Alan Watt Blurb (i.e. Educational Talk)
'Rooman Nuija Luomassa Kriisiä - Nuijien Meidät Kuoliaaksi'
toukokuun 30. päivä 2007
Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)
WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM
www.alanwattsentientsentinel.eu
Hei ihmiset. Olen Alan Watt. Tänään on toukokuun 30. päivä 2007. Sivuni ovat osoitteissa www.cuttingthroughthematrix.com sekä alanwattsentientsentinel.eu.
Olen puhunut ennenkin aivoriihistä jotka suunnittelevat tulevaisuutta. He markkinoivat mainostajille ideoita jotka muovaavat mieliämme kohti suunniteltua tulevaisuutta. On olemassa eri luokan aivoriihiä jotka toimivat eri ihmisluokkien varalla. On eri aivoriihiä eri ikäryhmille. On aivoriihiä sukupuoliryhmille ja alakulttuureille. Kaikille markkinoidaan vuorostaan, jotta varmistetaan että ryhmä johon uskoo kuuluvansa, johon samaistuu, omaa propagandaformaatin johon uskoo. Siten, kun kasvaa, elää elämäänsä ja vanhenee, riippumatta uskomattomista muutoksista jotka näyttivät vain tapahtuvan - eikä mitään vain tapahdu itsestään, kaikki vaatii pitkäaikaista suunnittelua ja rahoitusta ja byrokratioita jotta ajatukset saadaan yleisölle - ja hyväksymme sen normaalina.
Ihmiset joiden ylle vain heitetään ajatuksia, ja lakeja ja säännöksiä, ilman alustavia toimia ja mielen valmistelua noiden lakien hyväksymistä varten, jotta muutokset hyväksyttäisiin, yleensä he kapinoivat niitä vastaan. Mutta jos propagandaa annetaan vaiheittain, kunnes näyttää loogiselta että tapahtumat ovat looginen askel, silloin hyväksytään ne passiivisesti luonnollisina "Suuren Evoluution" tapahtumina, kuten he niitä kutsuvat.
Aivoriihet ovat aina kuten CIA, MI6 tai Mossad, tai mitkä tahansa muut tiedustelupalvelut, he ovat kerrostellistettuja - hierarkinen ’tieto tarvittaessa’-perustuva osastollisuus. Ne jotka kiipeävät ylöspäin tietävät mitä heidän ei pidä kysyä ylemmiltään. He pitävät sitä varmana että heille kerrotaan jos heidän pitää tietää jotakin, ja he eivät kysy mitään. Se on asenteellinen ennakkovaatimus joka on tarpeen näissä suurissa organisaatioissa työskentelemiseksi.
Huipulla ovat säätiöt, suuret säätiöt. Jotta kaikki aivoriihet toimivat omalla erikoistuneella alallaan, ja silti toimivat yhdessä, verkostuvat muiden organisaatioiden kanssa, ne on järjestetty pyramidimaisesti, jossa on vain muutama, ja lopulta vain yksi suuri aivoriihi huipulla jolta kaikki ideat tulevat organisaatioihin jotka erikoistuvat omiin osiinsa. Siten kaikki tulee yhteen maailmanlaajuisesti, samaan aikaan, kun näemme lakeja säädettävän, etenkin nyt liittyen ympäristöön jne. Samat järjestöt ovat hallituksissa kautta planeetan, ja hallituksen ulkopuoliset organisaatiot (NGO) toimivat yhteistyössä niiden kanssa; ja sitten on vielä media, joka jakaa propagandaa samoista aiheista kautta maailman, samanaikaisesti.
Huipulla on järjestöjä kuten "the Club of Rome", säätiöt jotka perustettiin nykyisessä muodossaan 50-luvulla. Ne suunnittelevat tulevaisuuden. Ne vain tapasivat Roomassa, he pitävät tapaamisista eri paikoissa. Katsokaa kaikkia järjestöjä jotka kuuluvat YK'iin ja paikkoja missä he tapaavat. He kirjoittavat isot sopimukset samoissa paikoissa koska tämä kaikki liittyy vanhaan historiaan, vanhojen ja antiikkisten valtakuntien historiaan, ja nykyisten valtakuntien.
The Club of Rome katsoo aina tulevaisuuteen, ja he suunnittelevat sen ja levittävät ajatuksiaan maailman yhdistämisestä ja tekniikoista miten se saadaan toteutettua. Miten osoittaa ja miksi osoittaa tietyt viholliset. Aivoriihet sitten jatkavat tästä ja etsivät tapoja markkinoida ajatukset yleisölle, koulutuksen avulla lapsista alkaen, lastentarhasta aikuisten tasolle asti televisioon; ja he sisällyttävät paljon eri asioita fiktioon ja draamoihin. Pieniä ajatuksia joita alamme toistamaan, lauseita ja trendisanoja, iskulauseita, kuten Lenin niitä kutsui.
Yksi the Club of Romen julkaisema kirja oli "Ensimmäinen Globaali Vallankumous" (the First Global Revolution), alaotsikkona "a Report by the Council of the Club of Rome" (Raportti the Club of Romen Neuvostolta). Kirjoittajat olivat sen perustajat, Alexander King ja Bertrand Schneider. Ainakin heidät laitettiin julkisivuksi, koska heidän takanaan on korkeampia tyyppejä. Julkaisija oli Pantheon Books, ja julkaistiin New Yorkissa 1991. ISB numero on 0-679-73825-8, ja tämä minulla oleva on ensipainos.
Sivulla 104, kappaleessa "Tyhjiö" (Vacuum). Kuunnelkaa tarkasti miten he johdattelevat meitä johonkin, koska suostuttelu on propagandatekniikka. Se on taito jota opetettiin jo antiikin aikoina, retoriikan ja logiikan alalla, ohjaten kuuntelijat tiettyä ajatusrataa myöten, kuten Platon teki dialogeissaan. Nämä tekniikat voi nähdä tästä, lisäten tiettyjä asioita, ja asioiden pois jättäminen on tärkeää myös, koska yleisölle projisoidun kuvan halutaan pysyvän koko ajan samana. Nämä ovat taitoja ja tekniikoita.
"Tyhjiö
Järjestys yhteiskunnassa riippuu sen jäsenten koheesiosta. Meidän vuosisatamme keskivaiheille asti tämä tavallisesti varmistettiin luonnollisen patriotismin avulla, tunteella yhteisöön kuulumisesta, jota vahvistettiin uskonnon levittämällä moraalisella kurilla ja kunnioituksella valtiota ja sen johtajia kohtaan, riippumatta siitä kuinka kaukana ihmisistä he sitten olivatkin."
