Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Ambulanssin Kutsuminen Voi Olla Vaarallista Terveydellesi'

 

 

toukokuun 24. päivä 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset.  Olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteessa www.cuttingthroughthematrix.com.  Tänään on toukokuun 24. päivä 2007.

 

Ja saatte kuulla keskustelun jonka kävin Butch Chancellor'in kanssa Missourista pari päivää sitten.  Tämä on aivan tyypillinen viikon aikana saamani puhelu, kun ihmiset kohtaavat yhteiskunnan ongelmat, ja muutokset joita on tapahtunut, ja tapahtuu koko ajan, kun ne iskevät heihin henkilökohtaisesti.

 

Suurin osa ihmisistä käy elämänsä läpi ja nuorempina nauttivat siitä täysin siemauksin, kaikesta jota elämällä on tarjottavanaan.  He jahtaavat asioita joita heillä pitäisi olla ja joita heidän pitäisi tehdä.  He eivät tajua kuuluvansa jo kategoriaan, olemassaan tilassa, nuorempien taholta, ja vanhempien taholta.  Jokainen sukupolvi on erotettu toisistaan tarkoituksellisesti.  Ei ole todellista kanssakäymistä.  Hallituksen asiantuntijat nyt, ja asiantuntijoiden eri kategoriat, ja yhdistykset ja järjestöt, jotka pitävät huolta ongelmista joista yhteiskunta itse ennen selviytyi, ja perheet.

 

Perheet ovat nyt rikkonaisia ja sukupolvien välinen ero on enemmän kuin vain ero, se on eroitus, monet nuoret pitävät vanhuksia käyttökelvottomina.  He todella ajattelevat niin.  Näin on.  Kun taas, ei niin kauan sitten, vanhuksilla oli viisautta.  Heillä oli muistoja.  He olivat käyneet kaikkien virheiden läpi.  He olivat nähneet tehdyt huijaukset vuosien mittaan politiikan alalla.  He olivat nähneet politiikkojen kaksimielisten valheiden ja agendojen seuraukset, ja he voivat aina neuvoa nuoria.  Siksi tuo piti tuhota kauan sitten.  Kirjoja kirjoitettiin 1900-luvun alussa, formaatista ja tarpeesta erottaa sukupolvet toisistaan, jotta viisautta ei voisi jakaa nuoremmille.  Ja kun tulee seuraavan sukupolven vuoro kärsiä seurauksista, heillä ei ole dataa mihin nojata, joten he lankeavat samoihin ansoihin.

 

Useimmat ihmiset eivät tajua kuinka huonosti asiat ovat ennen kuin jotain tapahtuu heille.  Media on hyvä sitgmatisoimaan ihmisiä järjestöjen puolesta jotka ottavat vallan ihmisten elämistä.  Siten, yksinkertaiset syytökset tai lausunnot joita antavat esimeriksi Lasten Avun järjestöt tai poliisien PR-ihmiset jotka antavat lausuntoja, otetaan nimellisarvoisina eikä yleisö koskaan kyseenalaista niitä, eiväthän ne muuten olisi lehdissä.  Siten me analysoimme asioita.  Emme todella analysoi mitään.  Me vain annamme asioiden latautua meihin, ja hyväksymme ne tajuamatta että asiaan kuuluu paljon enemmän kuin näyttää.  Sama juttu vanhusten kanssa.

 

Toisaalta on lapset, jotka Lasten Apu vie, ja toisaalla vanhukset jotka on kerätty järjestöjen toimesta, jotka saavat elantonsa vanhusten eläkkeiden viemisellä.  He saavat myös apurahoja ja niin edelleen, sidoksissa farmaseuttisiin aineisiin joilla heitä "lääkitään", heistä otteen saatuaan, kun voivat sitten laittaa heidät pienelle tuolille seinän vieressä, tunkea tarjottimen heidän eteensä, liukuvan tarjottimen, joka lukittuu paikoilleen ja siinä sitten istuu ja keinuu, yrittäen päästä ylös, joten annetaan lääkitykseksi Haladolia tai jotakin muuta joka pitää heidät hiljaisina.  Siinä on hyvä potilas, kun kuolaa ja on hiljaa.  Näin järjestelmä kirjaimellisesti toimii; se on epäinhimillinen.  Mutta vanhukset ovat menettäneet kaiken arvonsa, propagandan ja elokuvien kautta.  Elokuvissa vanhukset näytetään aina typerinä ja lapsellisina.  Siten heidät kuvataan, tahallisesti tietenkin.

 

En istu tekemässä tätä siksi ettei olisi mitään muuta mitä haluaisin tehdä.  Tämä vain on imperatiivisen tärkeää tällä hetkellä, kertoa mitä tiedän yleisölle, kun on vielä mahdollisuus sanoa yhtään mitään, koska tämä tulee loppumaan eräänä päivänä, kun suuri totalitarinismin höyryjyrä tulee ja uusi tieteellinen yhteiskunta nostaa lippunsa vieläkin korkeammalle, kunnes kaikki näkevät sen.

 

Monet puheluista joita saan ovat traagisia - sydäntä särkeviä, ihmisiltä jotka ovat pulassa, he ovat olleet tavallisia ihmisiä, yleensä, jotka eivät tajunneet useinkaan miten pahasti asiat olivat kunnes järjestelmä lähti heidän peräänsä.  Tämä tuleva keskustelu Butchin kanssa on aivan tyypillinen mitä saan, usein päivittäin, mutta ainakin viikoittain, kaikista eri maista.

 

Näin tapahtui hänelle, syystä joka tulee tapahtumaan kaikille lopulta, kun hänen vaimonsa, joka oli jo sängyn omana, ollut monia vuosia, josta hän on pitänyt huolta halvaantumisesta lähtien, leikkauksen johdosta joka hänelle tehtiin sairaalassa.  Hän olisi luultavasti kuollut jos he olisivat pitäneet hänestä huolen siitä lähtien, mutta tosiasia on että hän on ollut elossa vuosia sen jälkeen, ja Butch on pitänyt hänestä huolen yksin.  Se sanoo jo paljon.  Mutta kuulette tämän tarinan siitä kun hän aikoi viedä hänet tarkastukseen, koska muutaman päivän ajan oli huomannut ettei hän ollut aivan oma itsensä.

 

Näin tapahtui, ja tämä on hänen tarinansa, ja tässä mallissa asiat nyt ovat.  Kuunnelkaa ja oppikaa.

 

Butch: Tämä on kertomus tapahtumista maanantailta 21. päivänä toukokuuta.  Vuoteenomana ollut vaimoni, hän on halvaantunut ja on ollut vuoteenomana 11 vuotta, oli sairastunut.  Hän oli 78 vuotta vanha, ja kutsuimme ambulanssin hakemaan hänet ja viemään hänet sairaalaan tutkimuksia varten.  Naapuri soitti 911 ambulanssin saamiseksi.  Muutamassa minuutissa kuulimme sireenin äänen kulman takaa ja kadulla, ja en voinut uskoa että se olisi meitä varten, koska tämä ei ollut hätätila-sireeni, mutta auto pysähtyi talomme eteen ja ovelle koputettiin.

