Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Uskonto, Ruusuinen Risti, Reformaatio, Vallankumous ja Maailman Tasavalta'

 

 

7. päivä maaliskuuta 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset.  Olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteessa www.cuttingthroughthematrix.com.  Tänään on keskiviikko, 7. päivä maaliskuuta 2007.

 

Täällä on ollut enemmän lunta viimeisen puolentoista viikon aikana kuin ennen koko talvena, ja luulen että he ovat muuttaneet sekoituksiaan - nuo taivaan alkemistit, päämme yläpuolella oleva valtava Disneyland, eli he ovat tehneet uusia sekoituksia antaen meille enemmän lunta, josta en kyllä valita koska tällä alueella kaikki on sopeutunut kohtalaiseen lumimäärään, kaikki kasvit ja puut ja niin edelleen, ja ne tarvitsevat tuota kesää varten, ja valitettavasti myös hyttyset, koska mitä enemmän kosteutta on maassa sen paremmin ne voivat.  Kuka tämän kaiken keksi, hyttyset tässä paratiisissa?  Outoa huumoria.

 

Tänä iltana ajattelin puhua hieman siitä kuinka uskonto ja valtio eivät vain aina ole olleet yhtä, vaan kuinka sen tehtyä tehtävänsä se muuntautuu joksikin joka näyttää aivan uudelta mutta ei laisinkaan ole sitä.  Vaan ehkä vain tehokkaampaa mieltenhallintaa.

 

Meidän on muistettava, että ei niin kauan sitten - maailma oli vanha ja ihmiskunta oli ollut olemassa jo pitkän aikaa, ja suurimman osan ihmisistä on vaikea päästä oman pikku laatikkonsa ulkopuolelle, oman elämänsä, henkilökohtaisen taivalluksensa ja ymmärtää miten ihmiset elivät vain vähän aikaa sitten, osaksi koska että sukupolvemme on eroitettu toisistaan tarkoituksellisesti.  On helpompi hallita ihmisiä jos erotetaan isoisoäiti ja -isä, isoäiti ja isoisä, ja tänään vielä myös äiti ja isä lapsista.  Tästä ei vain keskusteluta suurissa kokouksissa yli 100 vuotta sitten, paljon kauemmin, mutta se on myös toteutettu.  Se on saatu tapahtumaan, eikä ole sattumaa.

 

Mutta ei kovin kauan sitten, ennen kuin vallankumoukset alkoivat uusien Ruusuristiläisten Kabbalististen Vapaamuurarien järjestöjen toimesta joka tulivat julki 1500 luvulla, ennen sitä, teokratia hallitsi uskonnon avulla normaalisti.  Vatikaanilla oli monopoli suuresta osasta maailmaa.  He nimittivät kuninkaat.  He antoivat kuninkaiden jatkaa kunhan he käyttäytyivät hyvin ja tottelivat uskontoa itseään.  Heidän oli seurattava tiettyjä määräyksiä.  Ja joskus, kunningas kääntyi Vatikaania vastaan ja he riitelivät, ja heidät erotettiin kirkosta ja sitten kuningas ei päässyt taivaaseen.  Nuo kuninkaat eivät yleensä välittäneet siitä hirveästi ja joskus heille annettiin anteeksi ja heidät tuotiin takaisin ruotuun hiukan kaduttuaan.

 

Mitä meille opetetaan lapsuudesta muodostuu todellisuudeksemme.

 

Hallitsemisen tieteessä ei ole mitään uutta.  Maailmassa jossa ihmisten annettiin ymmärtää asiat itse, ja jos sitä ajattelee, jos syntyy eikä kukaan omista, valtio tai muu, sinun voitaisiin sallia, voisit oppia kaiken mitä haluat itse, ja olla aivan erilainen kuin ihmiset joita näemme ympärillämme, saada tietää kaikki mitä haluamme itseksemme, seuraamalla.  Mielipiteemme olisivat aivan erilaisia indoktrinoiduista auktorisoiduista mielipiteistä ja teorioista ja niin edelleen joita olemme nielleet.

 

Siksi, kirkko oli aina tärkeä.  Yhteen aikaan se hallitsi kuninkaallisten yläpuolella.  Vähän aikaa 1500-luvulla kuninkaat olivat melkein tasa-arvoisia vallassaan sen kanssa, ja sitten tuli se mitä kutsumme luterilaiseksi vallankumoukseksi.  Vallankumoukset ovat tärkeitä - kääntyminen, ympäri - suunniteltu, totta kai, koska mikään järjestelmä tai rakenne ei pysy pystyssä itsestään ikuisesti.  Siksi, sen pitää muuntautua tai omata vihollinen tai jonkinlainen vastustaja.  Kun valtionuskontoa, aivan kuten maata, vastustetaan maan sisältä, vaikka heitä kohdeltaisiin huonosti uskonnon sisältä, ihmiset tarrautuisivat auktoriteetteihinsa.  Siksi sodat, ja sotien uhat ja kaikki sellaiset, ovat tärkeitä hallitsemisen ylläpitämiseksi.

 

Carl Gustav Jung tuli julkisuuteen samaan aikaan kuin Freud, kun tämä suhteellisen aikainen eksoterinen psykiatrian ja psykologian muoto julkistettiin maailmalle, ja Jung erosi Freudista monissa näkökohdissaan.  Freudin työnä oli käytännössä yrittää saada meidät luopumaan ajatuksista siitä että ihmiselämä itsessään oli pyhää.  Olemme vain eläin, korkeampi eläin, jota voidaan muokata.  Olemme vain ehdollistettuja refleksejä ja reaktioita ja tuollaista lapsuutemme tapahtumien ja perhe-järjestelyjemme mukaisesti, että olemme omaksuneet kaikki hyvät ja huonot puolemme.  Olemme kopioineet käyttäytymistä.  Olemme ympäristömme tuotteita, ja siihen se loppukin, ja jos emme ole pyhiä, olemme tavallaan vain muovia.  Olemme vain rakennusmateriaalia, jolla ammattilaiset kuten Freud itse voisivat suorittaa kokeita ja muuttaa joksikin jota hän halusi, täydellisemmäksi itsensä silmissä.