Alan: Tuo on myöntö; he ovat aina ymmärtäneet, koska nämä tyypit omaavat arkistot edeltäjiltään, aina ammoisista ajoista lähtien, ja he kertovat tässä totuuden, että järjestys riippuu sen jäsenten koheesiosta, mutta sitä pitävät yllä uskonto ja johtajat, joka viittaa hallitsevaan vähemmistöön joka on aina kaikkien järjestelmien huipulla.
Sanoo:
"Samanaikaisesti, yleinen uskonnollinen usko on haihtunut monista maista. Kunnioitus poliittista prosessia kohtaan on myös haalistunut, osaksi koska media on johtanut ihmisiä ainakin välinpitämättömyyteen jos ei aivan vihamielisyyteen, ja osaksi poliittisten puolueiden kyvyttömyyden vuoksi todellisten ongelmien kohdalla. Vähemmistö on enenevissä määrin haluttomampi kunnioittamaan enemmistön päätöksiä, joten näin on luotu tyhjiö jossa sekä yhteiskunnan järjestys ja sen päämäärät ovat ruostuneita. Tämän päivän lähtökohta on pinnallinen. Se perustuu tämän hetken tapahtumiin ja vaaroihin kuten ne nähdään kun kriisihallitus yrittää eliminoida syitä joita ei ole diagnosoitu. Tällä tavalla me luomme näyttämöä ihmiskunnan ja planeetan kohtaamiselle."
Alan: Hyvin tärkeä pikku lausunto.
"Tällä tavoin me luomme näyttämöä ihmiskunnan ja planeetan kohtaamiselle. Etsimme turhaan viisautta, kahden ideologian välinen oppositio joka on hallinnut vuosisataa on romahtanut, muodostaen oman tyhjiönsä ja jättämättä sijalleen muuta kuin karkean materialismin. Mikään hallitusjärjestelmän sisällä ja sen päätöksentekoprosesseissa ei näytä kykenevän vastustamaan tai muuttamaan näitä trendejä jotka nostavat esiin kysymyksiä yhteisestä tulevaisuudestamme ja koko lajimme selviytymisestä."
Alan: Jälleen tärkeä, "laji". Korkeassa vapaamuurariudessa ja teosofiassa puhutaan "lajista". Se tarkoittaa paljon enemmän kuin mitä keskivertolukija tästä ymmärtää.
"Meidän on kysyttävä, ovatko nämä merkkejä yksilöllisestä ja kollektiivisesta luovutuksesta ihmiskuntaa kohtaavan tehtävän laajuuden ja äkillisen toimien tarpeen edessä, vai onko tämä merkki mielikuvituksen puutteesta ja kyvyttömyydestä keksiä uusia tapoja ja keinoja jotka vastaisivat ongelmien maailmanlaajuistumiseen. Tämä tehtävä on todellakin pelottava, mutta jos emme näytä merkkejä haasteen hyväksymisestä ihmiset voivat hyvinkin joutua paniikkiin, menettää uskonsa pelolle antautuneisiin johtajiinsa ja tarjoten apua ekstremisteille jotka tietävät hyvin miten kääntää yleinen pelko omaksi edukseen karismaattisten palopuheiden avulla."
Alan: Nämä tyypit tietävät tuon koska itse käyttävät noita tekniikoita, menneisyydestä lähtien. He ovat käyttäneet toisten maiden psykopaatteja nostaessaan heidät johtajiksi, aina pitäen mielessään ajatuksen että kyse on shakkipelistä, ja ovat suunnitelleet tuon karismaattisen johtajan tuhon, antaen hänen ensin riehua muutaman vuoden ajan. He ymmärtävät sen, koska huipulla olevat itse ovat psykopaatteja.
"On Luonnon lakien mukaista..."
Alan: Tässä sitä taas ollaan, he puhuvat aina luonnonlaeista. Tämä tapahtui ensi kertaa Ruusuristiläisten manifesteissa 1500-luvulla.
"On Luonnon lakien mukaista..." --
Alan: Iso L-kirjain, hyvin tärkeää.
"...että tyhjiöt täyttyvät ja näin eliminoituvat ellei tätä estetä fyysisesti. Luonto, (iso L), kuten sanonta kuuluu, vihaa tyhjiöitä; ja ihmiset Luonnon lapsina..." --
Alan: Joten olemme ihmisiä ja lapsia. Kun tuo lähtökohta hyväksytään, että olemme lapsia, kuten olemme maailman lapset, laitamme itsemme lapsen asemaan, tilaan. Siten, olemme alamaisen alemassa, ja asiantuntijat hallitsevat meitä ja hyväksymme mitä he sanovat. Nämä ovat psykologisia tekniikoita joista tässä luen.
"Miten tämä tyhjiö sitten eliminoidaan, kuin avaruuden mustat aukot jotka imevät itseensä kaiken lähestyvän, yhteiskunnan tyhjiö joka näyttää vetävän puoleensa sattumanvaraisesti parhaimpia ja huonoimpia. Voimme vain toivoa että puoli-kaaos joka nyt on ottamassa vallan tuottaa materiaalin uusia mahdollisuuksia omaavaa itseorganisoitua järjestelmää varten."
Alan: Tämäkin on peloittelu-taktiikkaa, ja he selittävät miksi käyttävät sitä, omilla sanoillaan; peloittelu-taktiikkaa. Yleisö pitää aina saada pelkäämään jotta he joutuvat agendan mukana. Siten tämä toimii huipulla, ja silti, muistakaa, tämä aivoriihi on merkittävä sellainen joka keksii näitä ajatuksia ja jakaa ne sitten alemmille aivoriihille.
"Kuinka yksinkertaisesti asiat olivatkaan Brezhnevin aikaan, sanoi eräs eurooppalainen johtaja puoliksi vakavissaan ja puoliksi ironisesti. Kommunismin romahdus Itä-Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa muodostaa merkittävän ja huolestuttavan tekijän tulevan vuosisadan vaihteessa. Uudet politiikan korttipelissä jaettavia käsiä ei luultavasti voida arvioida oikein potentiaalisten seuraamustensa arvolta, ainakaan ennen kuin kaksi tai kolme vuosikymmentä on kulunut.
