Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Keskiajan Feodaalikollektiivista Kapitalistiseen Monopoliin / Yksilöllisyyden Ongelma Myrskyävillä Merillä'

 

 

heinäkuun 27. päivä 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset, olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteissa www.cuttingthroughthematrix.com sekä alanwattsentientsentinel.eu.  Tänään on heinäkuun 27. päivä 2007, ja veljet, kuinka aika lentää.

 

Kaikkialla Kanadassa, Valloissa ja Euroopassa on ollut erikoista säätä joka sattumalta sopi yhteen ilmastonlämpenemisen kanssa.  Eri puolilla Eurooppaa on ollut tulvia.  Quebecin eri osissa myös jossa on satanut jatkuvasti, ja tietysti kaikkien on tarkoitus puhua asiasta, koska mediassa kaikkialla puhutaan siitä ja Al Gore korisee siitä myös, koska se hänen työnsä on.  Sitä varten hänet koulutettiin.  Al Gore, suurten öljy-yhtiöiden takana oleva mies, joka on sukua hyvin hyvin kuuluisille menneisyyden ihmisille jotka olivat myös mukana maailman hallinnassa.  Meille näytetään mitkä ilmastonlämpenemisen seuraukset muka olisivat.  Illat ovat olleet melko viileitä.  Itse asiassa heinäkuussa, siis tässä kuussa, minä ja muut olemme joutuneet käyttämään puuhellaa öisin, ensimmäistä kertaa minun kohdalla.  Olen käyttänyt sitä ennen ja ehkä kerran viidessä vuodessa laittanut puita palamaan heinäkuun alun ensimmäisinä aamuina, vain hälventääkseni viileyden.

 

Mutta tämä on uutta koska meitä pitää kouluttaa asteittain siihen että "voi Luoja, taivas putoaa."  Taivas putoaa, ja tavallaan he ovat oikeassakin, koska lentokoneet suihkuttavat yläpuolellamme, ja sitä sitten tippuu päällemme joka päivä aiheuttaen tätä lämpenemistä, sekä HAARP jota käytetään elektromagneettisten pulssien luomiseen kautta ilmakehän, joka on osana samaa ilmiötä.  Tämä on tiedettä, ja tieteitä käytetään hallitsemaan milteinpä kaikkia elämän alueitamme tänä päivänä.  Siitä aion nyt puhua, elämän alueistamme ja siitä mitä todellisuus on.  Todellisuus projisoidaan meille, jonka me sitten hyväksymme normaalina.  Dialektinen prosessi on myös sisäänrakennettu kaikkeen luonnonmukaisesti, itse asiassa, siten että kaikki mitä elämässämme tapahtuu henkilökohtaisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla - jokaiselle toimelle tai voimalle on vastakkainen samansuuruinen toimi tai voima.  Koemme tämän käytännössä kaiken aikaa koskaan kuitenkaan tajuamatta mistä on kyse.  Tämä on luonnonlaki.

 

Feodaalijärjestelmässä ihmisten enemmistö tunsi itsensä merkityksettömäksi, kaikkein pienimmiksi kokonaisuudessa jota he eivät voineet ymmärtää, koska se oli niin suuri ja laaja.  Se oli heidän hallintansa ulottumattomissa, ja näin vieraantuminen alkaa, kun olemme massiivisen voimakkaita voimia vastassa.  Vasta Protestanttisen vallankumouksen tullessa - ja se oli vallankumous monin muinkin tavoin kuin vain uskonnollisesti, se otti uskonnollisen muodon koska uskonto on ollut pääasiallisena tukena joka on pitänyt vanhaa rakennetta paikoillaan.  Se antoi jalosyntyisille uskottavuutta koska heidän tekonsa olivat Jumalan tahto, ja se oikeuttaisi sen mitä he tekivät sotineen ja rosvoamisineen ja niin edelleen.  Protestanttinen vallankumous oli sellainen hegelimäisessä mielessä, kuten kaikki oli liikkeessä jo ennen kuin Hegel antoi sille uuden nimen.  Antiikin ihmiset tiesivät tämän, koska teesi luo luonnonmukaisesti aina antiteesin, josta tuloksena on sitten synteesi, ja synteesistä taas tulee uusi teesi, ja näin prosessi on jatkuva.  Jotkut ihmiset puhuvat tästä kehityksenä.

 

Tänä päivänä elämme erilaisessa järjestelmässä koska huipulla tämä ymmärretään erittäin hyvin.  Sitä opetetaan harvoille valituille korkeissa asemissa oleville.  He palkkaavat professoreita opettamaan heille tällaista, ja siten he yrittävät saada käsiinsä uuden synteesin, josta tulee teesi, ja ohjata näin kaikkea.  He ymmärtävät että tästä syntyy uusi antiteesi, joten he luovat sen ensin ja hallitsevat sitä.  Siksi he antavat meille kaikki eri puolet ja manipuloivat meitä tämän suunnitellun agendan läpi.

 

Mutta palatakseni vallankumouksiin.  Protestanttinen vallankumous oli reaktio vanhaa järjestelmää vastaan joka tukahdutti yksilöllisyyden.  Vasta kuin pieni keskiluokka oli hiljalleen kasvanut määrältään ja tärkeydeltään he toteuttivat tämän vallankumouksen, osaksi koska vanha feodaalijärjestelmä ei ollut rakennettu niin että he olisivat sopineet siihen, että he olisivat päässeet valtaan.  Siten he loivat itselleen mahdollisuuden vallankumouksen kautta.  Siitä että mukana oli Ruusuristiläisiä ei ole epäilystäkään, mutta aika oli kypsä päästä eroon tukahduttavasta järjestelmästä.  Se oli keskiluokille tukahduttava, ja maanviljelijäluokalle.  Euroopan väestön enemmistö tiesi vain sen minkä olivat kuulleet uskonnosta.  Se oli heidän koulutuksensa, jota annettiin heille joka sunnuntai, ja he sitten menivät kotiin ja puhuivat siitä koska suurin osa heistä ei osannut lukea.  Heillä ei ollut käytössään historioita, eikä pääsyä mihinkään oman pienen maailmansa ulkopuolella olevaan.

 

Menneisyydessä vallankumouksia johtivat pääasiassa keskiluokat, joskus niitä rahoittivat suuret kapitalistien intressit jotka käyttivät keskiluokkia taistellakseen kilpailijoitaan vastaan.  Feodaalijärjestelmässä käsityöläisillä oli omat kiltansa.  Vapaamuurarit puhuvat mielellään omista myyteistään siitä miten heidät perustettiin ja heille kaikille opetetaan käytännössä samat myytit, ja juuri myyttejä ne ovat.  Siinä on pieni osa totuutta että käsityöläiskillat ja kaikki kauppiaat, joiden varassa kaupungit ja pienet kaupungit ja kaupunkivaltiot elivät, olivat pieniä monopoleja.  Ne pitivät palkat korkeina.  Ne pitivät hinnat korkeina.  Ne toimivat yhdessä kuten veljeskunta.  Lontoossakin oli yhteen aikaan säädettävä lakeja koska kalastajakillat olivat nostaneet hintoja niin korkeiksi että tavallisilla ihmisillä ei ollut varaa kalaan.  He sopivat hintoja keskenään.