 

Luen hiukan Jungia, joka vastusti, omien kokemuksiensa vuoksi; hän vastusti Freudin ateistista maallista näkökantaa.  Hän tiesi että ihmispsyykkeeseen kuului enemmän kuin vain ehdollistetut reaktiot ja aivojen neuronit.  Nuo eivät koosta itseä, ja huolimatta siitä kuinka monia muka-tieteiden muotoja sitoo yhteen ja behavirionismia ja miten reagoi psykologiaan ja tutkimukseen, mikään ei muuta todellisuutta, vaikka he toivoisivatkin niin.  He kyllä haluaisivat.  Se saattaa kuulostaa vaikuttavalta, mutta se ei tarkoita että se on totta.

 

Historiassa on aina ollut dominoivat ryhmät jotka nousevat ja tippuvat kun uusia tulee, ja ensimmäiseksi he aina ottavat itselleen vallan ihmisistä, koska ainoat jotka tuottavat mitään pitäen kaikki huipulla olevat ylellisyydessä ovat alhaalla olevat massat.  Tuo on maailman historia.  Se on orjuuden muoto, siihen ei ole muttia.  Voi vaihtaa termit ja kutsua yhteiskuntia eri nimillä, mutta jos se kävelee kuin ankka ja näyttää ankalta ja ääntelee kuin ankka, kyseessä on ankka.

 

Tämä pikku juttu on Carl Jungilta puhuessaan uskonnosta massamielisyyden vastapainona.  Kun hän kirjoitti tämän Kylmä Sota oli käynnissä ja Neuvostojärjestelmä, ja hän ei tiennyt suuresta suunnitelmasta, tiedän sen, ja hänelle Kylmä sota oli todellinen.  Mutta hän kuvaili Neuvostojärjestelmän erittäin hyvin.  Nyt tiedämme että Neuvostojärjestelmä on liitetty kapitalistiseen, jotta luodaan kolmas tie, jossa he yhdistävät Neuvostomaisen hallituksen byrokratia ja hallitsevan vähemmistön fasismin, hyvin rikkaita ihmisiä huipulla, ja tämä tulee pahenemaan, huomattavasti.  Se pahenee kaiken aikaa.  Ollaanpa rehellisiä.

 

Näin hän sanoo uskonnoista vastapainona massamielisyydelle.

 

"Vapauttaakseen itsevaltiaan valtion fiktiosta - toisin sanoen, sitä manipuloivien oikuista - kaikista terveellisistä rajoituksista, kaikista sosio-poliittisista liikkeistä jotka pyrkivät tähän suuntaan poikkeuksetta pyrkien kaivamaan maata uskontojen alta.  Jotta yksilö saadaan muutettua valtion funktioksi, hänen riippuvuutensa kaikkeen muuhun paitsi valtioon pitää viedä häneltä.  Mutta uskonto merkitsee riippuvuutta ja alistuvuutta kokemuksen järjenvastaisille tosiasioille.  Ne eivät viittaa suoraan sosiaalisiin ja fyysisiin oloihin, ne liittyvät paljon enemmän yksilön psyykkiseen asenteeseen."

 

Alan: Psyykkisellä hän tarkoittaa kaikkia terveellistä, täydellistä sinää, totaalistä sinää, mieltäsi, persoonallisuuttasi, kaikkea.

 

"Mutta on mahdollista omata asenne elämän ulkoisia oloja kohtaan vain kun niiden ulkopuolella on referenssipiste.  Uskonnot antavat, tai väittävät antavansa, sellaisen lähtökohdan, näin antaen yksilölle tilaisuuden käyttää omaa harkintaansa ja päätäntövaltaansa.  Ne kasvattavat varantoa, niin sanoakseni, niitä ilmeisiä ja väistämättömiä tilanteista vastaan joille jokainen vain ulkomaailmassa elävä on alttiina omaamatta jalkojensa alla muuta maata kuin katukiven.  Jos tilastollinen todellisuus on ainoa todellisuus, se on yksinomainen auktoriteetti."

 

Alan: Tätä tärkeää lausuntoa monet ovat toistaneet jälkeenpäin.  "Jos tilastollinen todellisuus on ainoa todellisuus, se on yksinomainen auktoriteetti."  Tilastot ja tilastojen pelit on temppu joka opitaan uskonnosta, mutta jota päivitetään paremmaksi.  Voimme sanoa, on valheita, hemmetinmoisia valheita (tarkoittaen monimutkaisempia), ja sitten tilastoja.  No, tilastot piilottelevat tieteen naamion takana ja meitä koulutetaan ja ehdollistetaan pitämään tiedettä uutena papistona ja mitä he sanovatkin on varmasti totta ja he käyttävät tilastoja vakuuttaakseen meitä.

 

Mitä kauemmin elää, sen enemmän lukee sanomalehdistä ja mediasta juttuja jossa tieteelliset instanssit keksivät uusia teorioita kaiken aikaan, usein ristiriitaisia aikaisemman kanssa jota on pidetty gospelina viimeiset 10-20 vuotta, ja ihmiset eivät huomaa tätä - he eivät koskaan mainitse sitä tai tee tällaista sopimusta "omaksumme nyt vastakkaisen näkökohdan ja tämä on nyt evankeliumi", ja he käyttävät aina tilastoja varmistaakseen kaikki meille antamansa versiot.  Tilastot ovat hyvin käyttökelpoisia ehdollistamisessa, etenkin massaihmisen joka ei halua erottua massasta.

 

"Silloin on olemassa vain yksi olotila, ja koska vastakohtaista ei ole, harkinta ja päätökset eivät ole vain merkityksettömiä vaan mahdottomia.  Tällöin yksilö on sidottu tilastojen funktioksi, ja näin ollen valtion funktioksi, tai miksi tätä määräävää abstraktia toimintoa sitten kutsutaankin."

 

Alan: Määräävä abstrakti toiminto.