Sen ideologian nousu, joka hallitsi suurta osaa 20. vuosisadasta, oli kyllä näyttävä, mutta ei millään muotoa ainoa. Se oli yhtäaikainen amerikkalaisen unelman lopun kanssa, joka menetti uskottavuutensa tuskallisessa Vietnamin sodassa joka raapi syvät arvet kollektiiviseen tietoisuuteen, Challengerin epäonnistumisessa, latinalaisamerikkalaisten maahanmuutossa, köyhyyden, huumeiden, väkivallan ja AIDSin kera, ja siinä tosiasiassa ettei sulatusuuni enää toimi, menetettyään maailman ainutlaatuisen johtoasemansa, johtajuuden jota lisäsi anteliaisuus maustettuna puritaanisin arvoin ja kaukaisen lännen valloittajien mittainen kyynisyys, Amerikan kansakunta hukkuu epäilykseen ja kohtaa houkutuksen, jota niin usein on vastustettu ja joka ei enää ole mahdollinen globaalissa kylässä, vetäytyä itseensä."
Alan: Tässä on lähtöasema: amerikkalainen unelma on ohi ja elämme nyt painajaisessa. He jatkavat Vietnamista, joka alunperinkin oli järjestetty tekemään juuri se mitä sen piti, eli arpeuttamaan, kuten hän sanoo, kollektiivinen omatunto. Latinalaisamerikkalainen maahanmuutto järjestettiin kauan sitten. Sitä rahoittavat yhä samat säätiöt joihin nämä tyypit kuuluvat, ja toiset Rockefeller säätiöstä, ja he alkoivat kirjoittaa tuosta 1900-luvulla, että tämä tehtäisiin USAlle vuosituhannen lopussa. Siten, he osoittelevat todella omia töitään, vaikkakin Challengeristä voitaisiin väitellä, vaikka olisihan sekin voinut olla järjestetty juttu. Kuka tietää. Mutta kaikki muu oli tosiasiassa järjestettyä.
AIDS, kuten tiedämme, luotiin laboratoriossa, sodankäyntilaboratoriossa, ja jopa rahan hankinta sitä varten (kongressin alainen), tautia varten joka tuhoaisi immuunijärjestelmän, on dokumentoitu. Nämä tyypit ovat mukana kaikissa näissä jutuissa joita osoittelevat meille ongelmina - jotta menisimme heidän mukanaan seuraavaan osaan.
"Suuri osa köyhemmistä maista ovat vaiheittain luopumassa marxistisista ja sosialistisista loitsuistaan konkreettisempien ja välittömämpien toimien hyväksi, kuten taloudellisen kehityksen ja omien talouksiensa stabilisoimiseksi. Kapitalistiset ja vapaat markkinataloudet ovat huomanneet tarpeelliseksi säätää itseään selviytyäkseen sosiaalisesti, kun taas sosialistiset järjestelmät ovat myös tehneet säädöksiä liian myöhään eivätkä selvinneet. Vain materialismi on jäänyt jäljelle tänä päivänä vahvana laaja-alaisena vasta-arvona. Suuret poliittiset ja taloudelliset teoriat jotka motivoivat joidenkin toimia ja kiihottivat toisten vastustusta näyttävät tulleen tiensä päähän.
Ei ole helppoa stimuloida maailmanlaajuista keskustelua ideoista, mutta yritysten puute tehdä niin syventää tyhjiötä vanhastaan. Sellaiselle keskustelulle on pakottava tarve, ja monien mahdollisuuksien olemassaolo kansainvälisille kohtaamiselle kulttuurinvälisiä keskusteluja varten pitäisi osoittaa uutta ja globaalimpaa ajattelua. Tämä ajatuksen puutteen kausi ja yhteisen vision puute, ei siitä minkälainen huomisen maailma tulee olemaan, vaan minkälainen haluaisimme sen olevan, - jotta voimme muovata sitä - on yksi lannistumisen ja jopa epätoivon lähde. Kuinka yksinkertaista olikaan, tai olisi pitänyt olla, että Ranska, Iso-Britannia ja heidän liittolaisensa olisivat nujertaneet yhdessä yhteisen natsi-vihollisensa; ja eikö Kylmän sodan aikana ollut itsestään selvää, että länsimaiden pitäisi saada aikaan diplomaattinen, taloudellinen ja teknologinen rintama Neuvostoliitoa ja sen satelliittimaita kohtaan. Jälleen kerran, vapauden puolesta taistelevat, riippumatta heimo- tai ideologisista eroistaan, löysivät yhtenäisyyttä ja voimistivat patriotismia kamppailussaan itsenäisyyden puolesta yhteistä vihollista vastaan, siirtomaa-voimaa."
Alan: Tuo on taas yksi vitsi.
"Näyttäisi siltä että miehet ja naiset omaisivat yhteisen motivaation..." --
Alan: Kuunnelkaa tarkasti.
"Näyttäisi siltä että miehet ja naiset omaisivat yhteisen motivaation, nimittäin yhteisen vihollisen, organisoituakseen ja toimiakseen yhdessä."
Alan: Tuo mainittiin ensi kertaa John Deweyn puheessa. Ihmiset toistelivat sitä myöhemmin, aina tällaiseen saakka, "jos vain avaruusoliot hyökkäisivät meitä vastaan tai jotakin jotta maailma saataisiin yhtymään," ja niin edelleen. Tässä sitä ollaan.
"Näyttäisi siltä että miehet ja naiset omaisivat yhteisen motivaation, nimittäin yhteisen vihollisen, organisoituakseen ja toimiakseen yhdessä tyhjiössä. Sellainen motivaatio vaikuttaa lakanneen olemasta olemassa, tai sitä ei vielä ole löydetty."
Alan: Sitä ei ole löydetty vielä. Mikä vitsi. Kyllä he ovat, ja he ovat työstäneet sitä hyvinkin voimakkaasti.
"Vihollisten tarve näyttää olevan yhteinen historiallinen tekijä. Valtiot ovat pyrkineet pääsemään sisäisten epäonnistumisien yli ja sisäisten vastakkaisuuksien yli nimittämällä ulkoisia vihollisia."
Alan: Tässä tyypit jotka suunnittelevat sotia myöntävät sen.
"Syntipukin käyttö on yhtä vanhaa kuin ihmiskunta itse, kun asiat kasvavat liian vaikeiksi kotimaassa huomio kiinnitetään seikkailuihin ulkomailla. Jakautunut kansakunta tuodaan yhteen kohtaamaan ulkopuolinen vihollinen, olkoon se sitten todellinen tai keksitty tarkoitusta varten."
Alan: Tässä huippu-aivoriihi kertoo mitä he tekevät ja ovat aina tehneet, arkistojensa perusteella. Mielenkiintoista.