 

Ristiretkien jälkeen suuri raha levisi Euroopan maihin, paljon sitä tuli sotasaaliina, joita oli ryövätty Lähi-Idästä.  Jotkut näistä killoista kehittyivät vallakkaiksi monopoleiksi, ja menivät näin pääomarahan jakamisen alalle - rahanlainaukseen.  Tiedämme kaikki, ainakin ne jotka ovat tutkineet kultaseppien historiaa, miten he aloittivat järjestelmän kultansa lainaamisesta, joka yleensä oli sitten jossakin päin, ja he huomasivat että voisivat kullan sijasta lainata paperilappuja jotka edustivat heidän holveissaan olevaa kultaa.  He huomasivat että ei koskaan kaikkea rahaa jota heidän holveissaan oli talletettuna pyydetty heiltä samaan aikaan.  Tänään sitä kutsutaan ryntäykseksi pankkiin nostamaan rahat, ja siten he voivat painattaa enemmän paperirahaa kuin heillä oli kultaa - vanha temppu.  Temppu jota oli itse asiassa käytetty kauan kauan aikaisemmin paljon vanhemmissa sivilisaatioissa.

 

Mutta näiden vallankumousten, ja luterilaisen vallankumouksen muassa oli myös vallankumous, tai reaktio, vanhaa feodaalijärjestelmää vastaan, jossa ihmiset olivat käytännössä juuttuneita paikoilleen yhteiskunnassa.  He eivät voineet liikkua ylöspäin.  Yksilöllisyyttä ei ollut olemassa sellaisenaan.  Kaikki kuuluivat omaan ryhmäänsä.  Maailma oli hyvin yksinkertainen koska ainoa asia mistä ihmiset tiesivät oli uskonto.  Näytelmät joita ihmiset näkivät olivat 'moraalinäytelmiä', kaikki perustuivat Raamatun tarinoihin, ne auttoivat pitämään ihmiset järjestyksessä.  Saada heidät ymmärtämään mikä oli oikein ja mikä väärin, ja he luulivat että kyse oli heidän Jumalastaan.  Mutta todellisuudessa kyse oli järjestelmästä.

 

Kun vallankumoukset nousevat, olemassa oleva järjestelmä reagoi aina niihin, joten syttyi sota katolilaisuuden vanhan järjestelmän, joka tuki jalosukuisten ja aristokraattien feodaalijärjestelmää ja tätä juuttunutta yhteiskuntaa, ja uuden nousevan järjestelmän välille johon kuuluivat suuremmat keskiluokat, ja heidän opetuksensa jotka levisivät alempiin luokkiin, omituisine oppeineen yksilöllisestä pelastuksesta.  Yksilöllinen yhteys jumaluuteen tämän vanhan kaikkinäkevän silmän-tyyppisen jumaluuden sijasta joka oli hyvin kaukainen ja johon ei ollut henkilökohtaista suhdetta; yksilö oli näin ollen merkityksetön.  Jokainen tunsi itsensä merkityksettömäksi laajemmassa mittakaavassa.  Se oli suuri mysteeri.

 

Protestanttinen vallankumous joka antoi ihmisille yksilöllisyyden tunteen, ja josta kehittyi uuden järjestelmän synteesi joka perustui siihen mitä kutsuttiin protestanttiseksi työetiikaksi, joka manifestoitui äärimmäisenä ahneutena ja omaisuuden keräämisenä, ja tuo oli oikeastaan ensimmäinen merkki minä-tyyppisen yhteiskunnan alkamisesta.  Minä minä ja minun.  Kaikkiin vallankumouksiin on aina reaktio jota kutsutaan kehitykseksi, osaksi ne vapauttavat ihmistä joka aina kuitenkin joutuu uudenlaisiin kahleisiin joita ei osattu ennustaa.  Mutta on ihmisiä jotka ymmärtävät tämän tieteen ja he tietävät varmasti että tämä tulee taas tapahtumaan.

 

Ammattikilloissa jotkut niistä yhdistyivät ja niistä kehittyi kapitalistisia lainaajia, suurten voittojen kerääjiä, hyvin voimakkaita ja joskus historian kuuluisat ihmiset olivat niiden johdossa.  Niistä tuli monopolistisia, ja tässä uudessa järjestelmässä ei ollut mitään kirjoitettu mihinkään jonka mukaan yksilö ei saanut pitää käsissään uskomatonta valtaa, rahaa ja omaisuutta, vielä maiden ja kokonaisten kansakuntien tai niiden ryhmittymienkin yli.  Ei kestänyt kauaa kunnes nämä rahan, pääoman ja sijoituksen johtajat, tapeltuaan ja vielä sodittuaankin toisiaan vastaan yksityisine armeijoineen yhtyivät ja perustivat korkeammat kerhonsa, ja tässä kohtaa olemme tänä päivänä.  Ne johtavat tätä koko näytöstä.  Nämä kaupan kapteenit, jälleen Hegelin dialektisen prosessin seurauksena, muodostivat synteesin joka alkoi uudesta teesistä koska heitä vastaan alettiin reagoida, ja nyt he ovat vanha järjestelmä kuten vanha feodaalijärjestelmä oli aikaisemmin.  He pitävät kiinni järjestelmästään häikäilemättömästi ja pitäen hallussaan kehittyneitä tieteitä.  Näemme tänä päivänä heidän agendansa täyttymyksen heidän hallinnallaan, ennen kuin menettävät otteensa, ja siitä tässä kaikessa terrorissa ja lietsonnassa on kyse.  Hyvin vanhat suvut jotka juontuvat näistä killoista ja vielä ajoilta ennen rahanlainaajiakin, joiden arvot ovat täysin monopolistiset, ja he ovat saaneet haltuunsa laajojen alueiden omistukset koko maailmasta, kaikki mineraalirikkaudet, kaivokset, öljyn, ja niin edelleen.

 

Tämä työntö yksilöllistä vapautta ja yksilöllisiä oikeuksia kohti johtaa omaan hegeliläiseen dialektiikkaansa, koska on niin paljon ihmisiä konfliktissa toistensa kanssa ristiriitaisten näkemysten, mielipiteiden tai tarpeiden vuoksi, että ne alkavat muodostaa yhdistelmiä saadakseen valtaa, ja sitten yhdistelmä, kaikkine sääntöineen ja säännöksineen joita laaditaan ajan myötä, hukuttaa taas yksilön laajempaan ryhmään, joka laajenee lakkaamatta.  Näimme tämän kapitalistien nousun yhteydessä jotka aloittivat tämän.  Monet heistä olivat merirosvoja.  Monet heidän suvuistaan juontuvat merirosvojen ajoilta, kun he rosvosivat ja ryöväsivät ja käyttivät salaisia järjestöjä tukenaan, koska heidän oli pidettävä itsensä salassa säilyttääkseen kunnioitettavuutensa siitä miten olivat koonneet omaisuutensa.

