Alan Watt    Blurb (i.e. Educational Talk)

 

'Technocracy Mocks De-MOCK-RA-Sees - Covert Persuaders'

 

 

syyskuun 20. päivä 2007

 

Keskustelu Copyright Alan Watt (Paitsi Musiikki, Kirjoista lainauksia ja Kuuntelijoiden kommentteja)

 

 

WWW.CUTTINGTHROUGHTHEMATRIX.COM

 

 

www.alanwattsentientsentinel.eu

 

 

Hei ihmiset.  Olen Alan Watt ja sivuni ovat osoitteessa www.cuttingthroughthematrix.com.  Löydätte minut myös osoitteesta alanwattsentientsentinel.eu.  On syyskuun 20. päivä 2007.

 

Eilisiltana RBN'llä kävin läpi Jacques Ellul'in kirjaa the Technological Society, Teknologinen Yhteiskunta.  Tämä mies on mestari mitä tulee yksilöllisen sekä kollektiivisen ihmisluonteen ymmärtämiseen, ja järjestelmiin jotka johtavat elämiämme, jotka tänä päivänä ovat kaikki yksi ja sama.  Kutsumme sitä demokratiaksi.  Demokratia itsessään ei ole koskaan ollut staattinen.  Sen määritelmä muuttuu jatkuvasti ja sillä on vielä pieni matka kuljettavanaan ennen saapumistaan päämääräänsä, koska se tulee olemaan maailma jota johtavat asiantuntijat.  Näitä asiantuntijoita kutsutaan teknokraateiksi.  He ovat markkinoinnin ja ajatusten markkinoinnin mieleemme mestareita.  Juuri tämän välttämättömyyttä Bertrand Russell tarkoitti sanoessaan että heidän olisi käytettävä laajassa mittakaavassa saavuttaakseen tämän uudenlaisen globaalin järjestelmän päämääränsä.

 

Kun kuulette termejä kuten uusi sopimus tai uusi vapaus ja niin edelleen presidenttien suista, on parempi pitää korvat auki, koska he silloin puhuvat uudesta lainmukaisesta määritelmästä järjestelmälle jossa nyt olemme.  Uusi Vapaus - perustuslaki oli vanha sopimus.  Uusi sopimus on uudenlainen hallitus tai hallinto ja uusi tapa toimia yleisön kanssa, järjestelmä joka käyttää tilastoja ja tietojen keräämistä johtaakseen massaihmistä yksilön kustannuksella - itse asiassa, yksilön eliminoimalla.  Uusi vapaus on todellisuudessa kaikkien vapauksien poistaminen ja kukaan ei vastusta sitä, kuten näette.  Ellulista ei vain tullut neroa omalla alallaan, hänet koulutettiin nuoresta pitäen ja hänelle annettiin pääsy tietoihin joita ei koskaan löydy julkisista kirjastoista.  Ihmispersoonallisuudesta on kerätty dataa tuhansien vuosien ajan.  Olemme tutkituin laji koko planeetalla.

 

Jacques Ellul, kirjassaan the Technological Society, sivulla 262 sanoo:

 