 

"Uskonnot kuitenkin opettavat toista auktoriteettia "maailman" sellaista vastaan.  Yksilön Jumalasta riippuvuuden doktriini vaatii häneltä aivan yhtä paljon kuin maailmakin.  Saattaa myös tapahtua että tämän vaateen ehdottomuus vieraannuttaa hänet maailmassa samoin tavoin kuin hän vieraantuu itsestään alistuessaan kollektiiviselle mentaliteetille.  Hän voi pidättäytyä omasta harkinnastaan ja päätösvallastaan edellisessä tapauksessa (uskonnollisen doktriinin vuoksi), aivan yhtä hyvin kuin jälkimmäisenkin.  Tämä on päämäärä jota kohti uskonnot avoimesti pyrkivät jos eivät tee kompromissia valtion kanssa.  Niin tehdessään, kutsun niitä mieluummin uskonnon sijasta uskoiksi."

 

Alan: Hyvin tärkeä osa.

 

"Usko ilmaisee määrätyn kollektiivisen uskon, kun taas sana uskonto ilmaisee subjektiivisen suhteen tiettyjen metafyysisten ylimaailmallisten tekijöiden kanssa.  Usko on uskon tunnustus pääasiallisesti ulkoista maailmaa varten, ja on näin maallinen asia, kun taas uskonnon tarkoitus ja merkitys sijaitsee yksilön suhteessa Jumalaan."

 

Alan: Siis läntisessä maailmassa.

 

"(Kristinusko, juutalaisuus, islam) tai tie pelastukseen ja vapautukseen kuten buddhalaisuudessa.  Tästä perustavasta tosiasiasta juontuu kaikki etiikka jota ilman yksilön vastuuta Jumalan edessä ei voida sanoa muuksi kuin sovinnaiseksi moraaliksi."

 

Alan: Eli usko on jotain johon synnytään, se on kollektiivisten rituaalien hyväksytty muoto, jotka ovat rakentuneet pitkien aikojen kuluessa.  Siitä tulee tapa ja perinne, etenkin perinne, ja sen omaava alkuperäinen tuli on sammunut - se on sammunut ritualisoinnissa, tavoissa ja sosiaalisessa doktriinissa joka siihen liittyy.

 

Vapauttava tekijä on kaikonnut ja ihmiset mukautuvat valtion järjestelmään koska heidän kirkkonsa ovat valtion rekisteröimiä ja auktorisoimia.  Ne omaavat myös paljon seurattavia sääntöjä.  Ne eivät voi puhua tietyistä asioista ja tällaisen listan ne saavat valtiolta jos ovat verovapaita.  Mikään ei ole ilmaista tässä maailmassa, ei tässä järjestelmässä.

 

"Tästä perustavasta tosiasiasta juontuu kaikki etiikka jota ilman yksilön vastuuta Jumalan edessä ei voida sanoa muuksi kuin sovinnaiseksi moraaliksi."

 

Alan:  Tuohon uskot aina johtavat.  Sovinnaiset moraalisäännöt ja niin edelleen.

 

"Koska ne ovat kompromisseja maallisen todellisuuden kanssa, uskojen pitää näin ottaa itselleen tehtäväksi näkemystensä, doktriiniensa ja tapojen progressiivinen kodifiointi, ja näin tehdessään ulkopuolistavat itsensä siinä määrin että niiden aito uskonnollinen elementti - elävä suhde ja suora yhteenotto ylimaallisen referenssipisteen kanssa on työnnetty taustalle.  Tunnustuksellinen lähtökohta mittaa subjektiivisen uskonnollisen suhteen arvon ja tärkeyden perinteisen doktriinin mittatikulla, ja missään tämä ei ole niin ilmeistä kuin protestantismissa, jossa heti kuullaan puhetta pietismistä, lahkolaisuudesta, erikoisuudesta, ja niin edelleen, kun joku väittää Jumalan tahdon ohjaavan häntä.  Usko yhdenmukaistuu vakiintuneen kirkon kanssa, tai ainakin, muodostaa julkisen instituution jonka jäsenistöön ei kuulu vain todelliset uskovat, vaan myös suuret ihmismäärät joita voidaan kutsua "välinpitämättömiksi" mitä tulee uskonnollisiin asioihin, ja jotka kuuluvat siihen vain tavan voimasta.  Tässä ero uskon ja uskonnon välillä tulee käsin kosketeltavaksi.

 

Uskon seuraajalle, siksi, ei kyse ole uskonnollisesta asiasta vaan usein sosiaalisesta, ja sellaisenaan se ei tarjoa yksilölle perustaa.  Tuekseen hänen pitää yksinomaisesti nojata omaan suhteeseensa tämän maailman ulkopuoliseen auktoriteettiin.  Tämä tunnusmerkki ei ole tyhjiä sanoja uskoa kohtaan, vaan psykologinen tosiasia, että yksilön elämä ei määräydy yksinomaan egosta ja sen mielipiteistä tai sosiaalisista tekijöistä, vaan yhtä paljon, jos ei enemmänkin, ylivertainen auktoriteetti.  Eettiset periaatteet, kuinka korkeita tahansa, tai usko, kuinka ortodoksi tahansa, eivät rakenna perusteita yksilön vapaudelle ja rakenteelle, vaan yksinkertaisesti ja ainoastaan empiirinen tietoisuus, täysin henkilökohtainen kiistaton kokemus, vastavaikutteinen suhde miehen ja ylimaallisen auktoriteetin välillä joka toimii "maailman" ja sen "järjen" vastapainona."

 

Tämä määritelmä ei miellytä massaihmistä eikä kollektiivista uskojaa.  Edelliselle valtion politiikka on ylivertainen ajattelun ja toimen periaate.  Ja juuri tätä tarkoitusta varten hänelle annettiin valaistuminen, ja tämän mukaisesti massaihminen antaa yksilölle luvan olla olemassa vain siinä määrin kuin yksilö on valtion funktio.  Uskova, toisaalta, myöntäessään että valtiolla on moraalinen ja todellinen oikeus, tunnustaa uskon että ei ihminen vaan valtio joka hallitsee häntä on Jumalan vallan alainen, ja että epäilyksen kohdalla päätöksen tekee Jumala eikä valtio.  Koska en otaksu metafyysistä harkintaa, jätän avoimeksi kysymyksen missä kohtaa "maailma", ie. ihmisen ja luonnon fenomenaalinen maailma on, tai ei ole, Jumalan vastakohta.  Voin vain osoittaa tosiasian että näiden kahden kokemusperäisen alueen psykologinen vastakohtaisuus ei ole vain Uuden Testamentin mukaista vaan osoittautuu esimerkillisesti tänä päivänä diktatuuristen valtioiden negatiivisessa asenteessa uskontoa kohtaan ja kirkon asenteessa ateismia ja materialismia kohtaan."