 

Aikaisemmin talonpoikais-luokkaan kuuluvat ihmiset työnnettiin, näiden samojen kapitalistien toimesta, jotka lupasivat heille vapauksia, ahtaisiin teollisuuskaupunkeihin, joissa he elivät huonoissa ja ahtaissa oloissa, ja tekivät työtä 16 tuntia päivässä koneiden ääressä.  Heidän ennakoitu elinaikansa oli hyvin lyhyt.  Tästä seurasi ihmisiä jotka saarnasivat erilaisen vapauden puolesta, alemman tason ihmisten vapauksien puolesta, luonnollisten oikeuksien ja vapauksien puolesta.  Mutta nämä saavuttaakseen heistä tuli suurempien ryhmien kätyreitä ja saivat valtaa.  Valtaa kiristääkin muita ihmisiä, koska ruokaa, hiiltä tai mitä tahansa voitiin pitää poissa heidän käsistään; silti oli helppoa ymmärtää kummankin osapuolen näkökanta.

 

Kaikesta aiheutuu dialektinen ongelma, josta muodostuu synteesi.  Synteesi on monoliittimainen muodostelma joka on kivettynyt lopputuote joka yrittää pitää kiinni vallastaan, ja siitä haarautuu uusi ryhmä joka haluaa mennä pidemmälle.  Vanha ryhmä yrittää aina tehdä vastahyökkäyksen ja pitää kiinni siitä mitä pitää normaalina, jatkuvasti kautta aikojen aivan nykypäiviin asti, joka johtaa meidät kysymykseen siitä, mitä yksilöllisyys on?

 

On yksi asia olla vapaa mielessään.  On toinen asia olla vapaa mielessään sekä elämässään, mutta jos tutkii mitä keskivertoihminen tekee ja mihin he kuuluvat syntymästään asti, onko siinä todella kyse yksilöllisyydestä?  Kaikki ympärillämme, mainostaulujen viesteistä koulutukseen, vanhempien odotuksiin, luokan odotuksiin, vertaisryhmän odotuksiin, kaikessa on kyse mukautumisesta.  Vanha vitsi "ole erilainen, käytä farkkuja", on totta.  Jos katsoo nuoria, etenkin niitä jotka luulevat kapinoivansa jonkun uuden muodin avulla joka heille on annettu, he eivät koskaan pysähdy ajattelemaan sitä kuka sen muodin loi jonka avulla he kapinoivat, koska he eivät itse keksineet sitä sen enempää kuin rap-tähdet keksivät roikkuvia housuja jonka haara on polvien kohdalla.  Todellisuudessa he näyttävät sitä että haluavat mukautua tiettyyn ryhmään jonka standardit ovat ennalta määrättyjä, yhden muotoisia.  Yhdenmuotoisuus on mukautumista.

 

Tänä ryhmävoiman aikana, ryhmäajattelun aikana, liike joka alkoi hyvistä syistä teollisuuden ajan loppua kohtia antaakseen valtaa yksilölle ryhmän vaatimusten kautta.  Mutta lopulta ryhmässä valta menee psykopaateille jotka osaavat manipuloida ihmisjoukkoja.  Se on heidän lahjansa.  Se on vain yhden askeleen päässä siitä että ihmisistä tulee lapsia johtajan alla, koska emme koskaan oikeastaan pääse eroon isä-symbolista mielessämme.  Symboli joka yhteen aikaan edusti jonkinlaista jumaluutta.  Joudumme aina vaikeuksiin kun laitamme sen tilalle ihmisen.

 

Kaikki kulttuurit rohkaisevat mukautumista, ja mitä mukautuminen on kun ihminen luulee olevansa vapaa, muutenkin kuin vain käyttäytymiseltään ja pukeutumiseltaan?  Meitä opetetaan varhaisesta iästä lähtien tukahduttamaan spontaanit tunteet.  Spontaanit tunteet ja ilmaisut ovat osa todellisen yksilön kehitystä, mutta pidetään aivan luonnollisena että vanhemmat tukahduttavat niitä.  Joitakin osia lapsen käyttäytymisestä on pakko tukahduttaa jotta säilytetään rauha, mukaan lukien toisten lasten rauha, mutta lasten muita ilmaisumuotoja tukahdutetaan ryhmäajatteluasenteen vuoksi.  Ryhmän sääntöjen, tai uskonnon, tai kaikkien muiden asioiden vuoksi jotka kannattavat ko. ryhmää.

 

Toinen asia joka tuhoaa spontaaniutta ja luovuutta on koulutus, koska mistä koulutuksesta on kyse on auktorisoitu huipun taholta.  Siitä tulee näin järjestelmän vahvistamisen ja ylläpitämisen muoto, ryhmän, ja kulttuurin.  Tärkeämpää vielä on se että se tukee eliittiä jotka istuvat kaikkien näiden organisaatioiden johtokunnissa ja päättävät mikä formaatin tulee olla ja mitä opetetaan - mitä tulee olemaan ja mitä ei tule olemaan.  Kun lasten tunteita tukahdutetaan, pääasiassa vihamielisyyttä, kuten vanhemman välttelemistä.  "Älä käyttäydy noin sen-ja-sen edessä.  Hän on hyvä ihminen," mutta lapsi vaistonvaraisesti välttelee häntä.  Hän ei pidä jostakin asiasta hänessä, eivätkä yleensä osaa ilmaista mitä.  Mutta he vaistoavat jotakin.  Kaikilla lapsilla on turhautumisia.

 

Me olemme pakottaneet heidät elämään maailmassa joka on täynnä sääntöjä ja säännöksiä, kiellettyä ja sallittua, käyttäytymisodotuksia, ja vielä työn muotokin, kotiläksyt, ja kaikki tämä sitoutuu yhteen.  Siten lapselle opetetaan että hänen on luovutettava.  Heidän on annettava periksi vaatimuksille - vaatimuksille joita heidän päälleen asetetaan.  Ja tiettyyn rajaan asti heistä tulee kapinallisia, he osoittavat sen eri tavoin, joskus vaarattomasti.  Mutta he yrittävät kapinoida omaa voimattomuuttaan vastaan jota tuntevat yhteiskunnassa jota eivät ymmärrä.  Siksi uskontoa on aina käytetty vahvistamaan koulutusta antaen heille sääntöjä ja syitä miksi asiat ovat niin kuin ovat, hyvin yksinkertaisin tavoin.  Yhteen aikaan se toimikin.  Tänään tiedettä nostetaan esille uskonnon korvikkeen, ja sitä on näin vaikea enää käyttää sääntöjen määrittelemisessä.  Ei silti että kaikki säännöt olisivat väärin.