Teknikon ja poliitikon välisessä konfliktissa korruptio on paljon vakavampi asia.  Poliittiset ympäristöt ovat yleensä korruptoituneita.  Tämä tosiasia on kiistämätön, niin demokraattisissa hallinnoissa, kuten Ranskassa ja Yhdysvalloissa, kuten myös autoritäärisissä järjestelmissä, kuten fasismissa, francoismissa, ja natsismissa.  Emme voi oikeastaan puhua Neuvostoliitosta.  Vallan huimaava vaikutus ja tilaisuus rikastua korruptoivat poliitikot hyvin nopeasti.  Niin pitkälle että valtiosta tulee aina enenevissä määrin vain tekninen, täten lisäten poliitikkojen ja teknikkojen kontaktia.  Vaikka tekniikalla näyttää lisääntyvässä määrin olevan johtoasema politiikkaan nähden, ja tekniset päätökset näyttävät vääjäämättömiltä parlamenteille, korruptio voi estää tekniikan pääsyn valtaan.  Teknikko on ihminen, ja ollessaan yhteydessä korruptoituneisiin ihmisiin hän voi hyvinkin itse sallia oman korruptointinsa.  Hän voi joutua sivuraiteille tekniikkansa kanssa, mitätöidä päätökset jotka perustuvat sen tarkkaan sovellutukseen, ja suoda jonkun palveluksen tai erityisedun joka vääristää teknisen toimen.  Sellaisessa tapauksessa, yleiset edut (jotka ovat politiikan ainoat todelliset päämäärät) eivät enää hallitse tekniikkaa; erityisintressit (jotka ovat tehokkaampia estämään tekniset toimet) tekevät niin.  Puhdas tekniikka edustaa yleisiä etuja, todellista politiikkaa, ja on vastakohtana poliitikolle joka edustaa korruptoivaa elementtiä yksityisen hyväksi ja siten poliittisesti olemattomista syistä.  Poliitikkojen korruptio on ainoa tekijä joka voi estää täydellisen valtion muunnoksen valtavaksi ainoastaan tekniseksi laitteeksi.

 

Tässä hän kertoo että poliitikot, kun he ovat korruptoituneita, eli vähemmän tehokkaita siinä mitä heidän pitäisi tehdä, hidastavat valtion muunnosta valtavaksi ainoastaan tekniseksi laitteeksi.  Siksi Royal Institute of International Affairs, Kansainvälisten Asioiden Kuninkaallinen Instituutti, amerikkalaisen haaransa Council on Foreign Relations, Ulkoasian Neuvosto, luotiin.  Margaret Thatcher mainitsi tämän maailmankiertueellaan jossa hän sanoi että me kaikki entiset poliitikot tunnemme toisemme ja järjestelmän.  Olemme paljon tehokkaampia kuin ne jotka alkavat politiikan alalla tai ottavat meiltä vallan.  Se sopii yhteen sen kanssa miksi RIIA perustettiin tekemään koska he ilmoittivat televisiossa ja Kanadassa CFR'n kautta että he olivat esimerkiksi luonnostelleet amalgamaatiosopimukset Amerikoille.  He olivat myös mukana Euroopan yhdentymisessä ennen tätä, koska he myös uskovat, teknokraatteina, että poliitikot ovat liian hitaita ja kömpelöitä ja että he ovat edistyksen tiellä.  Juuri tästä Jacques Ellul tässä puhuu.

 

Sivulla 263 Ellul jatkaa:

 

Valtion muunnos ja siitä johtuva teknikkojen valta-asema sisältää kaksi elementtiä.  Ensinnäkin, teknikko arvioi valtiota hyvin eri tavalla kuin poliitikko.  Teknikko valtio on asia jota pitää hallita, koska hän, aivan oikein, on tekniikan yksityisen alkuperän kyllästämä; seurauksena tästä, yksityiset ja yleiset alat ovat vain heikosti rajattuja.  Teknikko voi ainoastaan ottaa huomioon instrumenttiensa sovelluksen joko valtion tai jonkun muun vähäpätöisen asian palveluksessa.  Hänelle valtio ei ole yleisen tahdon ilmentymä, tai Jumalan luomus, tai ihmiskunnan esanssin, tai luokkasodan malli.  Se on tiettyjä palveluita omaava yritys jonka pitäisi toimia oikein.  Se on yritys jonka pitäisi tuottaa voittoa, toimia maksimaalisella tehokkuudella, ja jonka pitää omata kansakuntansa työpääomana.