 

Jätin oven auki ja sisäoven myös koska odotin heitä.  Joten kutsuin heidät sisään koska olin vaimoni luona, Marthan, ja pyysin heitä sisään.  Tyyppi tuli taloon kysyen, "Kutsuitteko paloauton?"  Sanoin, "En tietenkään, ei täällä ole tulipaloa."  Hän sanoi, "Kutsuitteko ambulanssin?"  Sanoin, "Kyllä, kutsuin ambulanssin."  Hän sanoo, "Näinä päivinä jos kutsuu ambulanssin saa paloauton."  En ymmärtänyt, mutta heti sen sanottuaan hän meni asemaan vasemmalle puolelleni.  Toinen tyyppi meni asemaan oikealla puolella, ja kolmas oli suoraan edessäni, klassisessa armeijan kolmiomuodostelmassa.  Kuka tahansa armeijassa ollut tunnistaa sen, ja siinä olin, keskellä heidän kolmiotaan.

 

He olivat pukeutuneita mustiin, kengistä kaulukseen asti, kokonaan mustissa.  Heillä ei ollut lakkia tai mitään välineitä, mutta heillä oli raskaat pistoolivyöt ja raskas pistooli vyössä, ja he kai yrittivät päättää kuka ampuisi minua ensin.  Yksi heistä vaikutti heidän puhemieheltään.  Heidän mustissa univormuissaan luki 'paloasema' takana, mutta niissä ei ollut palomiehen merkkiä tai mitään sellaista.  Hän alkoi kysellä rutiinikysymyksiä Marthan tilasta ja hänen kunnostaan, ennen kuin hän sairastui.  Kaikki nämä olivat aivan järkeviä kysymyksiä.  Yksi tyyppi kerran keskeytti.  Hän sanoi haluavansa tutkia palovaroittimen.  Sanoin, "siitä vaan."  Tämä oli kai osa heidän näytöstään, tiedä sitä.

 

Sillä välin, pieni ilkeännäköinen tyyppi, joka oli pyramidin huipulla, tai kolmion, oli lopettanut aseensa sormeilun ja mennyt sotilasasentoon.  Puhuja jatkoi minulta kyselemistä Marthasta ja hänen kunnostaan.  Yksi tyyppi, pieni sotilastyyppi, astui ulos ja näytti soittavan kännykällään, koska toinen sireeni alkoi soida, tällä kertaa pari taloa kauempana, ja he tulivat parin talon päästä ja pysähtyivät taloni kohdalle.  Sitten tuli "todellinen" ambulanssijoukko, neljä tyyppiä paarien kanssa, ja yhdellä oli muistilehtiö.  Hän alkoi kysellä minulta samoja kysymyksiä kuin aikaisempi.  Sitten he laittoivat Marthan paareille ja lähettivät, kysymättä mitään muuta.

 

Yksi omituisimmista jutuista oli etteivät he kysyneet kysymyksiä minusta tai maksukyvystäni, tai Marthan vakuutuksista, tavallisista jutuista joihin olen tottunut vastaamaan sairaalan porteilla, kun pitää täyttää paljon papereita, he vaativat sosiaaliturvatunnukseni ja Marthan, tunnisteet ja niin edelleen.  He eivät pyytäneet mitään noista.  Joten ajattelin asiaa ja ajattelin että on paras lähteä sairaalaan täyttämään niitä, koska en tiedä tekevätkö he muuten mitään, elleivät saa papereitaan.  Joten soitin sinne.  Naapurini oli luonani ja kerroin hänelle mitä aioin tehdä ja hän sanoi, "Käyn siellä ja haen ne sinulle, mutta soita ensin jotta tiedämme että he antavat ne minulle."  Sanoin, "Selvä, soitan."  Soitin ja he sanoivat "Ei ei, meillä on kaikki mitä tarvitsemme."  Tämä kai osoittaa jotakin massiivisista tietokannoista joista olemme kuulleet.

 

He eivät tarvinneet tunnistekorttiani, sosiaaliturvatunnustani.  Yleensä he haluavat puolison numeron tarkistaakseen heidän luottotietonsa, ja varmistaakseen että heillä on tarpeeksi rahaa sairaalalaskun maksamiseen, mutta heillä kai on ne jo tänä päivänä.

 

Alan: Heillä on.  Kuinka vanha vaimosi on?

 

Butch: "78."

 

Alan: Ja sinä?

 

Butch: 72.

 

Alan: Olet 72.  Sinun pitäisi kertoa kuulijoille mitä vaimollesi ensin tapahtui vuosia sitten, joka aiheutti tämän.

 

Butch: Ok.  Vuonna 1994 vaimoni, minä, veljentytär ja hänen pieni tyttärensä olimme päivällisellä kalaravintolassa.  Lähtiessämme vaimoni tuli huonovointiseksi ja vein hänet ulos, koska sisällä oli kuuma, ja ajattelin saada hänet raikkaaseen ilmaan koska häntä pyörrytti.  Vein hänet ulos ja raitis ilma ei auttanut häntä paljoakaan.  Mukava nainen tuli ja auttoi Marthan nojaamaan kaidetta vasten sillä aikaa kun itse hain auton ja veljentyttäreni maksoi laskun.  Veimme hänet kotiin ja hän tuli hyvin sairaaksi, oksennusta ja ripulia.  Ajattelin hänen selviävän kunhan tuo päättyisi, mutta kuiva huohotus jatkui.  En tiennyt mitä tehdä joten sanoin, "Vien sinut sairaalaan, minne vain haluatkin."  Hän nimesi paikan ja se oli lähistölle, joten olin tyytyväinen siihen.

 

Veimme hänet sinne ja häntä tutkittiin siellä kolmisen tuntia, ensiavussa, ja hänet tuotiin pyörällisillä pareilla, ja hän oli aivan muissa maailmoissa.  Joku sanoi, "saimme poistettua pahan olon, mutta pidämme hänet yön yli hoitaaksemme ripulin."  Tämä oli perjantai-iltana ja kello oli jo jotain 22 tai 23.  Hän sanoi, "Voitte tulla aamulla kun lääkäri on paikalla hakemaan hänet."  "Koska on lauantai lääkäri on kierroksellaan 11 aikaan."  Vastasin, "Selvä, tulemme hakemaan hänet kello 11."

 

Samaan aikaan lauantaiaamuna hänen tyttärensä sanoi, "äiti nukkuu yhä".  En tiedä oliko kello 8 tai 9, ja ajattelin että se oli outoa, koska hänen äitinsä nousee aikaisin.  Hän ei ole koskaan vuoteessa kello kuuden jälkeen.  Joten menin sinne ja kaikenlaista omituista oli tekeillä.  Näytti siltä kuin joku olisi yrittänyt huijata jotakin tai jotakin tuollaista, koska Martha toisteli, "Haluan käydä vessassa."  Sängyssä oli kaiteet ja tippa oli hänen kädessään, ja hän sanoi haluavansa mennä vessaan, ja vastasin myöntävästi.