 

Miksi tätä mukautumista niin pidetään tarpeellisena, jopa vaaditaan?

 

Lapsille opetetaan että heidän tunteensa eivät oikeastaan ole heidän omiaan, kuten: pitää jostakin, pitää tietyistä ihmisistä ja olla heille ystävällinen, heitä ei pidä kritisoida, pitää hymyillä.  Heitä opetetaan teeskentelemään alusta alkaen.  Hymyilkää tuolle ihmiselle, ja tuota tukee myös sosiaalinen paine.  Jos et hymyile jollekin, jos ei vaikka hymyile tiskin takana istuvalle henkilölle joka sanoo "hyvää päivänjatkoa" kuin robotti, näitä sosiaalisia miellyttävyyksiä, voitaisiin sanoa, mutta ne ovat myös odotuksia.  Jos ei hymyile takaisin on antisosiaalinen.  Ihminen luokitellaan hetimiten.  Tietää että tämä ihminen hymyillessään teeskentelee eikä se tarkoita mitään, eivätkä he edes välitä kuka olet, olet vain objekti joka kävelee kassan ohi, yksi monista, mutta jos et käyttäydy miellyttävästä, olet antisosiaalinen.  Meitä opetetaan näyttelemään palvellaksemme taloudellista järjestelmää, jossa lopulta on kyse omasta selviytymisestämme näyttelemällä ja teeskentelemällä jotta voimme myydä itsemme työnantajille.  Myymme palveluitamme jos työllistämme itsemme, ja tämä kaikki on teeskentelyä.

 

Vielä pahempaa on kun nousee tikapuita pitkin.  Jos on pohjalla työväenluokassa, kukaan ei oikeastaan välitä jos on pahantuulinen, hidas tai vetäytynyt, kunhan he saavat työnsä tehtyä, ja sitä vartenhan on olemassa koeaika.  Mutta, jos myy itseään juttu on aivan eri.  On oltava miellyttävä ja näytettävä iloiselta.  Hymy pitää laittaa päälle ja sulkea kuin valo katkaisimesta, joka on luonnotonta.  Tänä päivänä kaikki näyttelevät pientä osaansa yhteiskunnassa jota eivät todella ymmärrä, ja koska he eivät ymmärrä sitä, koska heidän sisällään on turhautuneisuutta, heillä on odotuksia siitä mitä yhteiskunta on opettanut heidät odottamaan - he haluavat syyttää kaikesta jotakin muuta, mielellään ryhmää.  Ihmisten enemmistö on ryhmäajattelijoita ja samaistuvat ryhmään, kulttuuriin, kansaan, rotuun tai uskontoon.  Siten he haluavat syyttää kaikista ongelmistaan jotakin muuta ryhmää.  "Jos tätä ryhmää ei olisi olemassa, eläisimme utopiassa."  Tämä on vanhin temppu kirjassa, eikä se ole täysin valhetta.

 

Siitä ei ole epäilystäkään että nationalismissa vahvat etniset ryhmät jotka samaistuvat toisttensa kanssa yrittävät ja yleensä heitä käyttävät hyväkseen älykkäät ihmiset huipulla jotka haluavat hallita muita.  Tämä myös on iänikuinen asia, joten kilpailevissa ryhmissä kautta historian on totuuden hiven.  Ne tekevät pahoja asioita toisilleen.  Se on sama laajemmassa mittakaavassa kuin pariskunta joka elää yhdessä ja joiden ei pitäisi olla yhdessä, hekin tekevät toisilleen pahuutta, ja syyttävät toisiaan kaikista vääryyksistä ja elämänsä vaikeuksista.

 

Jos emme pääse tuon perustavan ongelman yli, tuon pienemmän, miten ihmeessä voisimme ajatella että olisi mahdollista voittaa tuo laajemmassa mittakaavassa kun kansakunnat taistelevat toisiaan vastaan herruudesta?  Siksi antiikin aikoina oli kilpiä ja symboleita oletetulle arkkiviholliselle.  Yksi edusti hallitsevaa vähemmistöä ja valtarakennetta ja talousrakennetta, kaupallista rakennetta.  Toinen edusti muka ihmisiä yhdistyneenä, työskennellen itseään varten - dialektinen prosessi, vastakohdat.  Mutta kun toinen pääsee hallitsevaan asemaan tuloksena on kauhunäytös jokaiselle osapuolelle, mukaan lukien lopulta samalla puolella oleville.  Tässäkin on kyse ihmisluonnosta.

 

Kun tunteet tukahdutetaan, elämästä puuttuu spontaanius ja sitä näemme ympärillämme.  Näemme odotettuja normeja, hymyileviä irvistyksiä joita muut eläinlajit myös näyttävät.  Käytännössä se on osoitus uhan puutteesta, tai levollisuudesta tai alttiudesta rauhaan.  Meitä opetetaan palaamaan yksinkertaisiin eläimellisiin ominaisuuksiin sen sijaan että ilmaisisimme itseämme.  Tunteellisesta ihmisestä on tullut synonyymi epävakaalle tai mielenvikaiselle.  Tämä heikentää yksilöä.  Se latistaa persoonallisuuden.  Se latistaa ihmisten keskustelut.  Siten, heille jää jäljelle vain trivia - hyväksyttävä trivia joka ei ole uhka kenellekään.  Mutta jos tunteet tukahdutetaan, kuten mitä tahansa muutakin, se tulee ilmenemään jollakin tavalla.  Se tulee ilmi yhteiskunnassamme tuhansin eri tavoin, ja siksi on tuhansia räikeitä ja halpoja sentimentaalisia lauluja jotka ilmaisevat sitä mitä ihmiset janoavat eivätkä osaa ilmaista todellisessa elämässään.  Koko teollisuus on mennyt äärimmäisyyksiin sen kanssa, ja sama juttu elokuvissa.  Puutteesta nääntyvien toiveiden täyttymys esitetään elokuvissa vahvasti tiivistettynä, koska ihmiset ovat tunteellisesti puutteessa omissa elämissään.  He eivät vain kaipaa tunteiden kohteena olemista, vaan myös niiden antamista.  Ne ovat tabu.  Mitä tieteellisemmäksi kulttuuri muuttuu, sitä tabummaksi tämä eliitin tarve tukahduttaa ihmisissä tunteet tulee.  Olemme muuttumassa Borgeiksi.