 

Alan: Hän osoittaa dialektiikkaa tieteen välillä, joka on uusi uskonto, ja joka muiden uskontojen tavoin ollakseen ylivertainen pitää olla absoluuttinen ja vaatia absoluuttista tottelemista.  Näemme sen nyt vaikka rokotuksissa joita yritetään pakottaa niiden taholta jotka aikaisemmin, ja jotkut yhä ovat, olivat kutsuttuja terveyspalveluiksi.

 

No, mistä lähtien "palvelu" sanelee meille?  Ja voin kyllä sanoa koska ne alkavat sanella, kun on ollut aika jolloin emme koskaan pysähtyneet ja sanoneet niille, jättäkää minut rauhaan, koska mitä kauemmin sallimme asioiden tekevän mielensä mukaan, sitä diktatuurisemmiksi ne muuttuvat.  Se on päällepäsmärien luonto, ja heitä ei saa tyydytetyksi, matelee sitten vaikka kuinka paljon, heitä ei voi tyydyttää.  He vaativat aina lisää.  Siitä vallassa on kyse.

 

"Aivan kuten ihminen, sosiaalinen olento, ei voi elää pitkällä tähtäimellä ilman sidettä yhteisöön" --

 

Alan: Tuo ei kyllä ole totta kaikkien kohdalla.

 

"Näin yksilö ei koskaan saa oikeutusta omalle olemassaololleen, ja omalle henkiselle ja moraaliselle autonomialleen, mitenkään muuten kuin ylimaallisen periaatteen avulla joka kykenee suhteuttamaan ulkoisten tekijöiden lamauttavan vaikutusvallan.  Yksilö joka ei ole kiinni Jumalassa ei pysty tarjoamaan vastusta omin voimin maailman fyysisille ja moraalisille viettelyksille.  Tätä varten hän tarvitsee sisäisten ylivertaisten kokemuksen todistetta, joka yksinään voi suojata häntä muussa tapauksessa väistämättömältä sulautumiselta massaan.  Vielä pelkkä intellektuaalinen tai jopa moraalinen näkemys massaihmisen moraalisesta vastuuttomuudesta ja tylsistyneisyydestä on ainoastaan negatiivinen tunniste, eikä riitä muuhun kuin pieneen horjumiseen tiellä yksilön hajoamista kohti.  Siitä puuttuu uskonnollisen vakaumuksen liikkeellepaneva voima koska se on vain järkiperäinen.  Diktaattorivaltiolla on yksi suuri etu porvarilliseen järkeen verrattuna."

 

Alan: Porvaristo on vanha termi keskiluokalle, jota käytettiin kommunistisektorilla, eli tämä on suuri etu keskiluokan järkeen verrattuna.

 

"Yksilön mukana se nielee myös hänen uskonnolliset voimansa.  Valtio on ottanut Jumalan paikan; ja siksi tästä kulmasta nähtynä, sosialistidiktatuurit ovat uskontoja ja valtion orjuus on palvonnan muoto.  Mutta uskonnollista funktiota ei saa sijoiltaan ja väärentää tällä tavoin herättämättä salaisia epäilyksiä, jotka heti tukahdutetaan jotta konflikti senhetkisen trendin massamielisyyttä kohtaan voidaan välttää."

 

Alan: Siksi George Orwellin kirjassa 1984, näemme konfliktit joiden läpi Winston joutuu, ja he kaikki.  Se on kuin olisi tietokone-ohjelma jossa sinua päivitetään kaiken aikaa uudella datalla ja sinun pitäisi vain mennä mukana ja muuttaa suuntaa valtion mielivallan mukaisesti.

 

"Tulos, kuten aina tällaisissa tapauksissa, on ylikompensaatio fanatismin muodossa, jota puolestaan käytetään aseena kukistamaan viimeinenkin vastustuksen häivähdys."

 

Alan: Hän puhuu tässä siitä kun valtiosta tulee Jumala.  Muistakaa, täysin maallisessa, maailmallisessa, tieteellisessä järjestelmässä joka omaa oman uskontonsa.  Se on uskonto, kaiken tällaisen evoluutioon jota ei ole todistettu.  Pitää hyväksyä hirvittävän paljon uskomalla jotta voi uskoa evoluutioon.  Hän sanoo että jos ei usko enää mihinkään kuin solujen kokoelmaan ja ehdollistettuihin reaktioihin joita voidaan muuttaa käyttäytysmispsykologian menetelmin ja toistolla ja kaikella muulla, sitten valtio voi tehdä niin kuin parhaaksi näkee, koska jos he sanovat että olet epänormaali, heillä on oikeus normalisoida sinut valtion diktaattien mukaisesti.  Ja kuten kaikki jumalat, valtio tullessaan jumalaksi ei salli muita jumalia itsensä yläpuolella, joten he eivät siedä mitään muuta näkökulmaa tai perustelua siitä kuka olet ja mitkä ovat velvollisuutesi valtiota kohtaan.  He eivät siedä vastustusta.

 

Itse asiassa se on pahempi kuin uskonto.  Uskonto kaikkine kauhuineenkin, ja niihin oli kirjoitettu paljon niitä, ainakin esitti oman tekopyhyytensä koska eivät seuranneet omia sääntöjään kirjoista joita piti seurata.  Heidän kauhunäytelmissään ei ollut myötätuntoa, mutta ainakin oli kirjoitukset joista muutamat voivat lukea, "hetkinen, miksi poltamme ja teurastamme ihmisiä?"  Kun taas valtio, ei julkaista kirjallisuutta joka vastustaisi heidän tekemisiään.

