaan vaikka koko yö.  Veljet, tämä ei voi olla loppu.

 

Toivon että pystyn antamaan hiukan ajattelemisen aihetta omaa matkaasi varten.  Tuoda esiin jotain muistoja.  Kyllä te yllättyisitte.  Mitä itseeni tulee, olen tyytyväinen että synnyin matkan alussa, enkä myöhemmin.  Hallituksen holhokkina oleminen on surullista.  Se on loppu.  Miten tietää pääseekö koskaan ylös jos ei ole ikinä ollut maassa.  Siksikö nuoret ovat niin tylsistyneitä ja levottomia?

 

On paljon asioita joista olisin voinut puhua.  Joitain olisin voinut jättää sanomatta.  Viimeiset 35 vuotta olemme ahkerasti tuhlanneet rahojamme vaurautta varten.  Kertoiko kummisetä koskaan kuka maksaa laskut?  Hän ei ole mikään hyväntekijä.  Kun hän esittää laskunsa, monet tulevat yllättymään, yllättymään kuoliaiksi, ja lopuille ihmisille sanotaan mihin heidän pitää mennä.

 

Näettekö tuon merkin, tuon katumerkin.  Ajan liian lujaa, käännyn ympäri ja menen takaisin.  En samaa tietä kuitenkaan.  Muistakaa että ihmiset joita tapasin vuosien mittaan sanoivat aina että elämän tiellä ei voi tehdä u-käännöstä.  He puhuivat enemmän päätiestä kuin mistään muusta.  Sivuteistä, kiertoteistä ja risteyksistä, ja he varoittivat oikopoluista, mutta oli hyvä tietää että voisi päästä takaisin päätielle, vaikka haaskaisikin paljon aikaa.  Jotkut eivät voineet odottaa ja joku varoitti umpikujasta.  Monet ihmiset eivät voineet odottaa.  Jotkut eivät voineet, he kiersivät.  He eivät koskaan tulleet takaisin.  Siksi barrikadissa on punaiset valot.  Katsokaa varoitusvaloja oikoteillä.  Näin sen kun maantieystäväni osoittivat sen minulle, mutta mikään ei vedä vertoja kokemukselle.  Minun oli pakko koittaa sitä kolmannen tai neljännen kerran.  Minkälaista hyvän ajan haaskausta.  Siitä nuoruudessa on kyse.

 

Lopetan tähän.  Sotilaat haluavat - jos jotkut sotilaat haluavat päästä pois - se tarkoittaa muuten hallituksen julkaisua (sotilas = GI, Government Issue).  Maailma koostuu asiantuntijoista, auktoriteeteista ja iltauutisista.  He tulevat liittovaltion kouluista.  Truman aloitti ne vuonna 1945.  Olen iloinen että itse kävin pientä punaista koulua: poissa silmistä, poissa mielestä.  He ajoivat ne maan tasalle aamun tullessa.  Urbaania uusiutumista.  Asiantuntijat tiesivät mitä tekivät.  Kun saa otteen mielestä, ruumis seuraa kyllä.  Jos jotkut sotilaat haluavat mennä pidemmälle, he saattaisivat löytää oman mielensä.  Se koskee kaikkia jotka kävivät punatiilikouluja.

 

Eikä pidä unohtaa koulun jälkeistä vapaa-aikaa, televisiota tietenkin.  15-20 vuoden ajan se oli kaupungin paras näytös, hyvistä tyypeistä pahoihin, lastenvahdista aikuisten viihteeseen, iltauutisista nukkuma-aikaan, se piti huolen ihmisistä päivin ja öin.  Muistatteko kun he aloittivat aikuisten elokuvat?  Se tarkoitti sitten toista vastaanotinta.  Oliko se nokkela kaupallinen ajatus vai hajotetun perheen alku?  Mistä tahansa siinä olikin kyse, sillä saatiin velkaa.

 

Tiedän että jotkut ihmettelevät miksi maan rikkain valtio tarvitsee velkaa alunperinkään.  Mutta jokainen ohjelma menettää katsojia.  Kolmen auton pihatie oli odottamassa.  Kahta autoa käytettiin työhön, ja toista huviin, mutta sitten - äiti lähti kotoa halusi hän tai ei.  Voitaisiin sanoa että koko perhe lähti eri teille.

 

Ja jos en maininnut, olemme sivutiellä.  Muistuuko kaikki mieleen.  Pidän musiikista.  Muistakaa, Hey Jude, the Games People Play, ja Yesterday.  En tunne uusia lauluja.  En ymmärrä niiden sanoja.  Kai minulla on kuulossa vikaa.  Mutta nyt olemme palaamassa moottoritielle (eng. freeway, 'vapaa tie'), kuten niitä lännessä kutsutaan.  Matkailen paljon, olen töissä vain kuusi kuukautta vuodessa, osaan elää halvalla.  Tein niin koko elämäni.  Vapaus oli minulle enemmän kuin pelkkä sana.  Mutta vapaa maailma on pelkkää tyhjää tilaa kuten uudet nakertajat voivat mennä vain perjantai-iltaan kello 17:30 asti, ja heidän pitää palata 19:00 mennessä maksaakseen elintarpeensa, valot, velat, veden, television ja niin edelleen.

 

Mutta aina etusijalla ovat - verot: kirkollis-, kunnallis-, kansallis- ja ne joita he aina lisäävät.  Jos puhun paljon hallituksesta, se johtuu siitä etten halua maksaa dollaria viiden sentin arvoisesta palvelusta.  Pitäisitkö rahasi mieluummin käytössäsi koko vuoden ja sitten maksaisit verot?  He tietävät että ihmiset voisivat sanoa, "veloitatte liikaa siitä mitä saan teiltä."

 

En ole unohtanut sitä kun olimme lapsia ja nälkäisiä.  Ensimmäinen FDR'stä näkemäni kuva, ajattelin että vain ihminen joka ei ole koskaan jäänyt ateriatta voi määrätä ruoan tuhottavaksi.  En kerro monia tarinoita joita tiedän koska on olemassa ihmisiä jotka luulisivat että itken.  Muna ei ollut jotakin joka heitettiin roskiin.  Se oli ainoa todellinen raha jota omasi.  Sitä ei voinut syödä, se meni jauhoihin ja öljyyn.  Vain kun tietää mitä tuska on omaa oikeuden sanoa, tunnen tuskasi.  Sanon tuska.  Minusta tuska on sama asia ihonväristä riippumatta.  Kaikki pitäisi arvioida sen perusteella mitä tekevät, ei sen mitä he ovat.  Katsokaa nyt minne sivutiet johtavat.  Ehkä minun olisi pitänyt mennä kiertotietä.

 

Paras palata päätielle ja lopettaa tämä matka.  Sanon vielä yhden asian.  Tiesitkö että maito usein teeskentelee kermaa ja elämän parhaat asiat ovat ilmaisia?  Niistä ei tarvitse huolehtia että joku varastaisi ne.  Toivotaan että tämä karuselli jatkuu eikä meidän tarvitse alkaa työntää sitä.  Pelkään että monet eivät tiedä miten, ja toisilla ei olisi voimaa.  Napeilla toimiva maailma.  Tunnetteko vanhan laulun, the Music Goes Around and Around and Where It Stops Nobody Knows?