 

Noin tässä on käynyt.  Olemme valtion työpääomaa.  Siksi meillä on sosiaaliturvatunnus syntymästä lähtien joissakin maissa, SIN-numero.  Olemme omaisuutta.  Meidät on annettu takeeksi.  Olemme aikaisempien sukupolvien velan maksu.  Mielenkiintoista kyllä, kaikissa vapaamuurarien looseissa käytetään Vanhaa Testamenttia Lakikirjana.  Jos lukee sieltä mitä orjuuteen tulee, orjalle syntyneet lapset ovat myös valtion omaisuutta kunnes velka ainakin on saatu maksettua.  Tämä ei ole muuttunut tuhansiin vuosiin.

 

Sivulla 264 Ellul puhuu siitä miten saataisiin siirryttyä poliitikkojen väittelyistä siihen että ihmiset luottavat teknikkoihin jotka menevät eri suuntaan koska näkevät asiat eri tavalla.  Hän sanoo:

 

Koko hallinto on vain kone jonka toiminnoista pitää tulla aina lisääntyvässä määrin tarkempia.  Tällä tavoin, saavutetaan tuo ihanteellinen teoreettinen tilanne, jossa, käyttääkseen James K. Feely Jr.'n sanoja, "sattuman marginaali aikomuksen ja toteutuksen välillä" on miltei nolla.  Koska, Feelyn mukaan, mitä pienemmäksi tämä marginaali käy, sitä enemmän toteutuksen varmistus näyttää mahdolliselta, ja sitä suuremmaksi ennustettavuuden kerroin lisääntyy.  Tällainen tilanne antaa maksimaalisen turvallisuuden kaikille eri hallinnollisille yksiköille, ja se mitä Feely nimitti teoreettiseksi ihanteeksi muuttuukin käytännölliseksi.  Ainoa hinta joka tämän saavuttamisesta pitää maksaa on hallinnon muuntaminen laitteeksi, virkamiesten muuttaminen objekteiksi, ja valtion muuntaminen työvoiman toimittajaksi.

 

Kansakunnasta tulee teknisen valtion objekti sen toimittaessa kaikki erilaiset alusrakennemateriaalit: miehet, rahan, talouden, ja niin edelleen.  Valtiosta tulee kone joka on suunniteltu käyttämään hyväkseen kansakunnan kykyjä.  Valtion ja kansakunnan suhde on näin täysin erilainen kuin mitä se ennen oli.  Kansakunta ei ole enää pääasiassa inhimillinen, geografinen ja historiallinen olento.  Se on taloudellinen voima jonka resurssit pitää ottaa käyttöön, ja jonka pitää tuottaa "satoa."  Tähän satoon liittyen, vanhemmat teknikot käyttivät termiä maksimaalinen, mutta uudemmat käyttävät termiä optimaalinen.  Maksimaalinen sato näännyttää ja tuhoaa valtion resurssit lyhyessä ajassa; optimaalinen sato on sato joka pyrkii suojaamaan vitaliteetin ja sisällön, tästä tyypillinen esimerkki on TVA (?).    Mutta, voi olla, meidän on katsottava valtiota olentona jonka totaaliset resurssit otetaan käyttöön juuri siksi että kaikki eri tekniikat, jotka kaikki vastavuoroisesti edellyttävät toisiaan...

 

Tuo on hyvin tärkeää.  Kaikkien instanssien kautta, kuten poliisin, joiden me luulemme olevan osa kulttuuriamme, kaikki verkottuvat yhdessä ja auttavat pitämään toisiaan edellytettävinä käytössä olevien tekniikoiden avulla.