"Perinteisen vihollisen kadotessa kiusaus nimittää syntipukki, uskonnollisia tai etnisiä vähemmistöjä joiden erot ovat huolestuttavia."
Alan: Tässä tyypit jotka työntävät etnisten vähemmistöjen integraatiota kautta maailman, ja tässä myöntävät että erot ovat huolestuttavia. He ymmärtävät tarkkaan mitä tekevät, kun itse istuskelevat katsellessaan kaaosta.
"Voimmeko elää ilman vihollisia? Jokainen valtio on niin tottunut luokittelemaan naapurinsa ystäviksi tai vihollisiksi että yhtäkkinen perinteisten vihollisten poissaolo on jättänyt hallituksiin ja yleiseen mielipiteeseen valtavan tyhjiön. Näin ollen uusia vihollisia pitää tunnistaa. Kuvitella uusia strategioita..." --
Alan: Kuvitella?
"...laatia uusia aseita."
Alan: Laatia uusia aseita. Ajatelkaapa tuota.
"Uudet viholliset ovat voineet muuttaa luontoaan tai sijaintiaan, mutta ne ovat yhtä todellisia. Ne uhkaavat koko ihmiskuntaa ja niiden nimet ovat: saasteet, veden puute, nälänhätä, aliravitsemus, lukutaidottomuus, työttömyys. Mutta näyttää siltä että uusien vihollisten tuntemus on vielä riittämätön houkutellakseen maailman yhteen ja solidaarisuuteen taistelua varten. Myös, ideologioiden romahdus on poistanut joitakin tarvittavista referenssipisteistä."
Alan: Tässä nämä tyypit kertovat meille suunnitelmastaan.
"Kaksi referenssi-akselia ovat mahdollistaneet poliittisen evoluution joka on ravistellut maailmaa viime vuosien ajan ja johtanut monien diktatuurien tuhoon. Nämä ovat ihmisoikeudet ja demokratia. Analysoimme niiden voimia ja rajoituksia. Käsitys ihmisoikeuksista on ollut, viime vuosikymmenen ajan, liikekannalle paneva tekijä josta tuli tehokas median ja suullisen levityksen kautta maissa joissa nuo oikeudet jätettiin huomiotta ja kiellettiin. Kun vapaudesta nautittiin laajalti muissa maissa, miten ihmiset voisivat olla jaettuina ikuisesti? Näin on etenkin maissa kuten Puola ja Brasilia, joissa Katolinen kirkko, kiihkeä ihmisoikeuksien kannattaja, oli vahvassa asemassa.
Joissakin kaikkein totalitaarisimmissa valtioissa, vapauden toiveet on tavoitettu kuin jos arvojen paine olisi yltänyt periksi antamisen pisteeseen ja kansi olisi yhtäkkisesti lentänyt pannulta. Monien prosessien ja kivuliaalla kansalaistaistelun, kuoleman ja vangitsemisen hinnalla tämä vapauden jano sai ilmauksensa niinkin erilaisissa miehissä kuten Martin Luther King, Lech Walesa, Vaclave Havel, Dom Helder Camara tai Nelson Mandela, aivan kuten aikaisemmin Mahatma Gandhi oli raivannut tietä.
Mutta vapaus yksin ei pysty järjestämään valtiota uudelleen, kirjoittamaan perustuslakia, luomaan taloudellisen kasvun taloutta, rakentamaan uudelleen teollisuutta ja maanviljelyä, eikä rakentamaan uutta sosiaalista järjestystä. Se on tarpeellinen ja jalo inspiraatio, mutta kaukana uuden hallituksen käyttöoppaana olemisesta. Siksi ajatus ihmisoikeuksista vain aloittaa demokratisoinnin prosessin, mutta ei voi toteuttaa sitä. Tässä kohtaa pitää esittää kysymys, mikä demokratia ja mitä tarkoitusta varten? Vanhat demokratiat ovat toimineet melko hyvin 200 vuoden ajan, mutta näyttävät nyt olevan uudessa itsetyytyväisen stagnaation vaiheessa, ilman merkkejä todellisesta johtajuudesta ja innovaatiosta. Pitää toivoa, että uuden vapautuneiden maiden demokratian innon myötä tänä päivänä, ihmiset eivät vain orjallisesti kopioi olemassa olevia malleja jotka eivät pysty täyttämään nykypäivän tarpeita."
Alan: Sitten he jatkavat demokratian rajoituksista.
"Demokratia ei ole ihmelääke. Se ei voi organisoida kaikkea ja olla tietämätön omista rajoistaan. Nämä tosiasiat pitää kohdata rehellisesti..." --
Alan: He ovat kaikki vapaamuurareita, joten he kohtaavat asiat 'rehellisesti' (eng. squarely, suora käännös 'neliömäisesti').
"Niin pyhäinhäväistykseltä kuin tämä saattaakin kuulostaa, ei ole koskaan harjoitettu demokratiaa [ei ole enää sopiva edessä olevia tehtäviä varten - ?]. Monien tämän päivän ongelmien monimutkaisuus ja tekninen luonne eivät aina salli valittujen edustajien tekevän päteviä ratkaisuja oikeaan aikaan. Harvat virassa olevat poliitikot ovat tietoisia edessään olevien ongelmien globaalista luonteesta, ja ovat vain vähän, jos lainkaan, perillä ongelmien riippuvuudesta toisiinsa. Yleisesti sanoen, tosiasiat tunteva keskustelu poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista aiheista käydään radiossa ja televisiossa, eikä Eduskunnassa, sen itsensä haitaksi. Poliittiset puoluetoimet ovat niin keskittyneet vaali-rajoihin ja puoluekilpailuun että heikentävät näin demokratiaa jota niiden pitäisi palvella."
Alan: Tuo on vanha ajatus. Itse asiassa siitä keskusteltiin ennen kuin demokratiat päivitettiin nykyiseen tilaansa. Winston Churchill puhui tästä 1900-luvun alussa ystäviensä kanssa. Korkean tason byrokraatit kirjoittivat kirjan nimeltä "Kuiskauslehteri", lukemisen arvoinen, josta voi lukea lausuntoja siitä mitä silloin kutsuttiin demokratiaksi, miten se silloin nähtiin, eliitin näkökulmasta. Demokratia ja demokratian määritelmät muuttuvat, eivätkä ihmiset tajua sitä. Synnymme omaan aikaamme. Meille on annettu oman aikamme määritelmä, tajuamatta että se muuttuu jatkuvasti. Demokratia Britanniassa 1700-luvulla tai 180-luvulla, tarkoitti että varakas eliitti hallitsi järjestelmää kaikilta puolin, kaikista puolueista. Eli, roikasta multimiljonäärilakimiehiä, ketä haluat äänestää? Siitä siinä on kyse. Carroll Quigley, muistakaa, puhui siitä että tietty määrä kilpailua sallitaan politiikan alemmilla tasoilla, mutta kaikkien puolueiden huipulla olevat kuuluvat kaikki samaan kerhoon. Ulkomaansuhteiden Neuvostoon, Kansainvälisten Suhteiden Kuninkaalliseen Instituuttiin - sama kerho.