 

Kutsuin hoitajan joka vaikutti ärsyyntyneeltä siitä.  Hän sanoi, "Ei hänen tarvitse mennä, hän kärsii nestevajauksesta.  Siksi tippa on hänen käsivarressaan."  Hän jatkoi, "Mutta annan hänelle alusastian osoittaakseni sen."  Sanoin, "selvä."  Ja hän teki niin ja Martha tyytyi siihen, mutta virtsaa ei tullut.  Noin on ollut jo 11 vuotta.

 

Alan: Mitä kirurgi teki siellä?

 

Butch: Kirurgi?

 

Alan: Niin.

 

Butch: Selvä.  Tuon jälkeen kesti vähän aikaa kunnes tajusin että jotain oli pahasti vialla.  Yksi asia oli että he valehtelivat minulle Marthasta ja hänen tilastaan.  Kun tajusin sen, sanoin hoitajille että luulen hänen aivoissaan olevan jotakin vialla, ja halusin lääkärin sinne pikimmiten, ja halusin hänen tutkivan hänet aivovaurion varalta.  No, paljon tapahtui ja he toivat tyypin jota sanottiin 'aivokirurgiksi'.  Hän sanoi, "haluan laittaa raiteet Marthan päähän."

 

Sillä välin, he ottivat röntgen-kuvia ja sanoivat minulle että hänen kallonsa juuressa oli verihyytymä joka tukki laskimon, joten hänen aivonsa olivat paineen alaisena.  Hän sanoi, "laitamme shuntin hänen päähänsä, ja lievitämme paineen."  No, tunsin tyypin joka oli elänyt shuntin kanssa vuosia joten hyväksyin sen.  Mutta he eivät tehneet mitään shunttia.  Tyyppi löi piikin hänen päälakinsa läpi, juuri aivojen keskikohdalta, aina ytimeen ja selkärankaan asti, eikä se ollut tarpeellista.  Hän teki sen toisen kerran.  Tämä tietysti halvaannutti hänet heti, ja vioitti hänen näköään ja koordinaatiokykyään, ja monia muita asioita.  Se halvaannutti vasemman puolen hänen koko ruumiistaan, ja se on ollut halvaantuneena siitä lähtien.  Tällainen tapahtuma aloitti kaiken.

 

Alan: Toinen juttu on, minkä tarinan he kertoivat sinulle tällä kertaa, kun menit sinne seuraavana päivänä, ja he puhuivat talon kunnosta.  Miten tuossa tapahtui?

 

Butch: En ole varma mitä oikein tapahtui tuossa.  Kukaan ei sanonut minulle mitään talon kunnosta täällä.  Mutta mitä tapahtui oli että siskoni joka oli ollut, hän oli elänyt tämän 90-luvulla tapahtuneen jutun läpi meidän kanssamme.  Me tietysti haastoimme heidät oikeuteen ja siitä seurauksena oli tappouhkauksia ja ihmiset tappoivat koiriamme, ja kaikkea tuollaista.  Sheriffin toimisto tutki talomme ja kaikkea tuollaista.  Mutta tilanne rauhoittui vähän ajan päästä, kun oikeustoimet päättyivät, eikä kukaan häirinnyt meitä moneen vuoteen.  Mikä kysymyksesi taas olikaan, Alan?

 

Alan: Käyttävätkö he tuota tekosyynä?

 

Butch: Kyllä, kyllä.  Sisareni soitti sairaalaan ja hoitaja luki hänelle muistiinpanoja, tai kartasta, hänen vuoteensa päässä.  Ensimmäinen kohta oli että talo oli likainen ja kaikkialla oli ulosteita.  Joten luulen että kyse oli lavastuksesta.  Niin he väittivät, ja jotenkin Marthan sairaus liittyi tuohon.

 

Alan: Päätelmä.

 

Butch: Ok.  Siitä lähtien, ja heidän kesti vähän aikaa tehdä niin, mutta he tajusivat että hänen sairautensa johtui kivestä virtsakanavassa, joka aiheutti virtsatietulehduksen, joka aiheutti rakkotulehduksen --

 

Alan: Joka aiheutti nestevajauksen.

 

Butch: -- joka aiheutti veritulehduksen.  Tuo oli toinen tarina, ja tänään he muuttivat sitä hiukan kun siskoni kävi siellä.  He sanoivat, "Tuo kaikki on totta, mutta oli..." Mikä se bakteeri nyt olikaan --

 

Alan: E-coli?

 

Butch: Anteeksi?

 

Alan: Syyttivätkö he E-colia?

 

Butch: E-coli.  Sitä oli hänen veressään.  Joten he yrittivät saada juttunsa organoisoitua, luulen.

 

Alan: Sinähän pidit ohjelmaa, eikö vain, hallituksen tilanteesta?

 

Butch: Kyllä, olin Crusade Radiossa, kolme päivää viikossa suorana, kahden vuoden ajan.  Oli ohjelma nimeltä "Hot Seat for Judges" (Kuuma penkki tuomareille) ja haastattelin ihmisiä joita korruptoitunut oikeusjärjestelmä oli vahingoittanut.

 

Alan: Joten olet jo suosittu.

 

Butch: Anteeksi?

 

Alan: Olet jo suosittu oikeissa paikoissa, eikö vain?

 

Butch: Aivan niin.  Ja toisena vuonna, tein samaa kolmetuntista työtä toisessa ohjelmassa hiukan eri formaatissa, laajempialaisesti.  Se oli nimeltään "These Orwellian Times" (Näinä orwellimaisina aikoina).  Ja se kattoi koko skaalan mitä oli tapahtumassa, ja oli ihmisiä jotka eivät pitäneet minusta paljoakaan.

 

Alan: Luuletko että se liittyy jotenkin siihen miten nämä tyypit tulivat sisään aseidensa kanssa ja muuta?

 

Butch: Uskon niin.  Kun he sanoivat minulle, "tiedämme kaiken tarvitsemamme" --

 

Alan: Silloin he tiesivät.

 

Butch: Sisältäen koko kamalan menneisyyteni.

 

Alan: Juuri niin.  Sitä he tarkoittivat.  Siinä se.  Joten he aikovat lavastaa sinut.  Ja nyt joudut taistelemaan saadaksesi tietää miten he hoitavat vaimoasi, ja mikä ennuste on, ja mikä aikataulu tulevaisuudessa on kaikessa tässä.

 

Butch: Yksi asia josta puhuimme, yksi aiheista joista puhuimme paljon ohjelmassa "These Orwellian Times", oli osavaltion määräämät murhat, kuten Terri Schiavo ja vanhojen ihmisten tappaminen sairaaloissa, vanhainkodeissa ja saattokodeissa.

 

Alan: Nyt oletkin todella suosittu.