 

"Vapaa mielipide massavaltiossa tukahdutetaan ja moraalinen päätös häikäilemättömästi kukistetaan vedoten, että päämäärä oikeuttaa teot, pahimmatkin.  Valtion politiikka korotetaan uskoksi.  Johtajasta tai puolueen pomosta tulee puolijumala, hyvän ja pahan tuolla puolen, ja hänen palvelijoitaan kunnioitetaan sankareina, marttyyreina, apostoleina, lähetyssaarnaajina.  On vain yksi totuus ja sen lisäksi ei toista.  Se on kaikkein pyhin ja kritiikin ulottumattomissa.  Kaikki toisin ajattelevat ovat vääräuskoisia, joita, kuten tiedämme historiasta, on uhattu kaikenlaisilla epämiellyttävyyksillä.  Vain puolueen pomo joka pitää poliittisen vallan käsissään, voi tulkita valtion doktriinia oikeaoppisesti ja hän tekee juuri niin kuin mielii."

 

Alan: Tämän pitäisi saada hälytyskellot soimaan ihmisten päässä kun he näkevät mitä tänä päivänä tapahtuu ja muistavat lait ja muut joita säädetään, kaikki hyvin pahaa ennustavia tulevaisuutta katsoen.

 

"Kun massahallinnan vuoksi yksilöstä tulee sosiaalinen yksikkö numeroltaan se-ja-se" --

 

Alan: Muistakaa tuo.

 

"Kun massahallinnan vuoksi yksilöstä tulee sosiaalinen yksikkö numeroltaan se-ja-se"

 

Alan: Mikä numero meille sitten annetaankaan.

 

"ja valtio korotetaan ylivertaiseksi tekijäksi, on vain odotettavissa että myös uskonnollinen funktio vedetään pyörteeseen.  Uskonto, kuten huolellinen havainnointi ja tiettyjen näkymättömien ja hallitsemattomien tekijöiden huomioon ottaminen osoittaa, on vaistonvarainen asenne, ihmisille ominainen ja sen ilmentymiä voidaan seurata läpi ihmiskunnan historian.  Sen ilmeinen tarkoitus on ylläpitää psyykkinen tasapaino, koska luonnollisella ihmisillä on yhtä luonnollinen tieto tosiasiasta että hänen tietoiset toimintonsa voi minä hetkenä hyvänsä tehdä tyhjäksi niin sisältä käsin tulevat kuin ulkopuolelta tulevat kontrolloimattomat tapahtumat.  Tästä syystä hän on aina pitänyt huolta, että mikä tahansa vaikea päätös, jolla luultavasti tulee olemaan vaikutusta häneen itseensä sekä muihin, tulee tekemään turvalliseksi sopivanlainen uskonnollista laatua oleva varotoimenpide.

 

Uhrauksia tehdään näkymättömille voimille, mahtavia siunauksia luetaan ja monenlaisia vakavia riittejä suoritetaan.  Kaikkialla ja kaikkina aikoina on ollut riittejä joiden maaginen tehokkuus on kielletty ja jotka rationalistit, jotka ovat kykeneviä psykologiseen oivaltamiseen, ovat asettaneet kyseenalaiseksi magiaksi ja taikauskoksi.  Mutta magialla on ennen kaikkea psykologinen vaikutus jonka tärkeyttä ei pidä aliarvioida.  Maagisen toimen suorittaminen antaa kyseessä olevalle ihmisille turvallisuuden tunteen joka on ensiarvoisen tärkeä päätöksen toteuttamiseksi, koska mikä tahansa päätös on väistämättä jokseenkin yksipuolinen ja näin ollen oikeutetusti tunnetaan riskialttiiksi.

 

Jopa diktaattori pitää tärkeänä ei vain toimittaa valtion asioita uhkauksien kera, vaan myös esittää ne kaikin erinäisin juhlallisuuksin.  Torvisoittokunnat, liput, paraatiliput, ja hirviölliset demonstraatiot eivät ole periaatteessa erilaisia luonteeltaan verrattuna kirkollisiin kulkueisiin, tykkituleen, ja ilotulituksiin joilla peloitetaan demoneja.  Paitsi, valtiovallan suggestiivinen paraati luo kollektiivisen turvallisuuden tunteen joka, toisin kuin uskonnolliset demonstraatiot, ei anna yksilölle turvaa oma sisäistä demonismiaan vastaan.  Näin ollen hän pitää sitäkin tiukemmin kiinni vallasta joka kuuluu valtiolle, näin antautuen itse sille niin psyykkisesti kuin moraalisesti ja viimeistellen sosiaalisen depotentiaationsa.  Valtio, kuten kirkkokin, vaatii innostusta, itsensä uhraamista, ja rakkautta jos uskonto vaatii tai edellyttää "Jumalan pelkoa", sitten diktaattorimainen valtio pitää huolta tarvittavan terrorin järjestämisestä.

 

Kun rationalisti ohjaa hyökkäyksensä voiman kohti riitin perinteen vaatimaa maagista päämäärää kohti, hän on todellisuudessa ampunut täysin ohitse.  Ensiarvoinen asia, psykologinen vaikutus, jätetään huomiotta, vaikkakin molemmat osapuolet käyttävät sitä suoranaisesti vastapuolisiin tarkoituksiin.  Samanlainen tilanne on olemassa liittyen molempien omien päämääriensä käsitykseen.  Uskonnon päämäärä, kuten vapautus pahasta, sovitus Jumalan kanssa, palkinnot tuonpuoleisessa ja niin edelleen, muuttuvat maailmallisiksi lupauksiksi vapaudeksi ruoasta huolehtimisesta, oikeanmukaisesta materiaalisten tuotteiden jaosta, yleismaailmallisesta menestyksestä ja lyhyemmistä työtunneista.  Että näiden lupausten täyttyminen on yhtä kaukana kuin paratiisi vain varustaa meidät toisella analogialla, ja alleviivaa tosiasiaa että massat on muunnettu ylimaailmallisesta roolistaan pelkkää maailmalliseen uskoon jota ylistetään samalla uskonnollisella hurmiolla ja yksinoikeudella kuin uskot osoittavat toisessa suunnassa.