 

Siinä se.

 

Alan: Selvä.

 

Effie: En tiedä, ehkä joku ei ymmärrä mitä yrität sanoa.

 

A: Se riippuu siitä tuntevatko he historiansa.  Tiedät itse että historiaa aina tuhotaan ajan edetessä.

 

E: Siitä voi olla varma.

 

A: Jos muistaa esimerkiksi että Haavoittunut Polvi, Wounded Knee, oli paikka kun USAn ratsuväki saattaessaan intiaaneja harvaan asutulle reservaatiolle sopimuksen mukaisesti, tappoi heidät kaikki matkalla.  Kyse oli uudelleenkootusta 7. ratsuväestä joka halusi kostaa Little big Hornin.  Tuo oli osa syytä miksi he vannoivat tappavansa kaikki intiaanit.

 

Sopimuksen mukaan, ja keskellä talvea siellä oli kaikenlaista, heidän lapsensa, heidän omaisuutensa joita kantoivat lumessa, ja ratsuväki oli hevosten selässä ampuessaan heidät kaikki.  Tuo on hieno tapaus historiassa, mutta tyypillinen esimerkki niistä jotka on onnistuttu poistamaan.  Tuota ei näytetä elokuvissa.

 

E: Ei niin.

 

A: Sama juttu puhvelien kanssa, he eivät tajua että Amerikan Sisällissodan jälkeen Lincolnia seurannut USAn presidentti halusi maksaa sen kustannukset, joten hän avasi Black Hills'in kultaa varten ja...

 

E: Ja Custer myös.

 

A: Aivan niin.  Hän teki niin että rikkoi kaikki jo allekirjoitetut sopimukset, mutta sehän ei ole mitään USAn presidenteille.  Sitten he veivät rautatiet sinnepäin ja mainostivat sitä kaikkialla Euroopassa.  USAn veronmaksajat maksoivat nämä, täyssivuilmoituksia joilla pyydettiin Euroopan parhaat metsästäjät tulemaan ampumaan puhveleita ilmaiseksi, jotta saatiin tapettua intiaanien ruokavaranto.  He antoivat ammukset.  Sekin mainittiin mainoksissa.  Kaikki ammukset ja ruoka mitä he tarvitsisivat annettaisiin heille jos he tulisivat metsästämään.  He vain teurastivat kunnes kaikki puhvelit olivat hävinneet.  Sitä kutsuttiin käytännölliseksi.  Joten he hankkiutuivat eroon intiaanien ruoanlähteestä, ja sitten sotivat intiaaneja vastaan Black Hillsillä, ahtoivat heidät reservaatteihin, ne joita ei tapettu, ja sitä kutsutaan sivilisaation ja kaupan käytännölliseksi prosessiksi.

 

E: Siksi sanon että ihmisillä ei ole toivoa, koska oli kaikki nämä sivistyneet eurooppalaiset.  Heitä oli alistettu ja kohdeltu niin hirveästi, mutta he tulivat tänne ja tekivät samoin intiaaneille.  Ei armoa.  Hän oli villi, joten hän oli vapaata riistaa.  Sitä olin sanomassa.  Mitä ihmisille pitäisi tehdä?  He muistuttavat minua kuten sanoin, kerran olin päättänyt rakentaa suojan jonka alle lehmät voisivat mennä.  Vain pari kolme voisivat mahtua sinne, joten muut ajettiin pois.  Niistä hankkiuduttiin eroon, mutta niitä tuli aina lisää, joten ihmisluonnolle ei voi tehdä mitään.

 

A: Se on inhoittavaa.  Vielä inhoittavampaa on se että he voivat vain pyyhkiä sen pois kirjoista aina kun julkaisevat seuraavan painoksen tai jotakin.  Niistä puuttuu aina vain enemmän ja enemmän.

 

E: Sitä juuri olin sanomassa.  Ainakin minä kävin pienessä punaisessa koulussa jossa opetettiin jotakin, minulla oli viimeiset opettajat jotka opettivat totuutta.  Liittovaltion opettajat, kun hallitus astui kuvaan, silloin he alkoivat poistaa kaikkea tuollaista ja puhdistaa kirjojaan.

 

A: Sitting Bull, Istuva Härkä, tuli Kanadaan.  Hän ja muutama muu intiaani tulivat Kanadaan ja heidän kanssaan tehtiin toinen sopimus täällä, että he voisivat pysyä yhdessä.  Noin vuoden päästä USA sanoi, "me haluamme hänet tänne, aiomme pyytää anteeksi."  Sitting Bull meni takaisin sinne, ja he tappoivat hänet.  He tappoivat hänet hänen astuessaan ulos talostaan.

 

E: Tutkin itse paljon intiaaneja ja heidän eri heimojaan.

 

A: Lukemisen arvoinen kirja on Bury My Heart at Wounded Knee (Hautaa Sydämeni Wounded Kneelle).

 

E: Kyllä vain.

 

A: Erinomainen kirja.

 

E: Tiedän, olen lukenut sen ja luulen että kirjoittaja oli nainen, eikö niin?

 

A: Voi olla.

 

E: Hänen isänsä oli kai mukana asiassa jotenkin.  En vannoisi siitä, mutta vaikuttaa siltä, ja kuka sen kirjoittikin, kirjoitti myös pari muuta kirjaa, mutta tuon muistan erityisesti.

 

A: Tietysti myös, kuten sanoit, USA oli juuri ollut toisessakin sodassa.  Jo ennen Maailmansotia, oli aina vain sotia ja sotia ja sotia.  Ja aina tämä kehitys ja kehitys.  Mutta sitten tuli Suuri lama, joka oli keinotekoinen.  Ei ollut mitään puutetta mistään, kuten ruoasta ja muista perusasioista.  Puute oli rahasta.  Siksi Roosevelt tuli ja takavarikoi kullan ja antoi tilalle paperia.  Ja sitten oli työleirejä nuorille miehillä, eikö vain?

 

E: Kyllä, CCC (Civilian Conservation Corps, siviilisäilytysjoukot).

 

A: CCC - sekin on mielenkiintoista että neuvostojärjestelmä oli nimeltään CCCP.

 

E: Quigleyn kirjassa puhuttiin siitä kuinka leireille lähetettiin nuoria työttömiä englantilaisia, joten se oli sama juttu kuin CCC.

 

A: Sitä tehtiin kaikkialla Euroopassa ja Valloissa ja Neuvostoliitossa samaan aikaan - sama juttu.

 

E: Uskomatonta miten he tekivät töitä kaikissa maissa ja kukaan ei tiennyt asiasta toisissa maissa.

 

A: Niin, ja niin oli myös Saksassa, sama vanha juttu.

 

E: Hitlerin nuoret, hän alkoi kouluttaa heitäkin.

 

A: Juuri niin.  Sama huijaus jo ennen Toista Maailmansotaa.  Kuten sanoit, laman aikana ei ollut puutetta ruoasta, he hautasivat ruokaa ja polttivat sitä pitääkseen hinnat korkeina.  Se oli syynä siihen.  Se oli Rooseveltin määräys - he saivat määäräyksen neuvostolta tehdä niin, pitääkseen hinnat korkealla.  He hautasivat niitä ja heittivät perunoita pois ja kylvivät niitä takaisin peltoon, ja kuten Mississippillä sanotaan, tiedäthän.