 

Antiikin Kreikassa oli paljon näytelmiä joita kutsuttiin tragedioiksi.  Ne esittivät asioita joita kaikki kokivat: nuoruuden ilon, ystävyyden ilon, niin monien eri asioiden ilon tai perheen omaamisen ilon tai jälkeläisten kasvun seuraamisen ja heidän elämäänsä osallistumisen, mutta niissä käsiteltiin myös kuolemaa.  Eri kulttuurit käsittelevät kuolemaa eri tavoin.  Kun yhteiskunnassa on enemmän yksilöllisiä vapauksia tai oikeuksia, he käyttäytyvät eri tavalla ihmisten kuoleman kohdalla kuin jos he omaavat ryhmäajattelun asenteen.  Kreikassa kaikki paino laitettiin elämiselle, suurelle arvoitukselle, elämälle ja kuolemalle.  He laittoivat kaiken painon elämälle itselleen ja ilmaisivat sitä, elääkseen täysillä, ja kuolema oli vain outo varjoinen paikka jossa hahmot kerääntyivät eivätkä tehneet paljoakaan, vain seisoivat ympäriinsä; joten he eivät puhuneet siitä mitenkään yksityiskohtaisesti.

 

Egyptiläiset olivat erilaisia.  Heidän faaraoillaan ja eliitillään oli maan päällä Jumalan valta.  Heidän sanansa oli laki.  Heidän komentonsa täytettiin ilman epäröintiä.  He olivat jumalia maan päällä, ja siten he uskoivat jumalan ihmisruumiin tuhoutumattomuuteen, joten he yrittivät säilyttää ne ikuisesti palsamoinnilla.  He eivät koskaan tulleet sinuiksi tuonpuoleisen kanssa.

 

Juutalaisuus kohtasi kuoleman myös eri tavalla.  He hyväksyivät yksilöllisen elämän tuhoutumisen ja antoivat sille vision: onnellisuuden ja oikeudenmukaisuuden tilan, jonka saavuttaisivat tulevaisuuden jälkeläiset.  Sekään ei mennyt tuon pidemmälle.

 

Kristinusko, koska se on kaupallinen järjestelmä, ratsasti valtakunnan selässä alkaen Konstantinuksesta - hallituksen järjestelmän kaupallinen järjestelmä; ja siten aihe oli tukahdutettu.  Elämän oli tarkoitus olla osaksi kurjaa, ja usein hyvinkin kurjaa, jossa luvattiin sitten taivas tai utopia jolloin koettelemukset olisivat ohi, joten he lohduttivat ihmisiä lupauksilla jostakin mukavasta kuoleman jälkeen, palkintona.

 

Ja tässä olemme uskonnonjälkeisessä yhteiskunnassa jossa tieteestä on tullut Jumala, jatkuvasti kertoen meille uusista teorioistaan jotka yleensä ovat ristiriidassa vanhojen kanssa tai eilisenkin kanssa.  Huolimatta siitä, kuten kaikki jumalat, se vaatii täydellistä valtaa ja tottelevaisuutta, ja tuon voi nähdä säädetyissä laeissa, jotka muka perustuvat tieteen uusiin löytöihin, jotka liittyvät terveyteemme ja kaikkeen muuhun; mutta tänä tieteellisenä aikakautena ihmiset kieltävät kuoleman täysin.  Voisi luulla että tuo on hullunkurinen lausunto, mutta se on tosiasia, koska meille ei opeteta teologiaa varhaisessa vaiheessa.  Meillä ei ole mitään muuta kuin tiede - tiede jotka epäinhimillistää ihmiset.  Meille sanotaan että olemme vain luonnon oikkuja.  Katselemme kuinka ihmisiä muunnetaan rokotusten kautta, vaikkakin kaiken aikaa todisteet kasautuvat ja niitä on jo vuorittain että näiden rokotusten takana on jotakin pahantahtoista.  Siitä ei ole mitään epäilystä.  Toisin sanoen, nämä sivuvaikutukset eivät ole vahinkoja.

 

Mutta ihmiset kieltävät kuoleman kokonaan ja sen vuoksi he ovat neuroottisia sen suhteen.  He eivät voi puhua siitä, vaan osoittavat neuroottisuutensa eri tavoin.  Kuolema ja kärsimykset tapahtuvat joillekin ihmisille, joskus kaikille eri aikoina, ainakin kärsimykset.  Mutta vanha kuolema tulee aina.  Se oli aikaisemmin yksi vahvimmista kannustimista elämälle itselleen.  Ihmiset olivat sen takia elämänmyönteisiä.  Se oli voima joka yhdisti ihmiset vaikeuksien aikana.  Ilman negatiivisia asioita ei voi arvostaa positiivista.  Näin ollen, jos kieltää negatiivisen, ei myöskään nauti positiivisesta.  Ei ymmärrä positiivista.  Etsii aina jotakin ja yrittää täyttää jotakin eri tavoin.  Kuin söisi halpaa suklaata kalliin jälkeen, ja huolimatta siitä kuinka paljon ihmiset yrittävät kieltää kuoleman ongelman, ajatukset siitä vellovat heidän sisällään tukahduttamisesta huolimatta.

 

Se on syynä ihmisten enemmistön kokemusten latteuteen.  Pelko joka vaanii kaiken takana, eikä katoa mihinkään.  Osoitamme länsimaailmassa tämän hirveä kuoleman pelon uskomattomalla rahamäärällä jota ihmiset käyttävät hautajaisiin, kuin se olisi jonkinlainen maksu.  Vero jolla lepytetään jotakin, mutta sen lisäksi että se rikastuttaa hautausurakoitsijat, ja antaa paikan surijoille jossa voivat lopultakin ilmaista jotakin, vaikkakin surussaankin he ovat varovaisia ja tuntevat häpeää ja itsensä noloiksi meidän yhteiskunnassamme.  Mutta käytämme niin paljon rahaa hautajaisiin.  Se on uskomatonta.  Siksi New Age liikettä mainostettiin, täyttämään tuota aukkoa, kuten myös muuttamaan ihmisiä korkeampaa agendaa varten josta he eivät tiedä mitään.  Sen tarkoitus on kouluttaa heidät uuteen yhteiskuntaan hallitsevan eliitin taholta jotka ymmärtävät nämä asiat joista nyt puhun.

 

Heillä on ollut mukana tiedemiehiä, historioitsijoita, filosofeja, ja ennakoivat ajan jolloin eivät enää pysty hallitsemaan tätä siistiä maailmaansa ja näin he aikovat vähentää väestöä dramaattisesti, ja he antoivat näille teollisuuden kapteeneille jotka ovat olleet siellä pitkän aikaa – nämä samat kapteenit jotka tuhosivat vanhan järjestelmän.  Heidän samat jälkeläisensä ovat päättäneet johtaa meidät uutta järjestelmää kohti, jossa kaikista yhteiskunnan ongelmista pidetään huolta, koska he aikovat tuhota yksilöllisyyden ja tietoiset ajatukset ihmismassoilta.  Se on heidän utopiansa - kaiken vastustuksen puuttuminen heidän agendaltaan.  Ja heidän agendansa on hirmuinen, koska tiede välttämättä on.  Sen luonne on sellainen kun se saa vallakkaan uskonnon statuksen, silloin tuloksena on aina uskomatonta julmuutta, koska lopulta he tulevat vaatimaan lakeja aivan kaikille asioille joita heidän järjestelmässään on olemassa, tämän älyllisen eliitin järjestelmässä.