 

Butch: He odottavat saavansa minut.  Meillä oli ihmisiä ohjelmissa, esimerkiksi Hospice Patient's Allience (Saattokotien asiakkaiden liitto).  Meillä oli paljon heitä vieraana.  Toimme ihmisiä puhumaan, ja nämä ihmiset yleensä halusivat apua jonkun vankina pidetyn vapauttamisessa, sairaalassa tai vanhainkodissa, tai saattokodissa jossakin, ja heitä pidettiin siellä ilman ruokaa ja juomaa.  Aina joskus nämä ihmiset - tein mitä voin auttaakseni heitä ohjelmassani, ja yleensä oli paljon ihmisiä toisista ohjelmista jotka kuuntelivat minua, ja he kutsuivat noita ihmisiä myös vieraiksi omiin ohjelmiinsa, joten tapahtui tavallaan lumipalloefekti.

 

Alan: No he varmasti tietävät nimesi, ja että olet kaivanut esiin heidän likaansa.  On paljon likaa jota pitäisi kaivaa ylös ja siitä he eivät pidä, että sitä häiritään.

 

Butch: Ja toinen aihe josta minun pitää kertoa, oli yrityksiä sensuroida ohjelmaani.  Oli yrityksiä hakkeroida siihen, ja jotkut myös onnistuivat.  He hakkeroivat puhelinnumeroni, kahdesti puhelimeni oli täysin mykkä.  Suurin osa näistä keskittyi ihmisiin jotka olivat vierainani, jotka paljastivat CPS/DFF'n lasten sieppaukset ja osavaltion lasten kaupan.  Osa tästä voi johtua tuostakin suunnasta.

 

Alan: Tiedät kai että koko agendana on nyt lopulta johtaa meidät hyväksymään eutanasia normaalina?

 

Butch: Kyllä.

 

Alan: Kunhan funktiomme valtion palvelussa ja veronmaksajina on ohi.

 

Butch: Tuo on totta.  Juuri noin se on.  Kaikki tämä on paljon laaja-alaisempaa kuin koskaan tajusin, tai ainakin jotkut aspektit.  Tämä "kutsu ambulanssi ja saa koukku-tikapuu auto", en ole nähnyt koskaan ennen sellaista.

 

Alan: Vuosia sitten, he olisivat lähettäneet ensiapuhoitajia, ja se kai sitten on muutettu.  En ymmärrä miksi paloautoja, mutta --

 

Butch: En tiedä mitä ne olivat, mainitsin vain tuon koska he väittivät olevansa palomiehiä, mutta he eivät olleet sellaisiakaan.  En tiedä mitä he olivat.

 

Alan: Oletko koskaan nähnyt palomiehiä jotka kantavat pistooleja?

 

Butch: Aivan niin, ja pukeutuvat mustaan?

 

Alan: Mustiin saappaisiin, taistelusaappaisiin.

 

Butch: Ne myös, sen pienen sotilasääliön taistelusaappaat oli kiillotettu.  Muiden eivät olleet.

 

Alan: Tämä on siis tiimi, joka tulee ensin, koska sinut tunnetaan alueella, naapurit tuntevat, ihmisenä joka ei ole turhan innoissaan hallituksen käytännöistä.

 

Butch: Niin.  Tein kai virheen ottaessani paikallisia ihmisiä ohjelmaani, joiden lapset oli viety.  Tein niin.  Otin monia paikallisia ihmisiä, ja heidän puhelimiaan myös kuunneltiin.  Minunkin kuunneltiin, ja nämä tyypit häiritsivät keskustelujamme.

 

Alan: Minullekin on tapahtunut noin.

 

Butch: He häiritsevät katkaisemalla puhelin, tai äänillä, tai jotakin tuollaista.

 

Alan: Aivan niin.  Tämähän on maailman vapain maa.

 

Butch: Sananvapaus.  Meillähän on tuo.  Olen ollut poissa radiosta jonkin aikaa.  Olen ajatellut podcastin tekemistä, mutta minulla on niin monia asioita tehtävänä, että olen hidastellut sen kanssa.  Mutta jos joku haluaa katsoa, he voivat nähdä tekemisiäni blogissani, nimeltä Vetzine.  Se on lyhenne 'Veteran's Magazine'.  Osoite on vetzine.blogspot.com, email vetzine@blogspot.com

 

Alan: Oletko laittanut tietoa tästä viimeisestä tapahtumasta vielä blogiisi?

 

Butch: En, olen ollut liian kiireinen taistellessani paikallista paloasemaa vastaan.  Mutta laitan tästä jotakin sinne.

 

Alan: Seuraavaksi, tiedät luultavasti, seuraava askel on että he saavat sosiaaliviranomaiset mukaan myös, he tulevat sinun luoksesi ja alkavat väsyttää sinua ajatukseen että hän on nyt heidän omaisuuttaan.

 

Butch: Olet kai oikeassa tuosta.  Siihen suuntaan kaikki osoittaa.  Minulla on koneellani viesti sosiaalityöntekijältä, joka sanoo että minun pitäisi soittaa hänelle.

 

Alan: He tunnustelevat nähdäkseen mitä mieltä olet ajatuksesta.

 

Butch: Mainitsin jo että osa tästä on minua edellä.  Yksi niistä, niin kuulin että on tietokantoja, vakoilutietokantoja ja kaikkea tuollaista, mutta en tiennyt että se oli niin laaja.  Heidän ei tarvitse edes kysyä nimeä.

 

Alan: Se on ollut noin jo jonkin aikaa, kauan ennen 9/11 tapahtumia.  Kun joku soittaa poliisillekin, heillä on kaikki heidän tietonsa, ja on ollut ainakin 15 - 20 vuotta.  Mutta mielenkiintoista tässä on se, että sinähän et soittanut heille.  Naapurisi teki sen.

 

Butch: Aivan.

 

Alan: He tiesivät jo tietosi, josta päättelisin että naapurisi ja heidän välillä oli jotakin kommunikaatiota sinuun liittyen.

 

Butch: Olet oikeassa, muistathan vanhan hyvän TIPS-ohjelman (Turn In Parents and Siblings -> Ilmianna vanhempasi ja sisaruksesi).

 

Alan: Niin.

 

Butch: Ja kaikki vakoilevat kaikkia muita.

 

Alan: Uusi neuvosto.

 

Butch: Niin, pizzalähetti ilmiantaa meidät.

 

Alan: Aivan niin, tämä on uusi neuvosto --

 

Butch: Minusta se elää ja voi hyvin.  He lakkasivat mainostamasta tuota termiä mutta luulen että se toimii hyvin.

 

Alan: Näin on.  Aivan paikallista tasoa myöten.  Ihmiset tuijottavat televisiota miltei 234 tuntia päivässä ja uppoutuvat näihin draamoihin joita tehdään vakoojista ja poliiseista ja etsivistä ja terrorismia on kaikkialla, tarkkailkaa kaikkia, ja he matkivat näkemäänsä.