 

E: He veivät niitä Mississippille ja heittivät siellä matkalla Lahtea kohti.  Siellä ne heitettiin pois, koska jos he olisivat heittäneet ne Mississippillä, siellä olisi alettu juoda paljon.

 

A: Sama juttu Brittien kanssa.  Niitä kutsuttiin 'voivuoriksi' ja 'perunavuoriksi', ja he kirjaimellisesti heittivät niitä mereen, kanavaan.

 

E: Muistan kun näin Pathe Newsiltä, muistan siellä oli tämä vuori, ainakin kahden kerroksen korkuinen kasa perunoita Mainessa, ja he sekoittivat sekaan hiiltä jotta niitä ei voitu syödä, ja polttivat ne.

 

A: Niin, tämä on todellista elämää, ja tämän päivän ihmisillä ei ole aavistustakaan että näin on tapahtunut.  He eivät tiedä että niin on tapahtunut.  Ei aavistustakaan.

 

E: Ja jos heille yrittää kertoa, he suuttuvat kauheasti - he eivät halua tietää totuutta.  "Antakaa minulle vihreitä älkääkä antako tämän romahtaa.  Meidän on pidettävä tämä pystyssä.  On niin kaunis maailma tämä jossa elämme."  Taikakorteilla saa pikatyydytyksen.  Heillä ei ole aavistustakaan.  Ajattelin tänään tätä kun keräsin vihanneksia ja hoidin niitä, lyön veto että viikon kuluttua kauppojen autot lopettavat kuljetukset.  USAssa ei ole ruokaa.  Se on pelkkää näytöstä.

 

A: Valloissa on noin viisi suurta ruokakauppaketjua, jotka kaikki saavat tavaransa samoilta toimittajilta, ja he voivat lopettaa toimitukset koska tahansa.  Koska tahansa.  Kaikki pienviljelijät ovat menossa vararikkoon.  Nyt kyse on vain suuresta bisneksestä.

 

E: Niin kävi täällä, vain 50 mailin päässä kodistani, heitä pakotettiin konkurssiin.  Tiedätkö mitä tapahtui edellispäivänä?  Sanoin saman vanhan jutun.  Yhtäkkiä on tämä - vain jotakin jolla viihdytetään idiootteja ja kiinnitetään heidän huomionsa.  He puhuvat tamale-autoista.  Tiedätkö mitä tamale on?  Se on meksikolainen ruoka.  Mutta heillä on tamale-autoja jotka ajavat ympäriinsä rakennustyöläisten luo, ja amerikkalaiset ostavat niitä myös.  He puhuivat terveyskysymysten esiintuomisesta, mutta tässä on kyse vain luvista ja että heillä on oltava vessoja ja sellaista.  Millä tahansa heidät saadaan ajettua alas.  Pienyritykset tehdään mahdottomiksi, aivan kuten meijerien alalla.  He voivat käyttää lakia työntääkseen pienet pois kilpailusta.  Sitä on käytetty niin monta kertaa.

 

A: Aina uudelleen ja uudelleen.

 

E: Niin, sama vanha tarina, ja kuten sanoin, ihmiset eivät halua kuulla siitä.  He kuuntelevat mieluummin hallituksen valehtelua siitä mitä tapahtuu.

 

A: Niin, se on tosiasia.  Niin he tekevät.

 

E: Kuten sanoit, jos lukee jotakin niin näkee miten kaikkea tehdään aina vain uudelleen, ja siirto siirrolta, kunnes he saavat asiaan siten kuin haluavat.

 

A: Niin hyvin suunniteltu juttu, eikö olekin?

 

E: Olen iloinen etten tule olemaan täällä, koska asiat eivät tule paranemaan.

 

A: Tiedän.

 

E: Kunhan he aloittavat sen, se on mahdollista, siis veden hallinta.  Ei pysty enää omaamaan edes pientä kotipuutarhaa.  Joten pitää mennä jonoon ja ottaa mitä heiltä saa.

 

A: Tuo on tulossa.

 

E: Niin, näen sen kyllä.  Aina vain selvemmin.  Aika on lähestymässä ja se on kuin päivänvalosta pimeyteen.  Niin nopeasti se tulee tapahtumaa, kuin varas yössä.

 

A: Niin, tiedän.  Se on tulossa.

 

E: En tiedä miksi, se voi kuulostaa merkityksettömältä, miksi joku pieni lausu joskus saa minusta otteen ja pysyy mielessä.  Muistan Englannin lyhyemmän työpäivän, ja miten tuli yhtäkkiä paljon viihdettä jolla heidät saatiin kuluttamaan aikansa, ja sitten talot pantiin matalaksi jotta asiasta ei jäisi muistoja.

 

A: Menneisyydestä, kyllä, he varmistavat aina ettei jää mitään mistä pitää kiinni, mitään mikä vaikuttaisi tutulta ja joka saisi ihmisen tuntemaan olonsa kotoisaksi.

 

E: Ja äskettäisempi tapaus on kun tämä tyyppi sanoi - kun kuuntelee näitä puheohjelmia, se on vähän kuin kävisi kalassa - voi joutua menemään pari kolme kertaa ennen kuin joku sanoo jotakin, jotain pientä joka kiinnittää huomion, ja ajattelin että, mutta se tuli aina uudelleen mieleeni ja yhä vieläkin tekee niin.  Hänet katkaistiin.  Hän sanoi vain, että kaikki kaupat on nyt suunniteltu niin että ne näyttävät isommilta ja kuin niissä olisi enemmän ruokaa ja kaikkea esillä, mutta hän sanoi, "ne ovat pienempiä".  Toisin sanoen, ymmärsin sen mitä hän sanoi näin, ja ehkä olen väärässä, mutta he haluavat luoda kuvan että on enemmän kuin todellisuudessa onkaan.

 

A: Joo.

 

E: Peloittavaa.

 

A: Muistatko kun kävit kerran kaupassa - en tiedä minkälainen kauppa, ja kun olit siellä joku valtion viranomainen tuli sinne hakemaan rahaa.  Kertoisitko siitä?

 

E: Ai niin.  Olin korjaamolla kerran kun autoni kaipasi korjausta.  Poliisi tuli sinne ja seisoskeli siellä, ja ihmettelin sitä.  Don, omistaja, oli työn touhussa.  Hän itse korjasi autoa koska piti sellaisesta työstä.  Hän käveli edestakaisin antaen ohjeita mekaanikoille ja kaikkea.  Hän tuli sitten sinne ja alkoi puhua poliisille.  Tiedätkö mitä?  Ihmeellistä on, että maksoin Donille, ja voisin vannoa että hän antoi melkein saman summan, kaikki antamani rahat, hänelle.  Hän kääntyi ja antoi ne hänelle ja sanoi, "Tässä lupamaksuni," tai jotakin tuollaista.  Katsoin poliisia ja sanoin, "sinulla ei ole edes asetta, pelkkä univormu."  Hänellä ei ollut asetta, sekin kiinnitti huomioni kun hän kääntyi ympäri, joten näin hänen lantionsa toisenkin puolen, ja hän sanoi, "en tarvitse asetta."