 

Huolimatta siitä kuinka hulluja nuo lait ovat tai kuinka hullu heidän teoriansa miksi niitä säädetään on, ne säädetään silti.  Näimme tämän tietyssä määrin Neuvostoliiton kohdalla jossa säädettiin lakeja jotka olivat täysin uskomattomia.  Mutta nyt samoja lakeja säädetään täällä samalla totalitaristisella asenteella.  Tuollainen asenne ei välitä siitä mitä lippua pään yläpuolella heilutetaan, sillä ei ole väliä kunhan ryhmäajattelu menee huipun hallitsevan vähemmistön mukaisesti ja kaikki ovat asioista yhtä mieltä.

 

Psykiatriaa käytettiin alunperin hyvään tarkoitukseen, ainakin poistamaan mytologia monista tabuista ja kahleista jotka loivat ongelmia ihmisille jotka ilmenivät erilaisina neurooseina.  Sitten, kuten aina, kun he pääsivät valtaan ja heistä tuli hyväksyttävämpiä, he alkoivat dogmatisoitua ja heistä itsestään tuli mukautuvia.  Pioneerien aika on ohi ja heidän tilalleen tulleet ovat mukautujia.  He eivät itse ole luovia ihmisiä.  Ne jotka ottavat vallan mukautuvat aina, ja he sitten laittavat ihmisiä kategorioihin kuten infantiili tai neuroottinen kun he eivät mukaudu tavanomaisiin kaavoihin siitä mitä he väittävät normaaliksi.

 

Miten standardeja voi käyttää ihmisiin kun meidän kaikkien pitäisi olla erilaisia?  Mikä on normaalia?

 

Normaali on mukautumista.  Jos katsotaan kommunistiajan Neuvosto-Venäjän normaaleja ihmisiä, he ovat erilaisia kuin Neuvosto-Venäjän ajan jälkeiset ihmiset.  Kulttuuri annetaan ihmisille ja se leimataan ja hyväksytään ylhäältä käsin, kaikkina aikoina ja ajanjaksoina.  Sama juttu länsimaissa, aivan sama läntisessä maailmassa.  Hallitseva vähemmistö hyväksyy ja varmistaa että kaikki saamme ohjelmointimme elokuvien ja television kautta ihanteellisesta maailmasta jota ei ole olemassa, ja meidän pitäisi mukautua tuohon ihanteeseen.  Kaikki fiktio mikä liittyy kotiimme, poliiseihin ja lakeihin, lakijärjestelmään ja terveydenhuoltoon ja sairaaladraamat, ne kaikki ovat propagandaa joiden tarkoituksena on antaa väärä kuva niiden oikeasta luonteesta, jotta ihmiset mukautuvat ja tottelevat.

 

Alkaen ensimmäisestä koulupäivästä, meitä opetetaan mukautumaan.  Omaperäinen ajattelu on tabu.  Vasta kun tietyt ihmiset joilla on tiettyjä ominaisuuksia jotka ovat käyttökelpoisia hallitsevalle eliitille osoittavat kykynsä heidät vedetään pois valtavirran kouluista, usein yliopistojen ohi ja heidät kasvatetaan korkeampaan asemaansa ja heille annetaan tietoa jota ei ole edes yliopistojen professoreilla.  Heidät viedään sotateollisuuteen, tieteisiin jotka ovat oikeastaan fysiikan tai aseiden toisella puolen, edistyneiden lentokoneiden alalle, virus- ja bakteerisodankäynnin alalla, ja kaikille aloille joista meidän ei pitäisi tietää mitään, koska psykologisesti romahtaisimme jos tietäisimme kuinka hirvittävän koneiston hallitseva vähemmistö on kasannut päidemme yläpuolelle.

 

Tieteellä on kolme eri tasoa.  Professoreista alaspäin on valtavirran taso, heidät mukaan lukien.  Hän ei myöskään tiedä.  Jotkut heistä tajuavat asioiden laidan myöhemmin elämässään liikkuessaan eri piireissä, mutta älykkäämmät, ne joilla on oikeat ominaisuudet - eivät välttämättä parempia ihmisiä inhimillisen standardein, vaan, itse asiassa, yleensä päinvastoin, heillä on usein psykopaattisia ominaisuuksia.  Heidät otetaan yliopistoista joista heidät löydetään, ja laitetaan töihin todellisten tieteiden pariin, koska hallitseva vähemmistö on mennyt niin pitkälle valmisteluissaan oman ylläpitonsa, toivoen sen kestävän ikuisesti, mutta he eivät voi paljastaa yleisölle tätä Damokleen miekkaa joka roikkuu heidän päänsä yläpuolella.

 

Kuten sanoin, yhteiskuntamme tunteiden latistuksessa on kyse vain mukautumisesta.  Kaikki jotka osoittavat eri ominaisuuksia tutkitaan äkkiä ja heidät kategorioidaan ja heidät lukitaan tarkkailukammioon jossa heidät säädetään uudelleen jotta he voivat palata normaaliin yhteiskuntaan.  Normaaliin yhteiskuntaan jossa ihmiset rämpivät, romahtavat.  Heidän perheensä romahtavat koska tämä on perheiden ajan loppu.  Se tapahtui jo ennen syntymäämme, koska suhteet nykyään eivät toimi, samojen kaavojen seuraaminen jotka toimivat ennen tiettynä aikana kun standardit olivat erilaisia ja moraali ja uskot myös.  Kaikki tuo on viety ihmisiltä, mutta he yrittävät yhä matkia sitä mitä oli ennen.  Ongelmat näkyvät kaikkialla koska järjestelmä jossa olemme on hirvittävän julma.  Tämä kaupallinen hyväksikäytön järjestelmä on julma.  Se on saalistava järjestelmä jossa kaikkia opetetaan saalistamaan muiden kustannuksella, ja niitä jotka pärjäävät siinä hyvin kutsutaan menestyksekkäiksi.

 

Tänään on yhä vähemmän ihmisiä jotka voivat integroida oman persoonallisuutensa täysin, ja tuota painotettiin jo antiikin aikoina kun olot eivät olleet niin stressaavat pitkiä aikoja.  Hyväksikäyttöä oli vähemmän.  Ihmisiä vastaan käytettiin vähemmän psykologista sodankäyntiä, ja kyllä, myös päivittäiset mainosten lataukset mediasta käsin ovat osa sitä.  Niiden tarkoituksena on saada ihmiset tyytymättömiksi siihen mitä heillä on.  Itse asiassa, he tietävät että olemme onnettomia jo tämän meitä hallitsevan järjestelmän vuoksi.  Siten he tarjoavat meille korvikkeita, placeboja, hyvin kalliita sellaisia, jotka lupaavat tehdä meistä onnellisia ja tyytyväisiä.