 

Butch: Tiedän että olet oikeassa, koska tämä kaikki yllätti minua.  Tämä, "aivan, soitit ambulanssin ja saitkin paloauton."

 

Alan: Minulle tuli mieleen ettei ole turvallista soittaa kellekään, koska jos talosi syttyy tuleen, ehkä, tai tarvitset ambulanssin, antaa sen palaa ja mene itse vain ulos, koska niin voi jäädä eloon.  Tämä mitä sinulle juuri tapahtui, ei tiedä jääkö eloon vai en kun he tulevat sisään aseineen.

 

Butch: Siskoni sanoo minulle että näin on tehty jo pari vuotta, hän sanoo, "Joo, näin se tehdään.  He tekevät sen tällä tavoin."

 

Alan: Ihanko totta?

 

Butch: Sanoin, "Mitä tarkoitat?"  Hän oli asunut pari vuotta toisen sisaremme kanssa, joka kuoli syöpään, St. Louisissa.  Hän sanoi, "sinun pitäisi nähdä" - hän oli kauhuissaan vieläkin - "sinun olisi pitänyt nähdä mitä St. Louisissa tapahtui jos pidät tätä pahana," ja tämä oli siis pari vuotta sitten.

 

Alan: Fahrenheit --

 

Butch: 451.

 

Alan: Niin, vanhassa elokuvassakin heidän työnään oli aloittaa tulipaloja ja polttaa kiellettyjä kirjoja.

 

Butch: Juuri niin.

 

Alan: Kaikki kirjat olivat kiellettyjä.

 

Butch: Sen sijaan että letkussa olisi ollut vettä, siellä olikin kerosiinia.

 

Alan: Ja kapteeni ja kaikki pomot omasivat pistoolinsa.

 

Butch: Niinkö?

 

Alan: Joo, heillä oli pistoolit mukanaan.

 

Butch: Siitä on kauan kuin luin sen ja olin unohtanut sen että palomiesten johtajillakin on pistoolit.  Mutta niin, minun pitäisi varmaan lukea Fahrenheit 451 uudelleen, jotta saisin tapahtumista kiinni.  Luin sen, enpä tiedä, joskus 50-luvulla, ja se oli Robert Henlein.

 

Alan: He tiesivät silloin mitä oli tulossa.

 

Butch: Minulla olisi tuosta yksi mielenkiintoinen juttu jos sinulla on aikaa.

 

Alan: Toki.

 

Butch: Yksi tyttäristäni käyttäytyi omituisesti äitinsä mukaan.  Hän sanoi, "Sinun pitäisi katsoa Carlylea.  Hän on jotenkin omituinen."  Sanoi, "Mitä tarkoitat?  Miten omituinen?"  Hän vastasi, "Hänen nenänsä on kiinni kirjassa kaiken aikaa, hän lukee kirjoja pakonomaisesti."  Sanoin, "Sehän on hyvä juttu, eikö olekin?"  Hän sanoi, "Ei, hän lukee liikaa.  Hän ei tee muuta kuin lukee kirjoja, ja minusta sinun olisi parasta puhua hänen kanssaan."  Joten puhutin hänen kanssaan kirjoista ja muusta, ja kerroin että olin kiinnostunut hänen kiinnostuksestaan kirjoihin.  Hän sanoi, "Yksi lukemistani kirjoista oli Fahrenheit 451, siitä kuinka kirjoja tultaisiin polttamaan, ja aion lukea ne kaikki ennen kuin he ehtivät tänne."  Hänhän oli yhdeksän-vuotias tai jotakin sellaista.

 

Alan: Ainoat joita pian tullaan sallimaan ovat sellaiset kuin "Lasten Kasvatukseen Tarvitaan Koko Kylä", ja tällaisia kirjoja.  Loput kielletään.  Se on tapahtumassa, mutta ongelmana on, että yleisö ympärillämme ei tiedä tästä.  He vain mukautuvat siihen mitä näkevät televisiossa, ja heistä tulee sitä mitä näkevät sieltä, joten nykyään ei ole turvallista edes omata naapureita.

 

Butch: Olen ymmärtänyt sen.

 

Alan: Se ei ole turvallista.  Ihmiset jotka näkevät arkista elämäämme ja juttelevat kanssamme.  Jos näet mitä tapahtuu tässä järjestelmässä juuri nyt, muistakaa että he eivät näe.  He luulevat että kehitys on luonnollista.  He näkevät sinut omituisena, outona ja mahdollisena terroristina - ajatusrikollisena.

 

Butch: Uskon että olet oikeassa, Alan.

 

Alan: Niin.  Sitten tietysti, nyt pitää olla varovainen pyytäessään apua hätänumerosta, koska heille soittaminen voi olla vaarallista terveydelle.  Tapa nähdä asiat on muuttunut.  Näiden järjestöjen funktiot ovat nyt yhteistettyjä.  Sitä he tarkoittavat 'Toimivaltojen Iskuryhmiksi' (Multi-Jurisdictional Task Forces).  Kaikki univormupukuiset työntekijät ovat nyt yhdistetty yhdeksi yksiköksi.  Ja sitä tässä katselemme, näitä sotilastyyppejä.

 

Butch: Siksi heidän selässään lukee Palomies, vaikka he ovat pukeutuneita mustiin eivätkä sammuta tulipaloja.

 

Alan: Niin, ja heillä on aseet.  En ole koskaan nähnyt aseita käytettävän taistelussa tulta vastaan.  Nämä ovat yhdistettyjä yksiköitä.  On mielenkiintoista että heti 9/11 jälkeen, Rumsfeld sanoi ihmisille pitämässään puheessa että halusi nähdä jokaisen, ja luulen että Bush sanoi samaa, "Jokaisen joka käyttää univormua, nousen ylös ja pukeutumaan siihen."  Ajattelin että se oli erikoista.  Hän tarkoitti postimiehiä, kaikkia, koska tämä on osa vanhaa agendaa, yhdistää nämä kaikki voimat yhteen uudeksi Neuvostoksi.

 

Butch: Niin.  On eräs toinenkin tapahtuva ilmiö, ja se on yhteisöön perustuva juttu.  Meillä on, kutsun niitä 'lähiseudun neuvostoiksi'.  Nämä tyypit haluavat antaa meille työtä, ja auttavat löytämään asuinpaikan.  Ostamaan tai vuokraamaan talon.  Tai viihdyttää meitä ja antaa meille viihdettä.  Antaa meille terveydenhuollollista apua, ja kaikki tämä, omassa pienessä yhteisössämme.  Sitä tapahtuu täällä.

 

Alan: Sitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi.

 

Butch: Joo.

 

Alan: Isä-Bush oli se joka tuki sitä aluksi, se kaikki johtaa --

 

Butch: Akronyyminä on OCAC.  En tiedä mitä se tarkoittaa.  Se on organisaatio jonka alle kaikki nämä kuuluvat.  Heillä on roska-autojakin jotka auttavat meitä, ja sitten koululla on jotain viihdettä ja tuollaista.  Mini-neuvosto.