 

Voin sanoa että tuollainen saa sielun sairaaksi.  Se on yksi asioista joita ei voi antaa anteeksi, ja tiedätkö mitä, hän itse, kunnioita häntä itseään vielä vähemmän kuin sitä joka maksaa hänen palkkansa, että hän ottaisi niin inhoittavan työn.  Kuten sanoit, puhvelinmetsästäjät teurastivat niitä eläimiä.  Entä myös kaikki eläimet joita he teurastivat hullunlehmäntaudin takia, ja tappoivat kaiken karjan ja muut Englannissa, jokin aika sitten?  Vain jonkinlaiset pahalaiset voisivat tehdä tuollaista.

 

A: He menivät helikopterilla farmeille.  He menivät sinne ja ampuivat kaikki eläimet, ja taas, he tappoivat ne ja jättivät loput maanviljelijöiden huoleksi - ja tiedämme että nämä eläimet olivat terveitä.

 

E: Juuri niin.

 

A: Samoin tehtiin Kanadassa.

 

E: Niin, siellä oli joitakin niitä.

 

A: Kanadan hallitus oli rohkaissut ihmisiä sijoittamaan peura-farmeihin, ja monet tekivät niin.  Siitä oli pari vuotta sitten dokumentti televisiossa, muutamista näistä ihmisistä.  Jotkut tekivät niin yhdessä ja jotkut yksittäin.  Laittoivat rahansa siihen ja tekivät kuten hallitus ehdotti.  Kun heidän kantansa oli lisääntynyt, hallitus tuli ja sanoi "meidän on tapettava ne, hullunlehmäntaudin vuoksi, jos ne ovat saaneet sen syötyään samaa ruokaa."  He menivät ja ampuivat ne kaikki - tappoivat kaikki.  Albertan suunnalta testattiin joka ikinen peura, eikä yhdelläkään ollut sitä, mutta he olivat tappaneet ne.

 

E: Tiedän että Jackie teki ohjelman kotivuohista, he myivät vuohenmaitoa, ja heillä oli todistukset Hollannista tai Belgiasta tai jostakin.  Ne oli kaikki testattu ja todistettu hyvin huolellisesti, sitten he saapuivat, laskeutuivat tilalle, ja ampuivat kaikki.  Peruuttamattomasti.  Ilman papereita.  He aikoivat tehdä niin, ja tekivät niin, ja sillä selvä.

 

A: Niin, tuo on hallituksen valta.  Nyt he puhuvat ilmastonlämpenemisestä ja "älkää polttako puuta" ja "meidän on lakattava ajamasta teillä" ja kaikkia muita metkuja - kun he itse suihkuttavat taivaalla ja aiheuttavat lämpenemistä ja syyttävät siitä yleisöä.

 

E: Niin juuri, me olemme aina syyllisiä.  Kuluttajan syytä tietenkin.  Sijoittajat ja mainostajat, ei koskaan heidän.  He keräävät voitot ja lähtevät.  Se on hassua.  Kukaan ei koskaan syytä heitä mistään saastuttamisesta.

 

A: Tiedän.

 

E: Joten he eivät jää kiinni, ja muutenkin, kuten sanoit ja kaikki tietävät jotka osaava yhdistää kaksi ajatusta, se ei ole iso juttu mitenkään.  He mainostavat sitä.  He työntävät sitä.  He pakottavat sitä.  He peloittelevat ihmisiä.  Totta se ei ole, mutta he käyttävät sitä tapana saada mitä haluavat.  Kuten sanoit, näin on tapahtunut kerta toisensa jälkeen, ja tiedät itse, että jonkinlaista ilmastonlämpenemistä oli pakko tapahtua jotta jääkausi loppui.

 

A: Jääkausien välissä tapahtuu ilmastonlämpenemistä, tämä on rutiinia muutaman sadan vuoden välein.

 

E: Eli lopulta, kuten sanoit, siitä ei sitten voitaisi syyttää ihmisiä eikä nykyaikaisia koneita.  Ne eivät olleet olemassa, kummatkaan.  Mutta ihmiset istuvat ja kuuntelevat uutislaatikkoa, ja mitä sieltä kuullaan on evankeliumi.

 

A: Niin, ja sitten uusittu History-kanava, joka vääristää historiaa monin eri tavoin ja jättää paljon kertomatta.

 

E: Voin kertoa, St. Lousissa joku kertoi minulle, puhuin hänen kanssaan, ja hän oli suuri - hän käytännössä söi History-kanavan ohjelmia, ihan uskomatonta, hän oli siinä kiinni ja kuunteli evankeliumia.  Sanoin hänelle, "kuuntelin tuota."  Sanoin, "elin noiden aikojen läpi, he valehtelevat.  He vääristelevät asioita.  He jättävät asioita pois.  He antavat väärän kuvan tapahtumista."  Sanoin, "Jos hän saa historiantietämyksensä tuosta lähteestä, hän on vaikeuksissa.  He valehtelevat."  En epäilisi, tiedäthän.  Elämäsi aikana olet nähnyt miten asioita vääristellään ja miten niistä valehdellaan, asioista joista tietää itse.  Se oli koko kanavan perustamisen tarkoitus, ja sää-kanavan tarkoitus ei ole meidän auttamisemme, vaan ihmisten peloittelu - antaa ihmisille väärää tietoa.  Siitä ei oltu ennen kuultukaan, pienen vesisateen vuoksi olikin aina tulvan vaara.  Siitä on kyse, ihmisten peloitteleminen sään kanssa.

 

A: Niin on.  HAARP myös toimii nyt 24 tuntia päivässä.

 

E: Kuten sanoin, on ihmisiä jotka eivät tajua että meillä on ollut säätä, kerroin juuri veljenpojalleni, kaikki nämä kaupunkilaiset käyvät täällä, ja sanoin että se on luonnollista.  Sanoin, "olen ollut täällä miltei 60 vuotta" ja sanoin, "on sateita.  Ne tulevat alas.  Sade tulee alas.  Parin tunnin päästä, tai enemmän, se on ohi.  Se on luonnon tapa.  Niin se vain on."  Sanoin, "Sitä ei tarvitse pelätä, se menee ohi.  Niin se vain on."  Mitä hyötyä on puhua tästä?  Oletko edistynyt puunhakkuussasi?

 

A: Vähän.  Kaadoin monia puita ennen kuin ne kaatuivat talon päälle.  Kaadoin kaikki talon ympäriltä koska ne olivat kasvaneet liian korkeiksi ja olivat liian lähellä, ja kun täällä on paljon myrskyjä ja kovaa tuulta, joten tiesin että näin piti tehdä.  Koska nyt on uusi sää.  On tuulta suoraan alaspäin, ja suoria viimoja ja kaikkia näitä uusia termejä, uudenlaista säätä.