"Tämä hyökkäävä lähtökohta antaa kuvan siitä että puolueen edut ovat kansakunnan etujen edellä. Strategiat ja taktiikat voivat vaikuttaa tärkeämmiltä kuin päämäärät, ja usein vaalipiiri hylätään heti kun se on valloitettu. Tämänhetkinen toimintamalli läntisissä demokratioissa näkee oman aikaisemman roolinsa hupenemisen ja yleisön mielipiteen leijuvan poispäin valituista edustajista. Mutta, kriisin tämänhetkisessä demokraattisessa järjestelmässä ei pidä antaa toimia tekosyynä demokratian hylkäämiselle sellaisenaan. Maissa jotka nyt ovat avautumassa vapaudelle..." --
Alan: Katsokaa sanoja mitä he käyttävät, vapaudelle. Missä olemme kuulleet tämän? Tätä ennen Bush piti puheensa "uudesta vapaudesta", ja kaikkea tällaista. Tätä markkinoidaan aivoriihistä alaspäin kaikille muille, mukaan lukien neuvonantajat, jotka sitten toistelevat sitä presidenteille, jotka toistavat sitä meille, pikku iskulauseitaan.
"Demokratia on tulossa tilanteeseen joka vaatii että kansalaiset muuttavat asenteitaan ja käytöskaavojaan suuresti."
Alan: Teidän on luettava ja ymmärrettävä tuo.
"...vaatii että kansalaiset muuttavat asenteitaan ja käytöskaavojaan suuresti. Demokratian kohtaamat välttämättömät ongelmat ovat vaikeita, mutta on toinen yhä vakavampikin kysymys. Demokratia ei välttämättä rakenna siltaa..." --
Alan: He rakastavat siltojen rakentamista, rakentajia kun ovat.
"...siirtomaa- tai uus-siirtomaa-taloutta tai keskitettyä byrokraattista taloutta varten markkinatalouteen perustuvaa kilpailua ja kasvun tuottoa kohti nykyisen kaltaisessa siirtymävaiheessa,..." --
Alan: Se tarkoittaa muutosten aikaa.
"...jota yhtäkkisen ja ennustamattoman muutoksen vuoksi..." --
Alan: Muka yhtäkkinen ennustamaton muutos, kun he työntävät tätä kurkustamme alas.
"...vuoksi ei ole suunniteltu, eikä sitä varten ole tehty valmisteluja. Tarvittavat rakenteet, asenteet, markkinasuhteet ja johtajuus-tyylit eivät vain ole olemassa. Jos tuollaisen tilanteen annetaan jatkua liian kauan, on luultavaa että demokratia saadaan näyttämään olemaan vastuussa laahaavasta taloudesta, pulasta ja epävarmuuksista. Koko demokratian ajatus voitaisiin siten saattaa kyseenalaiseksi ja antaisi yhden tai toisenlaisille ekstremisteille mahdollisuuden anastaa valta.
Winston Churchill oli oikeassa sanoessaan, "demokratia on pahin kaikista järjestelmistä, paitsi kaikki muut," mutta silti meidän tulee olla tietoisia sen kulumisesta, sen hauraudesta ja sen rajoituksista. Kun ihmiset sanovat että asiat jotka pitäisi tehdä tilanteen parantamiseksi ovat itsestään selviä, he harvoin kysyvät, "miksi niitä ei sitten tehdä?", ja jos kysyvätkin, vastaus on, "koska meiltä puuttuu poliittinen tahto, tai tapojen tai lyhytnäköisyyden vuoksi, tai politiikan vuoksi, ja niin edelleen." Kyvyttömyytemme osoittaa miten voittaa nämä velttouden ja vastustuksen lähteet tekee selväksi että se mitä pitäisi tehdä ei ole lainkaan itsestään selvää. Me jätämme sen huomiotta, psykologisesti puhuen, me kiellämme sen. Me kiellämme tietämättömyytemme ja sen sijaan sanomme että kärsimme vain poliittisen tahdon puutteesta."
Alan: Tätä he yrittävät sanoa, mikä on roskaa, koska menneisyys oli suunniteltu, aivan kuten tulevaisuuskin on, samanlaisten aivoriihien toimesta.
"Ratkaiseva tarve demokratian elvyttämisestä ja sille perspektiivin antamisesta mahdollistaa sen selviämään kehittyvästä globaalista tilanteesta. Toisin sanoen, onko tämä uusi maailma jossa olemme hallittavissa? Vastaus on, luultavasti ei tämänhetkisten rakenteiden ja asenteiden vallitessa. Olemmeko keränneet tarpeeksi taitoja ja viisautta tehdä päätöksiä suuressa mittakaavassa maailman problematiikasta ottaen huomioon oman aikamme vaatimukset? Enenevässä määrin on olemassa ilmiselvä ristiriita päätösten teon pikaisuuden tarpeen ja eri dialogeihin, kuten Eduskunnalliseen keskusteluun, julkisiin väittelyihin ja neuvotteluihin, ja ammattiliittojen ja ammattilaisten yhdistysten neuvotteluihin perustuvan demokraattisen käytännön välillä. Tämän käytännön ilmeinen etu on konsensuksen saavuttaminen."
Alan: Tuota he hakevat, konsensusta.
"Sen haittoina ovat valheet ja sen etenkin kansainvälisellä tasolla vaatima aika."