 

Meitä käytetään hyväksi kehdosta hautaan tässä järjestelmässä, ja tätä kutsutaan normaaliksi.  Antiikin aikoina, tunne itsesi, oli perustava käsky joka tähtäsi sisäiseen voimaan ja onnellisuuteen, koska se on olemassa vain sisäisesti.  Se ei tule ulkoa päin, tai mistään tehdystä tuotteesta.  Ne tulevat sisältä käsin, ja sama pätee myös sosiaalisiin suhteisiin.  Kumppania ei hankita siksi että hän tekisi onnelliseksi.  Tuo on länsimainen ajatus joka tuli kaupallistumisen ja hyväksikäytön kera.  On oltava onnellinen itsessään, ja toivottavasti kumppani on myös, jotta mitään syvempää voisi kasvaa.

 

Meitä pitää pimeydessä tässä järjestelmässä mammutti joka on herramme.  Hyvin voimakkaiden sukujen mammutti, dynastioiden, joilla on uskomaton omaisuus tämän kapitalistisen järjestelmän ansiosta, jossa he ovat monopolisoineet kaiken kunnes omistavat miltei koko planeetan; heidän järjestelmänsä standardien mukaan.  Mutta kynän liikkeellä, toinen järjestelmä voisi tuhota oikeuden hallita koko maailmaa tai omistaa sen kaikki resurssit.  Vastaukset ovat yksinkertaisia, ja siksi kaikki hallitukset ja asiantuntijat toistavat kaiken aikaa kuinka tämä on liian monimutkaista jotta voisimme ymmärtää sitä pienine aivoinemme.  Tuo on kaukana totuudesta.  Tuo on suuri taikatemppu, koska elämän ongelmat ovat yksinkertaisia nähdä, ja myös niiden ratkaisut ovat yksinkertaisia.  Niiden tekeminen vaatii jonkin verran ponnistelua, etenkin itsensä kanssa.

 

Kun Bertrand Russell ja muut puhuivat maailman luomisesta jossa ihmiset eivät osaisi ajatella itse - heidän pitäisi vain luottaa asiantuntijoihin joihin uskovat, heidän on luotettava asiantuntijoiden tekevän tärkeät valinnat ja päätökset heidän puolestaan - hän tarkoitti mitä sanoi, ja he kaikki tarkoittivat.  He sanovat meille että ongelmamme ovat niin monimutkaisia että vain spesialistit voivat ymmärtää ne, ja itse olemme liian rajoittuneita ymmärryksemme aloilla  Tämän tarkoituksena on lannistaa meitä luottamasta omaan kykyymme ajatella ongelmia joilla on väliä, saada meidät olemaan luottamatta itseemme.  Tämä luo avuttomuuden tunteen kun olemme loukussa kaoottisen ja loppumattoman datan keskellä.  Meidän pitäisi odottaa säälittävän kärsivällisyyden nojalla kunnes asiantuntijat ovat saaneet selville mitä tehdä ja minne mennä; ja tietysti me emme ymmärrä heidän omituisia päätöksiään, koska ne tehdään aivan eri syistä kuin mitä meille sanotaan.

 

Meistä tulee näin kyynisiä tässä järjestelmässä jossa elämme koska epäilemme että meitä huijataan kaiken aikaa, ja tuosta syystä tulemme kyynisiksi toisiamme kohtaan.  Tämän tarkoituksena on lamaannuttaa kykymme ajatella itse.  Tästä keskusteltiin korkeammissa piireissä kauan sitten, että näin tehtäisiin, ja näitä tekniikoita käytettäisiin sen toteuttamiseksi, ja me synnymme tähän järjestelmään jossa meitä opetetaan olemaan luottamatta itseemme.  Ihmiset ovat koukussa television puheohjelmiin eivätkä tajua että supertähdet joita meille esitellään ovat vain näyttelijöitä ja kokonainen joukko tarvitaan luomaan tunnin ohjelma.  Tämän tarkoituksena on myös ohjata meitä siihen mitä luulemme omaksi johtopäätökseksi jostakin aiheesta.  Sen tarkoituksena on osoittaa meille miten suuri ja monimutkainen ja peloittava maailma on, ja kuinka merkityksettömiä me olemme.  Sama paluu keskiajan päiville, kun olimme vain pieni luotu olento suuressa maailmassa joka oli ymmärryksemme tavoittamattomissa, ja ihmiset jättivät näin kaiken papiston ja aristokratian, jalosyntyisten ja kuninkaallisten, huoleksi.  Sama juttu.

 

Kesti kauan kuin edes yksilöllisyyden mahdollisuus kehittyi ihmisille.  Keskivertoihmiseltä vaadittiin paljon kärsimystä ja monia vallankumouksia jotta kehityimme tähän vaiheeseen.  Eliitti on yhä johdossa, koska tämä on heidän rahajärjestelmänsä ja se tekee koko jutusta kieroutuneen.  Emme voi muuttaa jotakin jos yritämme käyttää samaa perusongelmaa.  Se tulee aina osoittamaan itsensä dialektiikan jommallakummalla puolella.

 

Ihmiset tänä päivänä yrittävät paeta yksilöllisyyttä ja palata takaisin; ja näin voimme katsella massiivista ryhmien nousua joita yleensä rahoittavat samat pojat jotka johtavat koko järjestelmää.  On paljon helpompi hallita miljoonia ihmisiä yhden johtajan alaisena jonka he toimittavat, kuin jokaista ihmistä yksitellen - tämä on hyvin vanha temppu.  Luodaan ryhmä, laitetaan oma mies sen johtoon ja nyt kaikkien mieliä voidaan hallita vähemmällä vaivalla.  Se on tehokkaampaa.  Ihmiset liittyvät kaikenlaisiin ryhmiin etsiessään vastauksia.  Sanon ihmisille aina: jokaista päätöstä varten jonka teette tässä elämässä on olemassa valmiina oleva ryhmä johon liittyä, tarkoitusta varten luotu, ja se tulee johtamaan ihmisiä siihen mitä haluavat ajatella tai mitä kohti tehdä työtä.  Ihmisiä käytetään näin halukkaina hölmöinä, eivätkä he koskaan tiedä mitä sen kaiken takana on.

 

Ei ole sattumaa että suurimmat hallitusten ulkopuolisten organisaatioiden filantroopit, samat jotka vaativat lakeja jotka ottavat pois kaikki oikeutemme mitä tulee maahan, koteihin ja kaikkiin elämiseen liittyviin asioihin.  Ei ole sattumaa että niitä rahoittavat samat rikkaat ihmiset jotka johtavat maailmaa ja omistavat sen kaikki resurssit, ja he valtaavat kaiken aikaa enemmän ja enemmän käyttäen näitä NGO-ryhmiä toiselta puolen työntääkseen säädettäviä lakeja, sanoen että keskivertoihminen on liian vastuuton ollakseen vastuussa jostakin niin tärkeästä kuin pienestä maanpalasta.  Olemme liian typeriä.  Siihen tarvitaan heidän mukaansa asiantuntijoita.