 

Jotta en toista itseäni tarpeettomasti, en luettele yhtäläisyyksiä maailmallisten ja toismaailmallisten uskojen kanssa, mutta tyydyn painottamaan tosiasiaa että luonnollista funktiota joka on ollut olemassa alusta alkaen, kuten uskonnollinen funktio, ei voida poistaa rationaalisilla ja niin kutsutulla valistuneella kritiikillä.  Voit, tietysti, väittää uskojen doktriinisia sisältöjä mahdottomiksi ja asettaa ne naurunalaisiksi, mutta tuollaiset metodit osuvat harhaan eivätkä osu uskonnolliseen funktioon joka muodostaa uskojen perustan.  Uskonto, mitä tulee tunnontarkkaan arvonantoon irrationaalisille psyyken ja yksilöllisen kohtalon tekijöille, tulee esiin uudelleen pahanomaisesti vääristyneenä valtion ja diktaattorin jumalallistamisessa.  Naturam expellas furca tamen usque recurret (voit heittää luonnon ulos talikolla, mutta hän palaa aina takaisin).  Johtajat ja diktaattorit, punnittuaan tilanteen oikein, tekevät siten parhaansa peittäessään liian ilmiselvät yhteneväisyydet Caesarin jumalallistamisen kanssa ja piiloittaessaan todellisen valtansa valtion fiktion taa, vaikka tämä tietenkään ei muuta mitään.

 

Kuten olen jo maininnut, diktaattorivaltio, paitsi että ryöstää yksilöltä hänen oikeutensa, on myös kaivanut maata hänen jalkojensa alta psyykkisesti riistäen häneltä olemassaolonsa metafyysiset perusteet.  Ihmisyksilön eettinen päätös ei enää omaa arvoa - vain sokealla massojen liikehdinnällä on väliä, ja valheesta on näin tullut poliittisen toimen operatiivinen periaate.  Valtio on vetänyt tästä loogiset johtopäätökset, kuten miljoonien valtion orjien, joilta kaikki oikeudet on riistetty, olemassaolo hiljaisuudessa todistaa."

 

Alan: Hän puhui silloin kommunismijärjestelmästä.  Näimme sen Kiinassakin.  Hän sanoo että voit yrittää murskata tottelevaisuuden yhtä mestaria kohtaan, mutta sen tulee muuntua ja yksinkertaisesti totella toista mestaria samalla tavalla, yhtä fanaattisesti jos tarve vaatii.  Siksi kauhu lisääntyy muuttuessaan yhdestä muodosta toiseen, eli uskonnosta jossa palvotaan jumaluutta jonka he ovat antaneet, valtioon jossa sitä itseään palvotaan.  Ainoa eri on että uskonto ja suurin osa uskonnoista sisältävät jonkinlaisen empatian uhreja kohtaan aina välillä, sekoittuen vihaan niitä vastustavia kohtaan, ja sekin on totta, mutta niissä on aina jonkinlaista armoa siellä täällä.  Valtiossa, joka on laki, sellaista ei ole lainkaan.

 

"Sekä diktaattorivaltio ja tunnustuksellinen uskonto antavat erityispainoa idealle yhteisöstä."

 

Alan: Tämä on hyvin tärkeää koska nyt näemme tämän toteutuvan.  Olemme nähneet että kapitalismin ja kommunismin päämäärät olivat sama kaiken aikaa koska samat ihmiset keksivät ne dialektiikkana.

 

"Sekä diktaattorivaltio ja tunnustuksellinen uskonto antavat erityispainoa idealle yhteisöstä.  Tämä on kommunismin perusihanne, ja sitä työnnetään ihmisten kurkuista alas niin paljon että sillä on tarkalleen päinvastainen vaikutus: se herättää jakavaa epäluottamusta.  Kirkko, jota ei painoteta sen vähempää, ilmaantuu toiselle puolelle yhteisöllisenä ajatuksena," --

 

Alan: Ihanne, ei todellisuus.

 

"ja missä kirkko on pahamaineisen heikko, kuten protestantismissa, toivo tai usko "yhteisöllisestä kokemuksesta" korvaa sen kivuliaan yhtenäisyyden puutteen."

 

Alan: Ja niin protestantit ajattelevatkin, että tapahtuu massaylösnousemus haudoista ja sitten he menevät ja ovat turvassa ja siinä se, ja Billy Graham on etunenässä johtaen joukkoa suuren lippunsa kanssa.

 

"toivo tai usko "yhteisöllisestä kokemuksesta" korvaa sen kivuliaan yhtenäisyyden puutteen.  Kuten helposti voidaan nähdä, "yhteisö" on korvaamaton apu massojen organisaatiossa ja on täten kaksipuolinen ase.  Samoin kuin kuinka monen hyvänsä nollan toisiinsa lisääminen ei koskaan tuota yksikköä, niin yhteisön arvo riippuu niiden ihmisten henkisestä ja moraalisesta kunnosta joista se koostuu.  Tästä syystä ei voida olettaa yhteisöltä mitään tulosta joka voittaisi ympäristön vihjailevan vaikutuksen - siis, todellista ja perustavaa laatua olevaa muutosta yksilöissä - olkoon he hyviä tai huonoja.  Sellaiset muutokset voivat tapahtua vain henkilökohtaisista tapaamisista ihmisten kesken, mutta eivät yhteisöllisistä tai kristillisistä kasteista 'en masse', joka eivät kosketa sisäistä ihmistä.  Kuinka pinnallinen tämä yhteisöllisen propagandan vaikutus todella on voidaan nähdä viimeaikaisista tapahtumista itä-Euroopassa."

 

Alan: Tuo oli vähän aikaa sitten.

 

"Yhteisöllinen ihanne ei ota huomioon isäntäänsä, unohtaen yksilöllisen ihmisen, joka lopulta tulee vaatimaan omiaan."