 

Alan: Lopulta jos ei ota osaa näihin yhteisöllisiin tapahtumaan joita he järjestävät, he ihmettelevät miksi ei.  He haluavat tietää miksi emme ole siellä.

 

Butch: Joten ehkä tein syntiä ja olin puutteellinen sen vuoksi.

 

Alan: Viimeisen kahdeksan vuoden aikana kaikilla paikallisilla tv-asemilla, kautta koko lännen käytännössä, näistä puhutaan paikallisissa uutisissa.  Yhteisötapahtumia.  Tämä kaikki suunniteltiin kauan sitten, kohti näitä asuinalueita, yhteisötapahtumia, hyviä kansalaisia, kaikki tuntevat toisensa, kaikki tuntevat toistensa asiat.  Siitä tässä on kyse.  Ajattelin ennenkin että vanhainkodeissa mihin he laittavat ihmiset, heidän on pelattava dominoita ja sellaista, tai bingoa.  Siis, "onpa jännää!"  Tietysti, he soittavat myös Barry Manilow levyjä, osoittaakseen että todella olette helvetissä.

 

Butch: Haha.  Kuvailit sen täydellisesti.  Minun pitäisi kertoa, että kun tapasin Marthan, mitä siitä nyt on, 24 vuotta sitten, tai jotain, vuonna '83, en tiedä.  Hän oli vanhainkodin sosiaalijohtaja.  Hän oli ollut siellä 10 vuotta ja jatkoi siellä työskentelyä vielä vuoden sen jälkeen kun menimme naimisiin.  Joten minut värvättiin menemään vanhainkotiin iltaisin töiden jälkeen, ja autoin järjestelyissä ja pienten juhlien valmisteluissa ja sellaista.  Joten sain hyvän kuvan vanhainkodeista silloin.  Olet oikeassa, dominot ovat pakollisia.

 

Alan: Ne ovat kauheita, kauheita.

 

Butch: Martha oli hiukan erilainen, joten hänellä oli ehkä muutama vihollinen omastakin takaa, vähemmän kuin minulla.  Hän peukaloi pakkaa korttipeleissä tehdäkseen pelistä vähän elävämmän.  Kuten, jakaa kortteja pakasta jossa on vain kuninkaita, tai jotain tuollaista.  Hän piti pieniä arpajaisia, ja jos joku nainen oli siellä jonka perhe oli hylännyt hänet, no, kuka mahtoi voittaa ilmaisen kampauksen ja manikyyrin?  Martha huijasi paljon.

 

Alan: Se on heidän ajatuksensa uudesta ja paremmasta tavasta hoitaa vanhuksia, saada heidät pois tieltä.  Viedä heidän eläkkeensä.  Kierrättää rahat.

 

Butch: Niin juuri.

 

Alan: Ja hehän ovat käytännössä heidät luokitellaan hyödyttömiksi syöjiksi.  He eivät tuota mitään, he vain kuluttavat.

 

Butch: Aivan niin.

 

Alan: Jos joku luulee ettei tuo ole olennaista, teidän pitäisi lukea 'Kestävä Kehitys' YKn Agenda 21'stä.  Siellä kaikki sanotaan.  He eivät halua tuollaisia ihmisiä, ja se ei ole uusi ajatus.  Bertrand Russell puhui siitä 40- ja 50-luvuilla.  Joten sitä kohti olemme menossa.  Meitä johdetaan uuteen yhteiskuntaan voimakkaiden hallituksen järjestöjen toimesta jotka kaikki toimivat yhdessä, ja olet juuri kokenut sen vaikutuksen.

 

Butch: He esittävät lujan etulinjan kansalaista kohti näinä päivinä.  Se on paljon vankempi kuin olin koskaan ajatellut - ja luulin itse olevani vainoharhainen.

 

Alan: Eikä kyse ole vain siitä.  Se on asteellista, miten se toteutetaan.  Ihmiset unohtavat niin nopeasti, kestää vain sukupolven ajan, tai vielä vähemmän, luoda uusia terveyspalveluja, lakipalveluja ja poliisipalveluja.  Nyt poliisitkin ovat lainvalvontajärjestöjä.  Terveyspalvelut ovat auktoriteetteja.  He ovat saaneet jalkansa oven väliin ja heistä tulee johtajiamme.

 

Butch: Mitä löisit vetoa että sosiaalityöntekijällä on Derringer käsilaukussaan?

 

Alan: Varmasti hänellä on jotakin.  Hänellä on jotakin.  Juuri niin, heillä on tuhat eri tapaa päästä meihin käsiksi, ja jos eivät löydä mitään he lavastavat jotakin, mitä tapahtuukin usein, jotta he saavat tahtonsa läpi.  Mutta kaikki, sen lisäksi, on kyse myös rahasta, koska jokainen ihminen jonka he saavat sisään tarkoittaa yhtä eläkettä heidän taskussaan.  Se on vain tapa kerätä rahaa.  Se on liiketoimi.  Suuri liiketoimi.  En ole vielä nähnyt rehellistä liiketointa.  Ne eivät koskaan ole rehellisiä tässä järjestelmässä.  Joten tuo on omakohtainen kokemuksesi, ja nyt on odotettava mikä seuraava siirto tulee olemaan.

 

Butch: Yritän pitää sinut ajan tasalla, Alan, kun asiat menevät eteenpäin täällä.

 

Alan: Olet hoitanut vaimoasi montako vuotta nyt?

 

Butch: Anteeksi?

 

Alan: Kuinka monta vuotta vaimosi on ollut vuoteenomana?

 

Butch: Yksitoista.

 

Alan: Ja sinulla ei ole ollut apua?

 

Butch: Minulla oli väliaikaisesti.  Minulle selvisi aikaisin että jos yrittää saada apua, saakin vain harmeja.

 

Alan: Ok.

 

Butch: Ensimmäinen kokemukseni tuli kun toimme hänet kotiin sairaalasta.  Tietysti tarvitsin apua ja sairaalasta sain suosituksen.  Soitin näille kotiavustajille ja he lähettivät terapeutteja ja hoitajia ja sellaisia kotiimme.  Ensimmäinen joka tuli oli fyysinen terapeutti, ja hän ei koputtanut.  Hän vain avasi oven ja astui sisään.  Hän näki Marthan makaavan sohvalla.  Hän meni Marthan luo ja otti kiinni kädestä, ja veti sen ylös.  Martha huusi ja ajoin hänet ulos talosta.  Hän oli ilmeisesti kiinalainen.  No niin.  Kului kolme päivää ja puheterapeutin piti tulla kymmeneltä aamulla.  Hän ei tullut.  No, kuinka vaan, koska Marthalla oli vielä paljon oireita kaikesta ja hän oli oksentanut koko päivän.  Sitten noin neljältä iltapäivällä oksennus lakkasi ja hän pääsi nukkumaan.  Joskus puoli kuudelta sitten ovelle koputettiin.  Avasin oven ja siellä seisoi pieni lyhkäinen mies.  Arvelin että hän oli pakistanilainen, ja hän sanoi, "minä, puheterapeetti, minä puheterapeetti"  Joo no, sanoin "olet päivän myöhässä ja muutenkin vajavainen" ja hän sanoo, "minä puheterepeetti".  No lähetin hänet matkoihinsa.