 

Varokaa aina ihmisiä joita rahoitetaan hyvin ja jotka väittävät olevansa vapaita ja puhuvansa teidän puolestanne, koska jos heille annetaan valta, nähdään samojen asioiden toistuvan kuin suurten ryhmien kohdalla ennenkin.  Utopiasta tuleekin kauhunäytelmä, myös niille seuraajille jotka auttoivat sen valmisteluissa.  Yksilöllisyys on jotakin jota pitää etsiä ja jonka eteen pitää tehdä työtä.  Se vaatii menneisyyden ymmärtämistä syvällisesti, mutta vielä tärkeämpänä, se vaatii oman itsensä syvällistä ymmärtämistä.  Kun oppii olemaan vertaamatta itseään toisiin, kun ei ole neuroottisen romahduksen partaalla, kun ei pukeudu samoin kuin naapurit tai näytä samalta eikä mukaudu samalla tavalla - silloin on oikealla tiellä.  Ihminen on joko yksilö tai mukautuja.

 

Ihmiset sekoittavat trendit ja yksilöllisyyden.  Älyköt ovat kaikkein eniten trendien perässä, kun joku keksii uuden tavan kirjoittaa tai uuden runomuodon, ja ennen kuin huomaakaan, heitä onkin kokonainen joukko, ja he kaikki liittyvät ryhmään ja puhuvat kauniita ja ihmeellisiä sanoja toisilleen, kunnes se päätyy abstraktiin sanaleikkiin heidän yrittäessään tehdä vaikutuksen toisiinsa älyllään ja nokkeluudellaan.  Trendit ovat vain yhden ryhmän yksi tapa luoda mukautumista omassa piirissään.  Kun yritämme päästä vankilan seinien ulkopuolelle, meillä on tapana rakentaa uusia heti kun voimme, koska olemme tottuneet niihin.

 

Menneisyydessä yksilöä lähin ihminen oli anarkisti.  Ei anarkisti joka heittelee pommeja joka puolelle, vaan anarkia sen todellisen määritelmän mukaisesti tarkoitti yksilöä joka ei mukaudu kenenkään standardeihin.  Hän ei myöskään astu toisten varpaille.  Hän vain kävelee ympäriinsä kuunnellen kaikkea mitä puhutaan.  Samaa mieltä tai ei, häntä ei pelotella yksimielisyyteen.  Hän ottaisi sen mikä on arvokasta ja jättäisi roskan omaan arvoonsa ja menisi omaa tietään.  Tuo oli alunperin sen tarkoitus.  Me taas elämme arkiassa (eng. archy - ?).  Tämä on vanhasta uskonnasta jäänyt arkia.  Vanha lupaus jumaluudesta oli pitkä kuin aurinko (?), sitten nämä lait tehtiin muuttumattomaksi ja ihmiset elivät.  Aurinko matkaa kaaressa taivaan yli meidän näkökulmastamme.  Tuota tarkoitetaan Liiton Arkilla.  Liitto tarkoittaa sitä, että tulee olemaan pilvisiä päiviä ja ihmiset haluavat aurinkoa.  Tulee olemaan alamäkiä, mutta myös aurinkoisia päiviä; ja se on enin mitä elämältä voi toivoa.  Kaikki tuota järjestelmää vastustava oli anarkiaa.

 

Niitä jotka eivät mukautuneet ja sortuneet ja tehneet kuten heidän käskettiin, vain koska oli tapana tehdä niin kuin käskettiin, kutsuttiin anarkisteiksi.  Myöhemmin siitä tuli kapinallisuuden muoto ja se liitti itsensä muihin liikkeisiin.  Olemme sosiaalisia eläimiä.  Olemme seurallisia.  Pidämme kanssakäymisestä.  Ongelmamme on se että voimmeko vuorovaikuttaa ihmisten kanssa ja säilyttää yksilöllisyytemme ja omien ajatustemme vapauden?  Asia on niin että ihmiset, myös ystävät, kääntyvät vastaan jos mielipiteet ovat liiaksi poikkeavia niihin verrattuna jotka hiljaa kiinteytyvät ryhmän mielipiteiksi.  Heistä tulee näin ryhmäajattelijoita huomaamattaan.  On pelottaa kuinka ihmisten enemmistön on pakko yrittää vakuuttaa muut omalle puolelleen, eikä vain vakuutettava, vaan voitettava heidät sinne.

 

Minulle ei ole ongelma ymmärtää ja olla sovussa eri mieltä ja jättää asia sikseen ilman että siitä tulee riita, mutta ihmisten enemmistö riitelee koska haluavat muiden vain ajattelen kuten he tai uskovan kuten he.  Huomaamme tuon kaiken aikaa suhteissamme toisiin ihmisiin, ja tuo on suuri ongelma, sen lisäksi että hallitseva vähemmistö on antanut meille heidän rahajärjestelmänsä, kauppajärjestelmänsä, ja menestyksekkään saalistamisen.  Meillä on ongelma myös oman yksilöllisyytemme kanssa.  Pystymmekö elämään sen kanssa vai emme?  Tuo on tämän hetken suuri kysymysmerkki.

 

Monet ihmiset tulevat rakastamaan täydellistä diktatuurista sosialismia koska eivät pysty elämään yksilöllisyytensä kanssa.  He haluavat pysyä peter panmaisessa jatkuvan lapsuuden tilassaan ja leikkiä.  Vain hölmö tekee noin, koska jos ei kasva aikuiseksi ei tunne todellista maailmaa eikä tiedä hirviöistä joita yläpuolellaan on, heidän suunnitelmistaan manipuloida muita tai vielä pahempaa.  Lapsille ei kerrota totuutta, ja on valinta olla tietämättä totuutta.  Se on valinta.  Kun heille kertoo jotakin tärkeää heidän oman ja muiden selviytymisen kannalta ja näkee kuinka heidän silmänsä lasittuvat, he tekevän valinnan juuri silloin, he valitsevat olla Peter Pan, tai muuten ottaisivat riskin että tietäisivät, ja se tarkoittaisi myös että ottaa riskin jossa pitää tehdä jotain.  Se riski aiheuttaisi kaikkien turva-alueiden menettämisen, huolimatta siitä kuinka epätosia ne ovat muutenkaan, jotka yhteiskunta on antanut heille uskottavaksi.

 

Siinä kaikki tältä illalta.  Hyvää viikonloppua.  Hamishilta ja itseltäni, hyvää yötä, ja kulkekoot jumalasi kanssasi.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)