 

Alan: Eliitti tietää että yksilö tulisi vaatimaan omiaan ja siksi tämä kiire totalitaarista järjestelmää kohti johon olemme menossa, jossa jokaista katsotaan ja valvotaan ja lopulta meihin laitetaan siru.  He tietävät tämän.  He tietävät mistä Jung puhuu koska heillä on kaikki ammattilaiset ja lautakunnat ja komiteat tehden työtä kaiken aikaa tätä strategiaa varten.  He ymmärtävät että yksilöä ei voi tukahduttaa kuin tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen hän tulee pitämään puolensa.  Se on luonnollista, mutta he tietävät tämän ja muistakaa mitä hän sanoi yhteisöstä.  Agenda 21:ssä, jonka miltei jokainen maa on allekirjoittanut, he puhuvat puhumistaan yhteisöstä.  Yhteisöllisyydeksi sitä kutsui George Bush vanhempi, ja sitä hän sanoi heidän alkavan promotoida.

 

Tämä on se ajatus asuinalueesta, jossa meillä kaikilla on annettu oma tehtävämme, tai istumme ja teemme jotain korukiviä tienvieressä ja myymme niitä turisteille tai ketä he sitten kuvittelevatkin, ja tämä nähdään mainonnassa koska mainonta ei ole olemassa vain markkinoidakseen ajatuksia päähämme.  Se on suuri osa sitä, mutta markkinointiyhtiöt ovat sidottu hallituksiin ja ne markkinoivat uusia ideoita joita hallitus esittää heille otettaviksi ja sitä kuulee niin monilta yhtiöiltä nyt.  Suuret rakennusyhtiöt ja tuollaiset ovat kuin tehtaita, joissa kaikki on telineillä ja kävelet sinne ja koko paikka on kuin tehdas ja heidän mainostensa mukaan he ovat osa yhteisöänne.  Todellako?  He ovat osa yhteisöä.  Mitä yhteisöä?  Kokoelma kauppoja jotka vaativat että ostat heidän tavaroitaan.  Tappaen pienet kaupat vierellään ja kun ne on saatu pois tieltä he nostavat hintojaan, eli ensin myydään alihinnoilla, jotta toiset saadaan pois, ja sitten nostetaan hintoja.  Vanhin temppu kirjassa, mutta he ovat osa yhteisöäsi!

 

Agenda 21, YKn agenda on 21. vuosisadan agenda jossa lopulta meidät asteittain laitetaan kommunaalisiin yhteisöihin ja asuinalueille, jossa epäilemättä kasvamme kuin vihannekset, erilaisia vihanneksia ja meille osoitetaan oma ateriamme.  Tuonne menet sinä ja tuonne sinä ja tätä sinä teet, ja se onkin hieno näkymä jossa tämä asiantuntijoiden maailma luo kauniin utopiansa ja tätä he ovat suunnitelleet ja tätä varten kaikki on tehty.

 

Kaikki poliittisesti korrektit ihmiset jotka aloittavat politiikassa pikku hyväntekeväisyyslautakunnissaan joihin liittyvät ja yrittävät kiivetä ylös tikkaita.  He eivät välitä mitään hyväntekeväisyydestä tai mistään muusta.  He täyttävät taskujaan.  He oppivat miten pelata politiikkaa.  Kenet saa tavata.  Mitä sanoa.  Mitä ei sanoa.  Mitä kysyä.  Mitä ei kysyä.  Mihin vapaamuurariryhmään pitää liittyä ja miten aina suudella sen jalkoja joka on oman pikku hyväntekeväisyysryhmän puheenjohtaja koska hän on se joka iskee silmäänsä ja nyökkää laittaakseen sinut muualle ensin seulottuaan sinut.  Mutta he toistavat kaikkea tätä, he kuulevat termit.  He tietävät että tämä on se mitä he nyt haluavat kuulla ja toistavat kaikkia lauseita kuin robotit.  Jos koskaan kuulet byrokraattien puhuvan toisilleen, he vain toistavat kaikki ehdollistetut papukaijalauseensa toisilleen, ja katsoen kaikkea tätä ulkopuolelta se onkin melko viihdyttävää, vaikkakin se muuttuu tylsäksi.

 

Tällaisessa maailmassa elämme.  Se on suunniteltu maailma jossa kommunismi käyttämineen ja massoihin koeteltuineen tekniikoineen on nyt sisällytetty kapitalismiin, kommunismi ja massiiviset byrokratiat johtavat nyt maailmaa.  Se on jo tapahtunut.  Se on tehty ja ihmisen epäinhimillisyys toisiaan kohtaan on normaali näytös, ollut jo kauan koska byrokratiat ovat paras ase tuhota alempana olevat.  Siksi Hitler ja hänen henkilökuntansa, byrokraatit, voivat käydä numerojen ja lukujen läpi, koska ne oli depersonalisoitu.  Ne eivät enää olleet ihmisiä.  He olivat numeroita ja tilastoja.  Byrokraatit olivat kaukana leireistä ja sama tapahtui neuvostojärjestelmässä ja heidän massiivisen byrokratiansa kanssa jossa heidät lähetettiin eri leireihin Siperiaan ja näännyttivät heidät nälkään, tappoivat, hakkasivat, ampuivat.  Sama juttu.  Ei mitään eroa.

 

Kaikki saatu kokemus ja molemmat näistä yhdistettiin ja kaikki hallitukset oppivat siitä, ja CIA ja MI6 ja he kaikki oppivat tästä, koska heille massojen hallinta on vain suurenmoista dataa.  Dataa jota he haluavat, miten se tehdään.  He eivät koskaan tuhoa tietoa.  He vain pitävät sen poissa yleisön ulottuvilta.

 

Jungin puhuessa metafyysisestä puolesta, hän ei puhunut korttien vetämisestä ja tähdistä lukemisesta tai tuollaisesta.  Hän puhui ihmisten sisällä olevasta perustarpeesta tuntea tai koskettaa tai tietää jotakin joka on tämän maailman valtojen ulkopuolella.  Tasapaino terveyttä varten.  Tasapaino kriisissä on usein se joka saa ihmisen jaksamaan.  Tietysti hait tulevat mukana, lupauksineen myydä kokemuksia tai ennustaa tulevaisuutta.  Tämäkin on ikivanhaa - siitä tulisi toinen puhe, tai muutama; mutta hän puhui metafyysisestä varmistamattomasta asiasta jonka vain yksilö itse voi kokea; niin paljon, että sitä ei voi vain antaa kellekään muulle.  Se ei tarkoittaisi heille mitään, eikä etenkään samaa.  Omat kokemuksesi ovat ne joilla on väliä.  Se on tapasi olla henkisesti terve ja psyykkisesti terve, tai kutsu sitä miksi haluat ilman että pitää kiistellä sanoista.