Alan: Tässä on asian koko keskipiste, kun tämä tyyppi johdattelee meitä näkemykseen joka meidän pitäisi tämän perusteella omaksua. Sen esitteli Maggie Thatcher puheessaan Massey Hallissa, yhdessä monista puheistaan kautta maailman, otsikolta, "Uusi Maailmanjärjestys", jossa hän puhui sodasta joka pitäisi käydä uskontoa vastaan, etenkin fundamentalistisia ortodoksisia uskontoja vastaan. Hän mainitsi myös, aikanaan, että hän ja monet muut entiset pääministerit, presidentit ja diktaattorit, maiden johtajat, eivät koskaan jää pois toimesta. He kuuluvat korkeampaan organisaatioon joka toimii näyttämön taustalla, on verkostunut, koska demokratia on nähkääs liian hidasta. Yleisölle tarkoitettu näytös on liian hidas, ja sitä kohti he nyt työntävät meitä. Tarve yksityisten asiantuntijoiden organisaatioille, taitavien ihmisten, liikkuakseen nopeasti, nopeammin kuin demokraattiset keskustelut, ja tämä on tilanne tänä päivänä. Ne ovat olleet toimessa jo kauan todellisuudessa. Tämä kirja tässä, sen tarkoitus on osaksi saada yleisö, tai aivoriihet jotka toteuttavat näitä ideoita ja markkinoivat ne sanomalehdille ja journalisteille, jotka sitten markkinoivat ne meille. Kyse on heidän saamisesta tämän tueksi, tämän järkeilyn, tämän järkevyyden tueksi.
"Näissä asioissa aika on saanut syvän eettisen sisällön. Viivyttelyn kustannukset ovat hirvittäviä mitä tulee ihmiselämiin ja vaikeuksiin, sekä resursseihin. Päätösten hitaus demokraattisessa järjestelmässä on erityisen vahingollista kansainvälisellä tasolla. Kun diktaattorit hyökkäävät ja kansainvälistä lainvalvontaa tarvitaan, päätösten viivyttely voi olla kirjaimellisesti tappavaa."
Alan: Toisin sanoen, armeijoiden lähettäminen on nyt "lainvalvontaa". Se kuulostaa paremmalta.
"Ongelma siten on keksi hallinnon työkaluja..." --
Alan: Hallinnon.
"...jotka pystyvät johtamaan muutoksen ilman väkivaltaa ja pitämään yllä rauhaa joka estämisen sijasta rohkaisisi turvallisuuden tilaa, reiluutta, ja niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin tyydyttävää kasvua. Meidän ei ole vain löydettävä parempia tapoja hallinnolle kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, mutta olemme myös määritelleet hallinnon aseman ominaisuudet. Globaali hallinto, meidän määritelmämme mukaan, ei tarkoita globaalia hallitusta, vaan yhteistyön, koordinaation, ja yhteisten toimien instituutioita kestävien itsenäisten valtioiden välillä."
Alan: Tämä on siis johdanto, mikä on tärkeämpää, koska ihmiset eivät ymmärrä johdantoja ja heidän käyttämien sanojensa määritelmiä kun he käyttävät niitä omissa konteksteissaan, ne voivat tarkoittaa meille aivan eri asioita. He antavat tässä määritelmän jota käytetään YKssa, koska he johtavat sitä.
"Globaali hallinto, meidän määritelmämme mukaan, ei tarkoita globaalia hallitusta, vaan yhteistyön, koordinaation, ja yhteisten toimien instituutioita kestävien itsenäisten valtioiden välillä."
Alan: Toisin sanoen, järjestelmä joka on perustettu ja joka tulee olemaan normaali muoto tulevaisuuden julkis-yksityisille yhtiöille. Siitä YKssa todella - kaikkine hallituksen ulkopuolisine organisaatioineen ja aivoriihineen ja liittyneine säätiöineen - on kyse. Se on kollektiivisen asiantuntija-hallituksen muoto yhdistettynä. Se on jo olemassa. Se on paikoillaan ja on ollut jo jonkin aikaa.
Tämä jatkuu todeten:
"Ihmiset ja kansakunnat alkavat suostua yhteisten askelten ottamiseen. He kuitenkin varovasti välttävä olevansa samaa mieltä suostumisestaan. Tämä näyttää tapahtuvan käytännöllisten konsensus-menettelytapojen kautta eikä muodollisen äänestyksen kautta joka usein antoi suunnan hallituksen edustajille. Monet kansainväliset tilaisuudet, etenkin ne jotka vaativat eniten ennakointia ja operatiivistä joustavuutta, voidaan toteuttaa hallitusten ulkopuolisten järjestelyjen kautta."
Alan: Niin neuvostojärjestelmää johdettiin, hallituksen ulkopuolisten organisaatioiden kanssa. Tämä on uusi maailmanlaajuinen neuvosto, josta Gorbatshov puhui viimeisessä puheessaan ollessaan Neuvostoliiton presidenttinä.
"Monilla aloilla hallitukset ovat jo ymmärtäneet että heidän rakkaimpien itsehallinnon oikeuksiensa todellinen hyväksikäyttö vaatii että se jaetaan muiden valtioiden itsehallinnon kanssa, jotta saadaan tehtyä asiat joita yksikään niistä ei saisi aikaan yksin. Tässä mielessä yhteistyö ei tarkoita itsehallinnosta luopumista vaan sen käytöstä yhteisissä toimissa sen sijaan ettei sitä käytettäisi tai se menetettäisiin. Joko kansainvälisessä mittakaavassa kansallisella tasolla tai sitten yhtiöiden tasolla, hallinnon ongelma näyttäytyy uusin ehdoin. Maailman ja sen ongelmien kasvava monimutkaisuus tekee tarpeelliseksi uskomattomien tietomäärien täyden ymmärtämisen ennen päätöksen tekoa. Tämä välittömästi asettaa kyseenalaiseksi tiedon laadun, sen ollessa jatkuvasti nopean vanhentumisen, mahdollisten epätarkkuuksien tai ilmiselvän propagandan uhkien alla."
Alan: Heidänhän tuo pitäisi tietää.
"Toinen este hallinnolle aiheutuu laajojen byrokratioiden lisääntyvästä koosta ja inertiasta, jotka levittävät lonkeroitaan valtakeskusten ympärille ja hidastavat tai halvaannuttavat niin päätösten teon kuin niiden toteuttamisenkin."
Alan: Toisin sanoen, demokratia josta he puhuvat on liian hidas ja vaivalloinen nopeisiin liike-elämän päätöksiin, ja siihen nämä hallituksen ulkopuoliset organisaatiot ja säätiöt pystyvät, näyttämön takana, paljon nopeammin. Me maksamme itsemme kipeäksi siitä, mutta niin tulee tapahtumaan.
"Muut ratkaisevat esteet muodostuvat koulutuksen puutteesta pätevää kansalaisuutta varten..." --
Alan: He puhuvat maailmankansalaisuudesta.
"...ja riittämättömästä sukupolvien välisestä ymmärryksestä."
Alan: He varmistivat sen, erotettuaan sukupolvet toisistaan, kuten ovat tehneet jo yli sata vuotta.