 

E: He puhuivat, kuulin New Orleansin säästä jostakin, sadekuurosta, ja tuulesta jotain 40 mailia tunnissa, aivan tavallisen sadekuuron aikana.  Kauan sitten, missä minä kasvoin, kaikilla oli puita talojensa ympärillä koska oli viileää eikä niitä ollut.  Aina joskus joku puu kaatui tai jotain tuollaista, mutta nyt myrskyn jälkeen kaikki laittavat puut kauas taloistaan, ja näinkin jotain niistä.  Itse asiassa, katselin juuri kuinka tien toisella puolella toissapäivänä kaadettiin tammia, ne katkesivat ja kaatuivat, aivan kuten kaikki muutkin.  Ne kuolevat pikemmin kuin ennen.  Katsoin ja he toivat asuntovaunun sinne vain koska yksi oksa oli pudonnut, hyvänkokoinen, melkein kuin puu, osui sen yhteen päähän.  Katselin sitä ja sanoin että mahdotonta.  Se voitaisiin korjata, mutta he veivät sen pois ja toivat uuden tilalle.  Katselin sinne, ja sitä puuta, siinä oli vielä suuri kuollut oksa.  Lehdet ovat siinä kuolleita ja sivuoksatkin.  Jos olisin vienyt sinne toisen asuntovaunun, tiedäthän mitä ne maksavat.  Ainakin 65.000 dollaria, eikä sillä saa hyvää, mutta se miltä ne oksat näyttivät, en olisi koskaan vienyt sinne toista asuntovaunua katkomatta puita, mutta sanoin että niinhän se on.  He eivät tiedä mitään ja heillä on vakuutus, se hoitaa kaiken, ja jos ei, niin sitten hallitus.  He elävät unimaailmassaan, eivätkä häiritse minua.  Älkää häiritkö minua.  Itse asiassa jos asiaa todella katsoo, tietää kyllä että he eivät halua olla peloissaan.  Jos heille sanoo jotain järkevää, se peloittaa heitä, he eivät pysty sitä sulattamaan.

 

A: Se on totta.

 

E: Joten antaa minun uneksia ja jatkaa.  Ajattelin juuri edellispäivänä miten nopeasti ja sulavasti he loivat vuoden 29 romahduksen.  Mitä luulet tapahtuvan kun ihmisiltä otetaan pois luottokortit?

 

A: Silloin kuuluu paljon valitusta.

 

E: Silloin tulee tapahtumaan tappamisia.  En tiedä.  Ehkä se ei ole realistista.  Ehkä se on sadistista tai mitä vain.  Kuolema näyttää paremmalta joka hetki, ja aivan kuten äitini sanoi, "he eivät voi tehdä muuta kuin tappaa sinut".  Siinä se.  Siinä kaikki, ja ehkä he voivat käyttää ruumista jotakin varten, mutta ainakin itse on turvassa maan alla.  Siinä se.  Tietysti, kuten sanoin, mitä nuorempi ihminen on sitä enemmän on luonnon mukaista haluta elää.  On niin paljon ettei voi kuvitella kuolevansa 25 vuoden ikäisenä tai nuorempana.  Näen että he yhä hankkiutuvat ihmisistä eroon Husseinmaassa, siis sotilaista.  Se on menossa siihen että he hyökkäävät tänne viiden tai 15 vuoden päästä tai jotakin.  Se on pelkkä uutisraportti, sanoja mitä he puhuvat, eivätkä ihmiset totu siihen.  Ajattelin sitäkin toissapäivänä.  Ainoat joihin se todella vaikuttaa on heidän lapsensa tai jotakin.  Vain lapset todella välittävät, amerikkalaiset kokonaisuutena, ja mitä tapahtui lipuille joita pidettiin autoissa?  Sisareni piti omaansa kunnes se oli riekaleina.  Mutta hallitus ei käskenyt heidän hankkia uusia Kiinan lippuja, joten se on kai tabu vähän aikaa.  Voin sanoa että he kyllä ovat hyvin koulutettuja.

 

A: He ovat, he ovat koulutettuja.  He muuttavat historiaa, ja maailmansotiakin, he ovat uudelleenkirjoittaneet ne niin monta kertaa että niillä on enää vähän tekemistä aikakautensa kanssa.  Ja mitä Luojan nimessä tapahtuu kun seuraava lama iskeekään?

 

E: Nuorille opetetaan että eilinen on vanhaa, he eivät tiedä eivätkä välitä.  Kuten sanoin, välkkyviä valoja kun joku kiitää tien päällä ja yrittää katsella rakennusta 70 mailin tuntivauhdissa.  Näkymät ja tarkoitukset ja kaikki muuttuu niin nopeasti, vaikka he haluaisivatkin, he eivät voi muistaa.

 

A: Eivät voisi.

 

E: Se on vain kuvajainen joka välkkyy kuin nopeutettu elokuva tai jotakin.  Se on tarkoituksellista.  Minkälaista säätä siellä on?  Tiedän että viimeksi kun puhuimme siellä oli kosteaa ja sateista.

 

A: Niin.

 

E: En tiedä, näyttää siltä kuin olisin tarkkaillut energiankulutustani, ja vaikka täällä ei sadakaan - Texasissa on satanut ja ollut tulvia.  Oklahomassa asiat ovat todella huonosti, ja läntisessä Louisianassa on satanut miltei joka päivä.  Meille tulevat nuo pilvet aina iltapäivällä ja päiväsaikaan lämpenee, ja sitten ne ohittavat meidät, mutta yöllä, hyvin myöhään illalla, ja yöllä näyttää siltä kuin - tiedäthän miten ilma joskus viilenee kun sade on tulossa?  Melkein on kun sataa, ilma viilenee hiukan aikaa.  Näyttää siltä kuin yöllä, noin puoli yhdentoista aikaan tai jotakin kun aurinko on laskenut, sitten talon takaa tulee viileä tuulen henkäys, enkä ole pitänyt ilmastointilaitettakaan päällä.  Kai se viileä ilma tulee jostakin myrskystä jossakin muualla - sade ei tullut tänne, mutta saimme sen tuoman viileyden.  Niin sen täytyy olla.  En tiedä kuinka muuten, mutta epämukavaa se on, noin kello kahdesta auringonlaskuun asti.  Mutta kun pilvet tulevat eikä sada, ja on vain kosteaa, se ottaa voimille, silloin on todella kuumaa ja ahdistavaa.  Ei edes hikoile, se saa siitä ahdistavaa.  Kuin joku painaisi vasten.  Olen varma että sielläkin on sellaista.

 

A: On kyllä, täällä on tuollaista myös.

 

E: Mutta se on nyt normaalia, se on uusi normaali, kuten sinä sanot.

 

A: Sitä se on.  HAARP toimii.  Sen voi kuulla lyhytaaltotaajuuksilla.  Sen voi kuulla lyhytaaltoradiossa.

 

E: Niin.  Suljin juuri sen koska se oli niin väsyttävää ja monotonista.  Kuuntelen sitä tuskin koskaan enää.

 

A: Sen voi kuulla sieltä jos laitat sen päälle.  Kun käy taajuuksien läpi löytää sen ja kuulee.

 

Sekin on jotain muuta.  Ja sitten jatkuva suihkutus.  Kun katselee sitä ja lämmön nousua.  Riippuen suihkeesta, voi tulla hyvin kylmä tai hyvin lämmin.  Ja kaikki ovat kuin lääkkeissä tiettyinä päivinä.  Kaikki väsyvät kun suihkutus on rankkaa.  Sellaisessa maailmassa elämme.  Tiede johtaa elämiämme.