 

Mitä tapahtuikaan toiselle, en muista tarkkaan.  Meillä oli oikein hyvä hoitaja joka ei hyväksynyt näitä tapahtumia, ja hän tuli ulos.  Puhuimme siitä ja hän sanoi, "on olemassa ammattiterapeutti ja hän 'sanoo' olevansa jamaikalainen, mutta hän peloittaa ihmisiä.  Haluatko minun lähettävän hänet ulos?"  Sanoin, "emme tarvitse ketään ihmisiä pelottavia jotka eivät ole varmoja edes mistä tulevat".  Joten kävi ilmi että kaikki nämä ihmiset tulivat NAFTA'n ohjelmasta.

 

Alan: Kyllä, NAFTAn.

 

Butch: Ja heille maksettiin meksikolaisten palkka.

 

Alan: Ok, olen lukenut tuosta.

 

Butch: Niin, ja he olivat täällä tekemässä työtä ja yhtiö joka palkkasi heidät veti huippupalkkioita --

 

Alan: Ja maksoi heille pähkinöillä.

 

Butch: -- eikä maksanut heille paljon mitään.

 

Alan: Juuri niin.

 

Butch: He saivat kourallisen riisiä ja papuja, jotakin tuollaista.  Joten vähän myöhemmin, Washingtonissa oli suuri hoitajien lakko ja protesti tästä aiheesta.  Miltei kaikki hoitajat jättivät sairaalansa ja marssivat Washingtoniin.  Siitä ei ole kuultukaan.  Ainoa paikka mistä sain tietää siitä oli Kansas City Star -lehti.  Kuulin siitä vain koska siellä oli suuren hoitajien liiton päämaja, ja jos he eivät olisi kirjoittaneet siitä, nuo lehden tyypit olisivat saattaneet jäädä ilman hoitoapua.  Mutta siitä ei kerrottu televisiossa, siitä ei kerrottu missään.  Tuhansia ja tuhansia, 40.000 tai jotain.  He marssivat Pennsylvania Avenuella, ja siitä ei tullut mitään.

 

Alan: Niinkö?

 

Butch: Niin, he olivat siellä koska nämä ulkomaalaiset NAFTAn tuomat ihmiset tappoivat potilaita.

 

Alan: He eivät saa oikeastaan mitään koulutusta.  Ihmiset eivät tajua että koko terveydenhuoltoteollisuus on yksi suurimmista bisneksistä.  Se on bisnestä, ennen kaikkea.  Se on propagandaa, draamojen ja televisiosarjojen kautta, jolla ihmisille luodaan kokonaan erilainen kuva.

 

Butch: Niin, vähän kuin lakimiehet.

 

Alan: Niin.

 

Butch: Jos olet koskaan katsonut Matlockia, voit varautua yllätykseen.

 

Alan: Tarkalleen.  Kyse on liiketoimesta.  Suurista liiketoimista.  Siihen ei liity epäitsekkyyttä.  Sitä ei yksinkertaisesti liity asiaan.  Se on vain meidän mielissämme, kaikesta fiktiosta jota ovat saaneet meidät katsomaan, kaikki fiktio on propagandaa, tavalla tai toisella.  Yleisö ei tajua - he luulevat että ihmiset ovat siellä heitä auttaakseen, koska he haluavat auttaa.  No, aikamoiset palkkapussit nämä ihmiset kantavat kotiin kaikesta avustaan.  Kun vakuutus loppuu, he heittävät meidät Pelastusarmeijalle tai johonkin.

 

Butch: Niin.

 

Alan: Siinä on välittävä yhteiskuntamme.

 

Butch: Kuulin edellispäivänä tarinan eräästä sairaalasta.  Se oli kai Kaliforniassa mutten ole varma.  Joku koditon vanha nainen oli sairaana ja meni sinne, ja he lähettivät hänet kadulle paljain jaloin.  He tekivät näin, laittoivat hänet taksiin ja sanoivat, "viekää hänet slummiin ja heittäkää ulos".  Tuo oli sairaalassa.

 

Alan: Kuulin nauhoja lääkäreiden keskusteluista joita oli nauhoitettu.  Tämä oli eräässä ohjelmassa Britanniassa, BBC'n ohjelma, ja he julkistivat joitain nauhoja pääsairaalan, kai New Yorkin, lääkäreiden keskusteluista, ja yksi oli Pelastusarmeijalta (tai yhdestä sairaalasta joka toimii hyväntekeväisyyden turvin).  He vaihtoivat potilaita joilta vakuutusrahat olivat loppuneet.  Hyväntekeväisyyspaikan tyyppi sanoi tietenkin, "olemme ylityöllistettyjä eikä meillä ole henkilökuntaa, emme voi ottaa näitä potilaita."  Hän sanoi, "teidän on pidettävä heitä vielä vähän aikaa kunnes saamme vuoteita."  Ja maksavan sairaalan tyyppi sanoi, "ei, me vain laitamme heidät kadulle."  Nämä olivat kuolevia ihmisiä, ei tässä ole mitään epäitsekkyyttä.  Ei mitään katumusta.  Se on vain liiketoimi, puhdas liiketoimi.  Se on inhottavaa.

 

Butch: Tiedän.

 

Alan: Mehän menimme kuuhun?

 

Butch: Anteeksi?

 

Alan: Sanotaan että me kävimme kuussa.

 

Butch: Ai niin, niinpä.

 

Alan: Olemme niin sivistyneitä, niin kehittyneitä, ja tässä sitä ollaan kun vakuutusrahat loppuvat, he heittävät ihmiset kadulle kuolemaan.  Mikä sivilisaatio.

 

Butch: Joo.  Mekin kävimme tuon läpi alkuvaiheessa.  Marthalla oli Blue Cross Blue Shield (vakuutus?), jonka piti olla hyvä, mutta ei kestä kauan kunnes se on käytetty loppuun, sen voin sanoa, ja kun se on loppu, joudut ulos.

 

Alan: He kaluavat vakuutuksemme luuhun asti, ja siinä se.  He sylkevät sen ulos.  Se on heidän sivistynyt järjestelmänsä ja meille opetetaan kuinka kaunis ja hieno se on.

 

Butch: Ja tietysti, kun Blue Cross Blue Shield josta olet maksanut itsesi sairaaksi - työnantajasi kera, ehkä, jos olet niin onnekas että hän maksaa jotakin - kun se on kaluttu, hyvää onnea vakuutuksen saamisessa.

 

Alan: Niin.

 

Butch: Koska sitä ei saa, jos he voivat asiaan vaikuttaa.