"Vielä yksi vaikeus juontuu talouden tärkeydestä hallinnon ja sen vyöhykkeellisten rakenteiden sisällä. Jos eri valtakeskukset eivät opi tekemään yhteistyötä ja sen sijaan että väkisin toimivat tietämättömyydessä tai toisiaan vastustaakseen, tuloksena oleva hallinnollinen verkkaisuus voi aiheuttaa viivytyksiä jotka johtavat tehottomuuteen, vääriin päätöksiin ja riitoihin. Tähän asti halinnto on toiminut hoitaen ongelmia erikseen ja vertikaalisessa muodossa. Tänä päivänä ongelmien liittyminen toisiinsa on sitä luokkaa että mitään yksittäistä kysymystä ei voida edes lähestyä, puhumattakaan ratkaisemisesta, problematiikan puitteiden ulkopuolella. Tämä vuorostaan vaatii uudenlaisia johtajia jotka kykenevät hoitamaan ongelmia niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin."
Alan: Kompassi ja neliö, vai?
"Maailmassa joka on nousemassa näkyviin, päätöksenteko ei enää saa olla hallitusten ja heidän osastojensa yksinoikeus, jotka, kyllä, toimivat tyhjiössä. On tarve tuoda liike-elämän ja teollisuuden prosessiin mukaan monia kumppaneita, tutkimusinstituutioita, tiedemiehiä, hallituksen ulkopuolisia organisaatioita ja yksityisiä organisaatioita."
Alan: Todella demokraattista, eikö olekin?
"Jotta laajin olemassa oleva kokemuspohja ja taito olisivat käsillä, ja tietysti valaistuneen yleisön tuki..." --
Alan: Joten meidän ei tarvitse muistaa muuta kuin että yleisö tukee näitä yksityisiä organisaatioita.
"...valaistuneen yleisön tuki, joka tunnistaa uudet tarpeet ja mahdolliset seuraukset, olisi ensiarvoisen merkittävää. Dynaaminen maailma tarvitsee toimivan hermojärjestelmän ruohonjuuritasolla."
Alan: Mehän olemme kaikki hermoheikkoja ruohonjuuritasolla. Ainakin olemme hermostuneita.
"...ei vain siksi että saadaan taattua mahdollisimman laaja panos, vaan jotta mahdollistetaan kaikkien kansalaisten samaistaminen yhteiseen hallinnon prosessiin."
Meidät kaikki pitää aivopestä hyväksymään tämä, kuin se olisi normaalia.
"Tämänhetkisessä tyhjiömäisessä tilanteessa kansan samaistumisen puute näyttäytyy välinpitämättömyytenä, skeptisisminä, tai suoranaisena hallitusten ja poliittisten puolueiden hylkäämisenä, kun niiden nähdään omaavan vain vähän valtaa aikamme ongelmiin puuttumisessa. Nämä asenteet ilmaisee vaalien vähenevät äänestysprosentit."
He tietävät tuon kaiken. Itse asiassa siitä kirjoitettiin nk. Kylmän sodan aikaan, alussa, miten he asteittain indoktrinoisivat yleisön välinpitämättömyyteen siihen mitä huipulla olevat todella tekivät, ja tämä on seurausta siitä. He valittavat järjestelmästä joka heillä oli aikaisemmin. Näillä samoilla ihmisillä oli aikaisemmin, koska se palveli tarkoitustaan sinä aikana. Sitten he käyttävät sen vanhentuneisuutta näyttääkseen meille miksi on siirryttävä seuraavan vaiheeseen, joka taas pitää sama ihmiset ja suvut vallassa.
Kuunnelkaa tätä osaa kun he tiivistävät asian, tässä kappaleessa. Muistakaa, se mitä he sanoivat suurista liikkeistä ja suurista asioista joita tapahtuu yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa ihmiset tekivät yhteistyötä yhteisten asioiden puolesta. He kyllä antoivat meille yhteiset asiat joiden puolesta tehdä työtä. Ja ne eivät koskaan lopulta olleet aivan sitä mitä me luulimme niiden olevan; mutta nämä tyypit jotka ne suunnittelivat kyllä tiesivät. Toisin sanoen, he eivät voi aiheuttaa suuria tapahtumia ilman, joko, kuten Gorbatshov sanoi, uskonnollista liikettä tai ilman jotakin johon uskottaisiin josta tulisi dogma. Silloin kaikki toimimme yhdessä, kuten kommunismissa kun tavalliset ihmiset luulivat olevansa luomassa utopiaa, koskaan tietämättä että olikin 200 perhettä jotka olivat tulleet, alussa, ottamaan vallan siitä mistä Neuvostoliitto, ja he johtavat Venäjää yhä tänäkin päivänä.
Tässä se on, yhteenveto. Tähän tämän oli tarkoitus johtaa ajatuksemme, heidän johtopäätökseensä.
"Ihmiskunnan yhteinen vihollinen on ihminen."
Tässä kaunista psykopaattien kykyä kaksinaiseen ajatteluun.
"Ihmiskunnan yhteinen vihollinen on ihminen."
Tämä on uusi vihollisemme, me tarvitsemme aina vihollisia jotta yhdymme taisteluun, tekemään työtä ja pyrkimään jotakin kohti - ja jotta meidät voidaan verottaa kuoliaiksi.
"...etsiessämme uutta vihollista joka yhdistäisi meidät, keksimme ajatuksen..." --
Luen tuon uudelleen.
"...etsiessämme..." --
Etsiessämme - ei löytäessämme.
"...uutta vihollista joka yhdistäisi meidät, keksimme ajatuksen että saasteet, ilmastonlämpenemisen uhka, veden puute, nälänhätä ja sellaiset olisivat sopivia."
Niitä varten joilla on vaikeuksia ajatella, toistan tämän osan.
"...etsiessämme uutta vihollista joka yhdistäisi meidät, me..." --
ME.
"...keksimme ajatuksen, että saasteet, ilmastonlämpenemisen uhka, veden puute, nälänhätä ja sellaiset olisivat sopivia."
Tuo pitäisi kaivertaa seinälle, tai maalata olohuoneeseen, se pitäisi lukea joka päivä, koska jos tämän unohtaa, lankeaa kaikkeen muuhun mitä elämän aikana tulee eteen.
Jatkaakseni:
"Kokonaisuudessaan, ja toimissaan, nämä ilmiöt aiheuttavat yhteisen uhan joka vaatii ihmisten välistä solidaarisuutta..." --
Heidän päämääränsä on solidaarisuus, kuin joku uskonnollinen liike.