 

E: Niin, tiedän mistä puhut - kävi mielessäni kun puhuit tuosta, tuo suihkutus luonnollisesti tippuu sitten järviinne.  Tiedänpä kyllä - olen syyllinen radion puheohjelmien kuunteluun ja tämä tyyppi puhui siitä, ja ajattelin että hän oli omituinen.  Hänellä oli ystävä joka oli liittovaltion virastossa ja puhui siitä mikä mehiläisissä on vikana.  Hän sanoi, ja ajattelin että se oli outoa, ehkä ei, että villieläimet ovat jotenkin epämuodostuneita.  Huomioni kiinnitti se että eläimet menettävät seksuaalisen identiteettinsä, ja monet niistä omaavat kaksi sukupuolta yhdessä.

 

A: En tiedä.  Olen puhunut monien asiantuntijoiden kanssa ja he sanovat että kyse on muunnellusta ruoasta jota ne saavat pelloilta.  Siitepölystä.  Se on myrkyllistä joten ne muuttavat pois pesistään.  Mikään ei muuta pesien sisään, edes muurahaiset jotka yleensä valtaavat ne mehiläisten lähdettyä.  Ne ovat myrkyllisiä.  Siitä on kyse.  Suihkutus ja geenimuunneltu ruoka.  Se aiheuttaa nämä.

 

E: Kuten sanoin, he suihkuttavat eivät vain meidän ruokaamme vaan paljon siitä menee myös villieläinten ruokaan, ja siksi on niin paljon epämuodostumia.  Fyysisiä epämuodostumia, mutta hän puhui sukupuolielimistä.  Ei niinkään epämuodostuneita kuin kaksi yhden sijasta, kuin kuin yhdessä.  Tietysti, sanomattakin on selvää, vain koska joku sanoo jotakin ei tarkoita että se on totta.

 

A: Siinä on paljon - miksi kutsuisimme sitä?  Siinä ohjelmassa on paljon väärää tietoa.  Siinä ohjelmassa levitetään paljon väärää tietoa.

 

E: Niin, tiedän kyllä.

 

A: Se erikoistuu siihen, itse asiassa.

 

E: Niin sanoin, ehkä kerran kuukaudessa.  Kerronpa, aivan kuin puhuin tästä aktiviteetista Denverin ympäristössä ja siellä lentokentällä, huomioni kiinnitti aivan ensimmäisenä geografia.  Kun kävin koulua Kansasissa oli paikka, joka ei ole kaukana Denveristä.  Se kiinnitti huomioni kun puhuimme Denveristä, koska sanottiin että se oli melkein kuin pyörän pinnat, keskus, sama välimatka pohjoiseen, etelään, itään tai länteen.  Tiedät mitä tarkoitan.  Se kiinnitti huomioni.  En väitä pystyväni tunnistamaan valheita totuudesta, mutta joskus kun kuuntelee jotain tuollaista, ja tietää ehkä vähän asioista, huomaa ainakin mustat valheet, ilmiselvät valheet.  Se on todellakin propaganda-kone.  Mutta aina joskus sieltä kuulee jotakin joka kuulostaa kuitenkin järkevältä.  Jos kertoo valheen, mitä suurempi valhe on, siihen on sekoitettava totuutta jotta se saadaan uskottavaksi.  Ehkä kyse on siitä että kuuntelee sen verran että kuulee hiukan totuutta kaiken seassa, mutta samaan aikaan ei kannata kuunnella sitä liikaa.  Yleensä kun herään alan kuunnella sitä, mutta jos siellä puhutaan jotain epätodennäköistä tai hölmöä ja nämä tyhjäpäiset ihmiset soittelevat sinne, suljen sen.  En kuuntele sitä kaiken aikaa enkä milloin tahansa.  Se oli Roswellin 60-vuotispäivä, ja hän teki siitä ohjelmien ja aioin kuunnella sitä.  Erehdys oli että ehkä minun pitäisi istua eikä maata sängyssä, vaivuin uneen enkä kuullut siitä mitään, oliko se valheita, totuutta vai mitä.  Se on kuin mikä tahansa amerikkalainen tarina josta voidaan puhua ikuisesti, kuten Kennedyn kuolema.  Sitä se on.  Ehkä siinä on totuuttakin.  Mutta siinä on oltava jotain, koska he tekevät niin paljon salatakseen asian.  Ennen kuin nukahdin, luulen että he sanoivat - kuka oli se vanha tyyppi jonka he lopulta tappoivat?  Se suuri lyhytaaltomies, mikä hänen nimensä oli?

 

A: Cooper.

 

E: He mainitsivat hänet ja he vain sanoivat ennen kuin nukahdin, että hallituksen agentit ampuivat hänet.  Hän oli sekava mutta he vetivät hänet mukaan siihen, ei epäilystäkään.

 

A: Kyllä, he hoitivat hänet.

 

E: Vaikka hän oli hiukan väärässä, tai sekava tai jotain, kuten ymmärsin asian, hän kertoi jotain totuuksia ja hän oli hyvin kiinnostunut Area 51'stä.

 

A: Hän vei ihmisiä sinne ja he kuvasivat ihmisten tekemiä lentäviä lautasia jotka nousivat maasta.

 

E: Kaiken aikaa, totuus on oudompaa kuin fiktio.

 

A: Niin on.  Me saamme kaiken aikaa eri version totuudesta.  Me elämme todella ihmemaassa.

 

E: Kanada on kai ihan kuin USAkin, aina jotkut vaalit menossa.

 

A: Kyllä vain, aina jotkut vaalit.

 

E: Yksi siunaus on etten katso tvtä, joten minun ei tarvitse kuunnella niistä paljoakaan.

 

A: Et ainakaan menetä paljoa, voin sanoa sen.

 

E: Ei, olen niin tottunut kuuntelemaan viimeisimpiä valheita, ja jos he päättävät alentaa puomin, sen huomaa muutenkin.

 

A: Niinpä.

 

E: Yksi tuttuni puhui huolehtimisesta.  Sanoin ettei pidä huolia.  Sinähän olet aina huolissasi.  Sanoin, en ole.  Sanoin että katson tilannetta sen tiedon valossa mitä saan siitä, ja sanoin että jos ei sille voi tehdä mitään, niin ainakin tietää siitä ja voi elää sen kanssa, mutta ei siitä kuitenkaan pidä huolehtia kaiken aikaa.  Tietää että asia on niin, on tietoinen siitä.

 

A: Kun hyväksyy että on totalitaarisen järjestelmän alaisena, mikään ei ole vaikeaa ymmärtää.  Mitään ei ole vaikea ymmärtää kun ymmärtää perusasiat.  Saman vanhan tyrannian jatke.

 

E: Se muistuttaa minua Lafayettessa asuvasta siskostani.  Hän on kai lopettanut saippuoidenkin katsomien.  Muistan kun ihmiset, tai kotiäidit, kiistelivät siitä, ja yksi melkein sai kohtauksen kun ei meinannut nähdä ohjelmaansa, ja sanoin että he näyttävät sen uudelleen.  Et menetä mitään koska tiedät mitä tapahtuu muuten, ja kuten sanoit, jos tietää tilanteen, tietää mitä tulee tehdä.  Ei ehkä tarkkaan, ei voi tietää koska he laskevat puomin, mutta tietää suurin piirtein mitä he aikovat.  Kuin pokeripelin katsominen tai jotain.  Tietää seuraavan siirron, enemmän tai vähemmän.

 

A: Sen voi aina arvata.