 

Alan: Kyse on voitosta ja vain voitosta, pankkiin saakka.  Mikähän seuraava askel tulee olemaan sinun tapauksessasi.  Kai sosiaalityöntekijä tulee tunnustelemaan mitä tapahtuisi jos he pitäisivät Marthan, tai löytäisivät hänelle paikan vanhainkodista, koska sitä he yrittävät.  He sanovat että olet kykenemätön pitämään hänestä huolta.  Sitä varten he varmaan tulevat tunnustelemaan sinua.

 

Butch: Niin, ja sitten he kai yrittävät löytää paikan minullekin.

 

Alan: Niin luulen, koska ihminen joka muistaa vähän, joka on elänyt tarpeeksi kauan, voi olla vaarallinen koska he voivat jakaa tietoaan jota ovat keränneet elämänsä aikana.

 

Butch: Niin.  Pidän sinut ajan tasalla, Alan.  Kerron yhden asian mitä olemme tehneet, olemme pyytäneet ystäviä soittamaan sairaalaan ja kyselemään kuulumisia, "miten vanha ystäväni Martha voi?"  Ajatuksena on saada heidät tietämään että hänellä on paljon ystäviä, koska minun näkemykseni mukaan, siitä mitä olen nähnyt aikaisemmista tapauksista, he hyppäävät eristyneen yksilön kimppuun.

 

Alan: Kyllä.

 

Butch: Mutta jos ei ole täysin eristynyt, he yrittävät aiheuttaa sen.

 

Alan: Helppoja uhreja, he eivät halua kenenkään puolustavan.

 

Butch: Joten jos kuulijasi, voisin antaa heille sairaalan numeron, ja jos he soittaisivat ja kysyivät Marthasta, kerran viikossa tai jotain.  En halua hukuttaa heitä puheluihin, vaan vain osoittaa että olisi paljon soittajia.  Haluaisitko tehdä sen?

 

Alan: Kyllä, tee vain.  Mikä osoite on?

 

Butch: Selvä.  Martha on St. Johns sairaalassa Missourin Springfieldissä, ja pääpuhelinnumero on -.  Kun pääsette läpi kysykää Martha Chancellor'ia.  Chancellor.  Minun pitää myös mainita hänen sijaintinsa koska se on suuri kompleksi, koko sairaala.  Luulen että se on täällä, jos saan sen hatun alta.  Voitte sanoa että hän on Sydänosaston Teho-osastolla 4E, vuoteessa 25.  He eivät anna kenenkään puhua hänen kanssaan.  Edes minä en saa puhua hänen kanssaan, mutta voitte aina pyytää saada puhua.  Voitte puhua päähoitajan kanssa ja kysyä kuinka hän voi.  Jos voimme näyttää heille että Martha ei ole eristyksissä, se voisi saada heidät ajattelemaan kahdesti ennen kuin tekevät mitään.

 

Alan: Kyllä.  Ja pidän ihmiset ajan tasalla, katsotaan mitä tapahtuu.

 

Butch: Selvä, pidän yhteyttä, Alan.

 

Alan: Selvä.

 

Joten tuo on tilanne tällä hetkellä.

 

En usko että ihmiset todella tietävät miltä vanhuksista tuntuu kun viranomaiset alkavat kerääntyä ympärille.  He ovat aina olleet hyvin nuorten, helppojen kohteiden, ja vanhuksien perään - ja vaikka joku on vanhus ei tarkoita että hän on typerä tai seniili.  Se on yleinen harhakäsitys, jota massamedia on levittänyt dehumanisoidakseen, koska kohde pitää aina dehumanisoida ja saada yleisö uskomaan siihen.

 

Vanhukset tietävät hyvin olevansa tähtäimessä, ja kun toinen parista joutuu sairaalaan, he eivät mene vain saamaan hoitoa, vaan he ovat nyt järjestelmän alaisia, viranomaisen vallan alaisia joka alkoi palveluna, mutta joka nyt voi sanella heidän elämänsä.  He voivat myös päättää minne laittaa henkilö sairaalasta vanhainkotiin, heidän omaksi parhaakseen tietenkin, ymmärrättehän, heidän mukaansa.  Tiedämme kaikki, että kun he menevät näihin laitoksiin, näihin saattokoteihin, kuten kutsun niitä, he rappeutuvat nopeasti.

 

Neiti Effie, jonka kanssa olen myös puhunut monta kertaa, poltti itsensä muutama kuukausia sitten kuumalla vedellä.  Hän oli onnekas että hänen veljenpoikansa vei häntä klinikalle joka päivä, ja toi takaisin, jotta siteet voitiin vaihtaa.  Muussa tapauksessa hän tiesi hyvin, hän tuntee rutiinin.  Hän tietää miten saavat ihmiset sisään.  He tietävät miten kategorisoida heidät.  Ennen kuin huomaakaan, istuu vanhainkodissa, saattokodissa, huumattuna tajuttomaksi, kun viettää viimeiset päivänsä tai viikkonsa.

 

Tämä on tämän hienon sivilisaatiomme surullinen tila, kuten he sitä kutsuvat, johon se on meidät johtanut, tarkoituksella, kun kaikki ovat erotettuja toisistaan.  Kukaan ei pidä huolta, tai hyvin harvat pitävät huolta enää omistaan.  Nyt asiat ovat menossa siihen että viranomaiset eivät anna pitää huolta omistaan, sitä kohti täydellinen auktoriteetti aina yrittää työntää.  Se on surullinen tosiasia, tänä päivänä on kasvamassa nuorempia, jotka, kun he ovat 40-50-vuotiaita, he alkavat suunnitella miten heistä pidetään huolta, hoivataan, vanhainkodeissa.  He suunnittelevat sen etukäteen kuten se olisi normaalia.  Hyvää onnea heille, jos he sitä todella tahtovat.

 

Itse pidän vanhaa tapaa paljon parempana, kun ihmiset pitivät huolta omistaan.  Ei ole vain kyse siitä että toinen otetaan pois parista - toisen kumppani otetaan pois.  Koko oikeus parille olla yhdessä, sitä tässä rikotaan.  Se on osa sitä.  Tunteilla on väliä.  Oikeuksilla on väliä.  Meidän ihmisyydellämme on väliä, ei järjestelmän oikeuksilla; ne ovat ahneutta, ja se kyse on agendasta, ja dollareista, kun he vievät ihmisten eläkkeet ja tuhoavat elämiä.  Huumaavat uhrit tajuttomiksi, kunnes he kuolaavat hiljaa nurkassa, kunnes lopulta kuolevat.  Se on epäinhimillistä.

 

Kuten sanoin, saan paljon tällaisia puhelinsoittoja, joskus päivittäin, joskus viikoittain, mutta en vain istu täällä ja uneksi puheitani.  Puheet ovat aina spontaaneja, koska minulla ei ole aikaa suunnitella mitään.

 

Hamishilta ja itseltäni, hyvää yötä, ja kulkekoot jumalasi, ja toivottavasti myös inhimillisyys ja inhimilliset tunteet, kanssasi.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)