"...mutta määritellen ne vihollisiksi, lankeamme ansaan josta olemme jo varoittaneet, nimittäin erehdymme luulemaan oireita syiksi. Kaikki nämä vaarat aiheutetaan ihmistoimin, ja vain muuttuneet asenteet ja käytös voivat voittaa ne."
Käytöksen muutokset, käytöksen muuntaminen.
Sitten he tiivistävät sen:
"Todellinen vihollinen..." --
Jonka he ovat valinneet, muistakaa, jotta me uskoisimme siihen.
"Todellinen ihminen on siten ihmiskunta itse."
Tämä on tiivistys uskonnosta johon meitä on indoktrinoitu vuosikausien ajan, joka luo heidän uuden ihanteellisen yhteiskuntansa. Mutta meidän pitää uskoa siihen, kuten uskontoon, jotta se tapahtuu. Ja luulette että teidän omat hallituksenne tekevät näitä päätöksiä puolestamme.
Sitten 1960-luvun on rahoitettu massiivisesti uuden environmentalismin puolesta saarnaamista, Gaian palvontaa, ylikansoitusta, ja "taivas putoaa" asennetta joka on sen mukana tullut. Nyt kokonainen sukupolvi on kasvanut kuulematta mitään muuta, ja he uskovat että se on totta. Heidän todellisuutensa koostuu propagandasta ja indoktrinaatiosta, ja sitä vahvistetaan lisäpropagandalla, jatkuvalla propagandalla. Termi jota käytettiin piireissä huipulla, jo 40- ja 30-luvulla, he kutsuivat sitä "jatkuvaksi koulutukseksi". Se oli heidän pehmentävä terminsä sille, joka hämmentäisi keskivertoihmisen, mutta kirjaimellisesti sillä tarkoitettiin: alkaen varhaislapsuudesta indoktrinaatiolla koulussa ja sitä jatkettaisiin ajan myötä sanomalehdillä, lehdillä, radiossa ja lopulta televisiolla, joilla vahvistettaisiin alkuperäisiä valheita, kunnes keskivertoihmiset luulevat sitä todeksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Samalla tavalla uskontoja käytettiin aikaisemmin, kun juoksi metsissä ja pelkäsi että demoneita oli kaikkien puiden takana, ja varjot, auringon liikkuessa ja heittäessä varjoja, metsä pimenisi ja ihmiset juoksivat suureen kirkkoon joka oli täynnä valoa, ja Jumala oli siellä haihduttaen pimeyden. Se sai ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi, ja he tarrautuivat pyhiin miehiin koska nämä voisivat pelastaa heidät.
Mikä tahansa todellisuus voidaan luoda, ajan myötä, tukemalla ja levittämällä ylhäältä alas päin, kuten antiikin ihmiset puhuivat Kreikassa, keskustellessaan tästä monissa eri filosofien kirjoituksissa. Kuinka monta sukupolvea on elänyt, kuollut, taistellut sodissa, omannut omat hetkelliset nautintonsa mutta hirvittävän kurjuutensa, koskaan tietämättä että heidän todellisuutensa ja uskonjärjestelmänsä, ja kaikki muu, tulikin hallitsevalta vähemmistöltä, ja sen takana oli aikojen historia ja siihen kuuluvat tieteet? Mikään ei ole muuttunut.
Lopulta, tulemme näkemään kun lapset vapaaehtoisesti menevät sterilisoitaviksi, luullen tekevänsä maailmalle suurenkin palveluksen, tai muussa tapauksessa heidät otetaan pilkan kohteiksi, koska heille sanotaan niin; tämä on tulossa. Siitä on keskusteltu, kirjoitettu ja julkaistu, että heillä on viallisia geenejä. Hehän voisivat olla allergisia, "voi voi", ja heidän ei pitäisi levittää sitä seuraavaan sukupolveen levittäen kurjuuttaan. Ensimmäinen sukupolvi tulee olemaan "paranneltu". Tuo on kerrottu yleisölle, jälleen kerran fiktion kautta, Star Trek -sarjan ja avaruusasemasarjan kautta (en muista mikä sen nimi oli). "Geneettinen parantelu", katsokaa elokuva "Gattaca", hyvää ennakoivaa ohjelmointia.
Mutta he tulevat vapaaehtoisesti menemään sterilisoitaviksi, ja luultavasti saavat jotain sosiaalisia etuja niin tehdessään. Lopulta, ei tietenkään tarvita ihmisten lisääntymistä alemmilla tasoilla, tästäkin on keskusteltu ja aiheesta on julkaistukin. Charles Galton Darwin puhui siitä ettei eliitti muuttaisi itseään eikä omia aivojaan, koska heidän pitää säilyttää säilytyskykynsä ja vaistonsa, koska he tulevat ohjaamaan Maa-laivaa. Kun taas Koestler, muuten, joka vasemmiston johtamisestaan huolimatta työskentelikin MI6'lle, tämä on nyt julkistettu. Hän sanoi, "ihmismassat eivät tarvitse selviytymiskykyjään koska valtio tekee heidän päätöksensä heidän puolestaan."
Siten, olemme vain menossa yhden vaiheen läpi jatkuvassa prosessissa. Se oli jatkuva ja suunniteltu meidän vanhemmillemme, isovanhemmillemme, ja kautta aikain. Ihmismassat ovat eläneet ja kuolleet koskaan tuntematta todellisuutta, ja tämä on meidän vastassamme - ne jotka varastavat kykymme olla tietoisia. He päättävät mitä meistä tulee, antaen meille käsikirjoitetun version todellisuudesta. He usein, omahyväisyyttään, antavat lausuntoja, psykopaattisesti, koska he ovat psykopaatteja - heillä on valtava ego, he rakastavat pystyvänsä sanomaan, "no mehän kerroimme teille, te vain ette kuunnelleet", ja he kertovat meille, ja nauravat kun emme ymmärrä sitä koska emme voi kuvitella ihmisten olevan niin pahoja että tekisivät mitä he tekevät. Siten he selviävät siitä. Heitä auttaa byrokraattien joukko, joka, myöskin on ehdollistettu omaan pikku tunneliinsa eivätkä osaa ajatella sen ulkopuolella. He rationalisoivat mitä tekevät, riippumatta siitä mitä se on, ja siitä kuka kärsii.
Hankkikaa tuo kirja, ja lukekaa sen läpi, ja tulette oppimaan, heidän omista myönnöistään, että todellisuus joka meillä on ollut, ja jonka he aikovat meille antaa, on heidän suunnittelemansa.
Hamishilta ja itseltäni, hyvää yötä, ja kulkekoot jumalasi kanssasi.
(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)