 

E: Kuten sanoin, jos ei muuten, niin sitten pitää vain lukea historiaa ja katsella sen toistavan itseään.  Onko sinulla mahdollisuutta pitää pientä puutarhaa vai oletko luopunut ajatuksesta?

 

A: En tiedä vielä, sää on niin - on niin paljon sadetta.

 

E: Ymmärrän sen, koska söin hiukan myöhäismaissia ja ajattelin sitä.  Miten paljon vettä käytin kasvattaakseni sen maissin?  Ajattelin ja tulin pisteeseen jossa pohdiskelin sitä.  Sanoin, kuinkahan paljon?  Tietty määrä vettä joka tähkää varten, koska käytännössä - en usko että oli kuin muutama päivä jolloin en kastellut niitä.  Kyllä, enemmän.  En tiedä ovatko ne tuotettu laboratoriossa vai etsivätkö ne kotia vai mitä.  On hyönteisiä joita ei ennen ollut.  Täällä oli haisuleita, ja ne tulivat ja söivät eri kasveja kauden mittaan.  Pieniä vihreitä hyönteisiä.  Ehkä puolen tuuman mittaisia, tai neljännestuuman.  Kutsumme niitä haisuleiksi koska jos niitä koskettaa ne haisevat kuin ei voisi uskoakaan.  Jos erehdyksessä litistää yhden käsissään haju pysyy siinä, mutta nyt on isompia.  Se on ainakin tuuman mittainen.  Hän pitää - minulla on munakoisoja.  Hain tänään niitä ja katselin niitä, ja niissä on läikkiä, ja niitä on tomaateissakin.  Kun hän imee nestettä ja on tarpeeksi suuri aiheuttaakseen vahinkoa, siitä mistä se imi on pieni läikkä.  Munakoisossa se on enemmänkin kuin mustelma.  Tomaatissa sitä on vaikea nähdä ja se muuttuu valkoiseksi.  Sanoisin että viisi vuotta sitten noita hyönteisiä ei ollut.  Ajattelin että - miten päin vaan, ne joko kulkevat ruokaa hakiessaan tai voi olla että hallitus on levittänyt ne.

 

A: Se on hyvin mahdollista.  Tiedän että he levittävät erilaisia hyönteisiä joita on muunneltu.

 

E: Ihmiset ovat niin tottuneita - ajattelin sitä tänään, vihanneksia.  En ole koskaan päässyt ruoan ja nälänhädän läheisen suhteen yli.  Ja kun katselee seuraavan sukupolven lapsia, heille ruokaa on aina ollut.  Ei vain ruokaa, vaan paljon sitä, paljon erilaista, joten he pitävät sitä itsestäänselvyytenä.

 

A: Niin tekevät.

 

E: Sitähän on aina kaupoissa, joten heidän huolenaan on miten saada uusi kiiltävä auto tai jotain muuta mitä mainostetaan.  Ajattelin tuota juuri edellispäivänä.  Katsoin Wal-Martia ja kaikkia pieniä papereita joita tulee ja kaikkea iloisia ihmisiä niissä mainoksissa ja televisiossa.  He kyllä hymyilevät paljon, mutta tämä ei ole onnellinen kansakunta.  Kuuletko kenenkään nauravan?  He hymyilevät, mutta ne ovat valokuvia mainoksia varten, mutta ihmisten ei kuule nauravan, ei iloista onnellista naurua.

 

A: Ei niin.

 

E: Muistan kun voi vielä kuulla lasten nauravan kunnolla.  En tarkoita hysteerisesti, vaan vain onnellisesti, onnellista naurua - nauraen pelkästä ilosta.  Se tuntui niin hyvältä.  Sitä ei kuule enää.  Mutta voin sanoa, koulu on ohi ja sanoin sitten, voi jukra, kai nuo luodit tulevat olemaan joka paikassa, mutta luojan kiitos en näe niitä.  Kävi kai niin että pikku seinäkukat ovat ilmastoiduissa taloissaan, sanoin, luojan kiitos.  Koska he eivät remuakaan ulkona kuumassa säässä.  He ovat sisällä.  Se on ainoa paikka jossa voin kuvitella että he ovat.  Siellä, tai sitten autoissaan joissa on myös ilmastointilaitteet.  Heidän ei näe leikkivät.  He eivät pidä kuumasta ilmasta.

 

A: Aivan niin.  Ja kyyti tulee pahenemaan nyt kun säätä manipuloidaan ja hinnat nousevat kaupoissa ruoan ja kaiken muunkin kohdalla.

 

E: Voin sanoa, olen tietysti onnekas, en syö kuten muut ihmiset.  Tarkoitan, tarvitsenhan minä sitä ja tätä ja jotain, salaatteja ja oikeanlaista salaattia ja oikeanlaista leipää, ja kaikkea muuta.  Kasvatan hiukan itse enkä syö paljon.  Mutta kun otetaan perhe, mies, vaimo ja pari lasta, heidän ruokalaskunsa on varmasti astronominen.  Kuten sanoin, eikö ole hienoa kun hinnat nousivat niin luottokorteista tuli tärkeämpiä.  Onko se sattuma?

 

A: Luottokorttien kohdalla on niin, että Herra antaa, ja Herra ottaa.

 

E: Juuri niin.

 

A: Pankin johdossa oleva herran - hän alentaa rahan arvoa kun on sen aika, ja korttitalot tulevat romahtamaan, sitten iskee paniikki koska he eivät osaa elää mitenkään muuten.  He eivät tiedä.

 

Minun pitäisi mennä ulos koirani kanssa.

 

E: Niin, minunkin on noustava huomenna ja veljenpoikana on tarjonnut leikkaavansa nurmikon traktorillaan.  Tiedäthän ne, kaikilla on niitä nyt.

 

A: Niin, ruohonleikkuutraktori.

 

E: Niin, ja sanoin että olen huolissani vain puutarhan ruohosta.  Vain ruohosta siellä olen huolissani.  Ja sanoin että nämä pienet sateet saavat ruohon kasvamaan.  Harmi että vihannekset eivät kasva yhtä nopeasti.

 

A: Jos ne kasvaisivat samalla tavoin, saisitkin hyvän sadon.

 

E: On hyvä että sinulla on koira seuranasi.

 

A: Sitä ei voi voittaa.  Niin se on.

 

E: En tiedä mikä sai minut ajattelemaan sitä, tällä viikolla ajattelin ketjureaktioita ja sitä miten sinä päädyit olemaan koiran kanssa.  Hassua tai ironista tai jotakin.

 

A: Joo, ja hän on ainoa joka olisi koskaan voinut olla tarpeeksi hyvä.  Hän on paras koira mitä minulla on ollut.  Hän on ihan uskomaton.  Hän on kaikkein luotettavin.  Hän kuuntelee.  Hänelle ei tarvitse sanoa mitä tehdä.  Hän tietää mitä tehdä ja katsoo aina parinkymmenen jalan välein, hän katsoo taaksepäin nähdäkseen olenko vielä siellä.

 

E: Ehkä loppujen lopuksi saitkin kaikkein parhaan.

 

A: Juuri niin.

 

E: Tavallaan ehkä tarvitsit häntä enemmän nyt kuin silloin kun oli 20.

 

A: Totta, kyllä niin.