 

Mitä hän todellisuudessa osoittaa että maailma joka on laittaa kaiken uskonsa poliittisiin byrokraattisiin ja tieteellisiin instituutioihin ei salli - he eivät ole siis asemassa - he eivät salli muita jumalia itsensä lisäksi ja ne ovat julmempia ja paljon pahempia kuin edes kaikki uskonnot joita on ollut kaikkine vainoineen, koska valtion doktriinissa jossa valtio on jumala, ei ole kirjoitettu mitään joka kehoittaisi omaamaan myötätuntoa tai armoa.  Aivan kuin joku joka on täysin hallitsemattomissa, he raivoissaan tuhoavat kaiken tiellään kunnes ovat fyysisesti näännyksissä, mutta he voivat aiheuttaa hirveästi vahinkoa sinä aikana, ja niin myös valtio valtansa ja voimansa kanssa.  Se pysäyttäisi meidät lopulta, ja itsensä, mutta täydellinen näytös ennen sen nääntymistä, ja nääntymys tarvittaisiin sen pysäyttämiseksi.  Fanatismilla on hirvittävät kasvot.

 

Carl Jungilla itsellään oli omat henkilökohtaiset kokemuksensa joita jotkut sanoisivat metafyysisiksi, ja se sai hänet vastustamaan Freudia joka oli täysi ateisti.  Ainakin hän teeskenteli sellaista ja hänen oli pakko, koska hänen roolinsa oli vakuutta yleisölle että he olivat vain protoplasman läikkä, ja soluja sisäisinä koodauksineen jne joita voidaan manipuloida ja olemme hyvin muokattavissa ja meidät voidaan täydellistää palvelemaan järjestelmää.

 

Tämä kirja on lukemisen arvoinen, muistaen että Jung joskus myös kadotti itsensä tähän varhaiseen doktriiniinsa.  En oikeastaan kutsuisi sitä doktriiniksi, koska se on koottu aivan liian monista teorioista, liian monia virheitä on näytetty toteen, mutta ainakin se oli yritys ymmärtää asioita joista koostumme.  Valitettavasti, jos selittää mitä ihmisyys tai yksilö on, näyttää heikkoudet niille jotka haluavat käyttävät hyväkseen yhteiskuntaa, ja psykiatria on sängyssä totalitarianismin kanssa.  Psykiatriaa päätettiin kauan sitten käyttää yhtenä työkaluna, psykologian ja käyttäytymistieteiden kanssa, uuden maailman luomista varten, uudentyyppistä yhteiskuntaa.  Tottelevaisempaa, rauhallista funktionaalista utilitariaanista yhteiskuntaa joka käyttää uusia tieteitään ymmärtääkseen miten toimimme.

 

Kaikki oppiminen tulee väärinkäytetyksi.  Pandoran lipas avataan ja vallassa olevat käyttävät aina hyväkseen, ja heidän ensimmäinen tehtävänsä on pitää itsensä vallassa.  Koska elämme koira-syö-koiran-maisessa yhteiskunnassa joka perustuu rahaan, rahan keruuseen, joka tarkoittaa myös että ne joilla ei ole rahaa on kauhu täydellisestä köyhyydestä ja se on iskostettu kaikkiin.  Ja huipulle pääsevät ihmiset ylikompensoivat, joten heillä on enemmän kuin tarvitsevat, ja he tuhoavat muiden elämiä matkallaan ylös, ja sitä kutsutaan menestykseksi tässä hullussa maailmassa.

 

Olen kiitollinen ihmisille jotka emailaavat minulle.  En vastaa kaikkiin sähköposteihin.  En voi, niitä on liikaa.  Merkkaan ne vastattaviksi myöhemmin enkä koskaan pääse niihin.  Usein otan puhelimen pois seinästä koska en voi istua ja elää puhelimassa, ja tehdä kaikki muu joka pitää, mutta luen ne ja on paljon ihmisiä kaikkialla maailmassa, yleensä eristyneinä toisistaan, jotka ymmärtävät mistä puhun.  He myös ymmärtävät etten välttämättä yritä sanoa että tulette samaan jonkun toisenlaisen utopian.

 

Sanon vain miten asiat ovat, ja silti tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa pakenemista hirveän epävarmuuden ja ahdistuksen taakan alta, koska nuo johtuvat ymmärryksen puutteesta.  Reagoit asioihin joissa ei näytä olevan järkeä.  Kun ne ymmärtää, suuri osa huolesta häipyy ja saa takaisin itsensä kunnioituksen, ja lopettaa itsensä syyttämisen jostakin.  Epäonnistuneesta avioliitosta, mistä tahansa joka on ongelmasi.  Useimmat avioliitot eivät omaa lumihiutaleen mahdollisuutta helvetissä, tahallisesti niin koska he tähtäsivät sukupuoliin kauan sitten eroittaakseen ne toisistaan jotta ne eivät tule toimeen pitkään aikaan.  Se oli tahallista, perheyksikön tuhoaminen, kaikki kirjoitettu kommunistiseen manifestiin, eri osiin.  Katsokaa ne kaikki.  Ne on kaikki viimeistelty ja kuten oli tarkoitus, kaksi polkua yhtyy, kapitalismi ja kommunismi, shown seuraavaa osaa varten.

 

Toivon että olen antanut jotain pohdittavaa.  Voitte aina hankkia Jungin kirjan, "the Undiscovered Self" tämä on, jossa hän raapaisee pintaa ja hän ei tiennyt kaikkea itsekään, mutta ainakin hän yritti ilmaista rehellisesti näkökulmia joita hänen oma ns. ammattikuntansa ei hyväksynyt ja vaatii paljon rohkeutta ainakin mennä massoja vastaan kaikkina aikoina, kaikissa tilanteissa.

 

Itseltäni ja Hamishilta, hyvää yötä ja kulkekoot jumalasi, mutta ei doktriinisi, kanssasi.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)