 

E: Jos vahingossa tai tarkoituksellisesti meille tapahtuu asioita.

 

A: Kyllä.

 

E: Puhutaan myöhemmin.

 

A: Selvä.

 

E: Hei.

 

A: Hei.

 

Siinä ajatuksia Louisianan Effieltä joita hän on pohtinut monia vuosia.  Hänen näkemyksensä ihmiskunnasta on ehkä vähän katkera, mutta myös totuudenmukainen.  On vaikea niellä kun kysyy miksi ihmiset - tavalliset, ne joita pidämme normaaleina - voivat olla niin epäinhimillisiä toisiaan kohtaan.  Se johtaa kysymykseen miten ihmiset voivat hyväksyä turmeltuneen järjestelmän, ja siten on esitettävä tämä itsestään selvä kysymys: tarkoittaa se että ihmiset itse ovat turmeltuneita?

 

Jos elämme häikäilemättömässä maailmassa, huonompi tuuri sinulle, voimmeko sanoa olevamme inhimillisiä?  Voimmeko rehellisesti sanoa että olemme outojakin - itse asiassa sana sivistynyt on epänormaali.  Sivilisaatio tarkoittaa sitä että on syntynyt kaupunkiin, järjestelmään, kaupunkivaltioon, syntymääedeltänein verotaakoin, joten ihminen ei ole todella vapaa.  Tarvitsemme uutta terminologiaa selittämään tätä.

 

Järjestelmä josta Effie puhui on jatkumo - saman järjestelmän jatkumo joka syntyi rahan myötä ja se tuotiin ensimmäiseen kaupunkivaltioon kauan kauan sitten.  Olen varma että se tuli jo silloin aikaisemmalta kaudelta, koska sumerialaiset eivät luoneet järjestelmäänsä.  Se vain otettiin uudelleen käyttöön.  Kestäisi kauan järjestelmälle muotoutua alusta alkaen, kun taas Sumeria tuli olemaan täydellisesti muotoutuneena kaikkine jumaline ja jumaluuksineen, papistoineen, jotka todella olivat vain byrokraattien joukkoja jotka johtivat järjestelmää.

 

Raha on tämän kaiken avain, toistan tätä aina uudelleen.  Niin kauan kuin raha on olemassa, tai tarve henkilökohtaista palkintoa kohtaan rahallisena, voimme vain toistaa vanhoja erehdyksiä yhä uudelleen, aina vain suuremmassa mittakaavassa, kun tiede ja teknologia käyvät käsi kädessä verotuksen kanssa.  Sieltä he saavat kaikki rahansa.  Verotus on vain työtä.  Kun verottaa itseään, tekee työtä.  Se on työtä.  Se on tapa ottaa työtä pois ihmisiltä, jota on vaikea käsittää koska se on muunnettu vaihtamalla se rahaksi, joka edustaa vain työtä.  Aikaa ja työtä.  Tuo aika ja työ menee toisten työntekijöiden palkkaamiseen jotka hyväksyvät sen ja luovat pahanilkisiä aseitaan, ja aivoriihejä jokaista strategiaa varten joita pesemättömät massat voisivat suunnitella, kuten he sanovat.

 

Jos Baabelin torni on kaikkien ihmiskunnan sukupolvien lopputulos, sitä pidetään laastarein kasassa perustuksistaan jotka alunperinkin olivat vialliset.  Ei auta vaikka siihen laittaisi kuinka monta laastaria päällekkäin, ne eivät koskaan tee siitä vahvaa ja varmaa.  Huipulla olevat, heidän kohotessaan tieteen mukana, tuntevat aina olonsa vähemmän ja vähemmän varmoiksi, ja mitä kauempana maasta he ovat, sitä vainoharhaisemmiksi he tulevat.  Siten puhdistukset joita he ovat ennen tehneet pienissä mittakaavoissa, vaikkakin nekään eivät ole olleet niin pieniä jos ottaa sodat huomioon, ne eivät ole mitään verrattuna niihin joita ovat jo suunnitelleet vähentävänsä pelkonsa syitä, sen sijaan että pelkäisivät korkeuksia jonne ovat kivunneet rakentaessaan heiveröistä torniaan.  He syyttävät massoja joita näkevät maan kamaralla, sen sijaan että mittaisivat etäisyytensä maasta itsestään ja kysyisivät miksi he ylipäänsä ovat norsunluutornissaan.

 

Sanotaan että siunattuja ovat rauhantekijät.  En kuule monista tänä päivänä.  He ovat liian peloissaan vaatiakseen loppua tälle kaikelle.  On aina helpompaa tehdä väärä päätös, tehdä väärä valinta, kuin oikea.  Massaihmisen aikana, tänä päivänä se tarkoittaa massaryhmää, suuri ryhmä tekee aina väärän päätöksen.  Ei ole heidän asiansa muuttaa maailman suuntaa, koska massat tekevät sen mitä eliitti heille mainostaa.  Se on yksi asia johon eliitti voi aina luottaa.  On yksilön asia, joka saa sitten kestää epäsuosion seuraukset suosittujen liikkeiden aikana.  Ne jotka sanovat epäsuosittuja asioita jännittävien tai fatalististen asioiden sijaan, mutta niin maailmaa voidaan kuitenkin muuttaa.

 

Meidän ei tarvitse etsiä ulkoavaruuden olioita laittaaksemme omat pahat aikomuksemme niiden niskoille.  On tarpeeksi asioita joita voimme nähdä päivittäisessä elämässämme.  Ne voidaan nähdä kauttaaltaan sen rakenteen läpi jota kutsumme sivilisaatioksi.  On niiden asia jotka välittävät tulevista sukupolvista ja siitä elämän laadusta ja tavoista jota heillä voisi olla, kaikissa maissa, kaikkien maailman ihmisten.  On heidän asiansa suistaa tämä koko juttu raiteiltaan.

 

Kaikissa suhteissa välittämisellä on seurauksia.  Se luo haavoittuvaisuutta ja voi saada aikaan rangaistuksiakin.  Siksi massaihminen ei nosta päätään joukon yläpuolelle eikä ala taas yksilöksi.  Mutta se on ainoa toivomme, koska eliitti ja heidän edustajansa ja aivoriihensä ja yliopistokurssinsa ovat kertoneet meille suunnitelmista joita heillä on Uljasta Uutta Maailmaa varten.  Joka on tällainen: siellä ei tule olemaan riitoja ihmisten kesken, koska ihmiset eivät enää tiedä olevansa yksilöitä ohjelmoidun tajuttomuuden ei-ajattelun maailmassa.

 

Jos elämän taakka on niin raskas, ehkä olemme huono laji alunperinkin - että luovumme siitä niin helposti.  Ja silti ajatuksessa itsessään on iloa.  Tiedostamisessa on oma ilonsa.  Maailman voittamisessa, kuten sanotaan, on valtava vapaus, koska menneisyydessä pitäneet asiat pitävät aina nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.  Ei ole vain minun asiani puhua näistä asioista, se on teidän jokaisen tehtävä, ja näiden pohtiminen, ja toteuttaa ne mitkä tahansa ajatukset jotka siitä juontuvatkin.

 

Hamishilta ja itseltäni, hyvää yötä, ja kulkekoot jumalasi kanssasi.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)