 

...toisiaan tulevat kuvaan mukaan.  Kun teknikko on alkanut toimensa, hän ei voi tunnustaa rajoja.  Hän ei voi tunnustaa tai kunnioittaa valtiossa mitään muuta kuin asioiden luontoa.  Tämä edistää valtio-kansakunnan suurempaa koherenssia, joka on niin tunnusomaista ajallemme.  Mikä on totta kansallisella tasolla on totta myös kansainvälisen organisaation tasolla.  Poliittisten tahojen, jotka oli perustettu edistämään kansainvälistä yhdenmielisyyttä, kokemien radikaalien takaiskujen valossa päätettiin tällä alalla antaa enemmän luottamusta teknikkojen ryhmälle.  Uskottiin että kansainvälinen näköala hyväksikäytettäviin aloihin, puhtaasti kansallisten etujen sijasta, olisi suopeampaa yhteisymmärrykselle.  Siten vuonna 1949 suuri joukko koostuen 550 tiedemiehestä ja teknikosta avasivat keskustelunsa Lake Success'illa pohtiakseen miten parhaiten käyttää hyväksi maailman luonnollisia varantoja.  Tämänkaltaiset kansainväliset (kansalliset?) projektit ovat paljon kehittymättömimpiä kuin samanlaiset kansainväliset projektit, ja poliitikkojen reaktiot teknikkoihin samaten innostuneempia.  Tämä oli selvää Organisation Europoeenne de Cooperation Economique'n Strasbourgin kokouksessa vuonna 1949...

 

Joka tietysti oli Yhteisten markkinoiden alku Euroopan yhdistymistä varten, ja sen järjesti tämä tekninen ryhmä.  Se saatiin aikaan politiikan yläpuolella ja sen sivussa, ja tämä juontuu jälleen CFR'stä joka kerskui luonnostelleensa Amerikkojen yhdistämissuunnitelman.  He ovat äänestävän yleisön tavoittamattomissa.  He ovat asiantuntijoita omilla aloillaan, nämä teknikot.

 

Amerikkalaiset olivat sitä mieltä että ko. organisaatio ei edennyt niin nopeasti kuin tekninen tilanne olisi sallinut.  Olemme todistajina tämän toteutumisessa kansainvälisellä tasolla, saman teknikkojen suorittaman valtauksen jonka olemme jo havainneet kansallisella tasolla.

 

Toisin sanoen, vuonna 1949 he jo tekivät työtä internationalismin puolesta ja teknikot, taas, datan keräämisineen ja tilastoineen olivat kaiken johdossa.

 

Sivulla 301 hän jatkaa puhuen Esteettömästä Tekniikasta:

 

Tällä hetkellä tekniikalle ei ole vastapainoa.  Tasapainossa olevassa yhteiskunnassa kaikki uudet kulttuurilliset tendenssit, kaikki uudet impulssit, kohtaavat tietyn määrän esteitä jotka toimivat yhteiskunnan uloimpana puolustuslinjana.  Tämä ei johdu konservatiivisten ja vallankumouksellisten voimien keskinäisestä leikistä yleisesti, eikä erityisesti tuotantotapojen ja kuluttajatahojen leikistä.  Sen sijaan se johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta että jokainen uusi tekijä pitää integroida kulttuurin kehykseen, ja tämä prosessi vaatii tietyn ajan koska siihen kuuluu näiden kahden vuorovaikuttavan elementin muuntuminen.  Aluksi ei ole koskaan selvää että uusi tekijä tulee löytämään paikkansa kulttuurillisessa kompleksissa.  Yhdeltä käsin on eräänlainen valitsemisprosessi, ja toisaalta vastustus joka vähitellen heikkenee.  Monet eri voimat toimivat tässä estävässä roolissa.  Puhun neljästä sellaisesta.

 

Ensimmäinen on moraali...

 

Hyvin tärkeä kappale.

 

Jokainen sivilisaatio omaa tarkan käytöksen sääntöjä, jotka lukeutuvat termin moraali alle, joko sen ranskalaisessa tai anglo-saksisessa merkityksessä.  Ne voivat olla tiedostettuja ja ajateltuja, tai alitajuisia ja spontaaneja.  Ne päättävät mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja täten, joko päästävät tai hylkäävät ko. innovaation.  Hyvin lähellä moraalia on yleinen mielipide koostuu paljon epärationaalisemmasta kokoelmasta reaktioita jotka eivät välttämättä liity hyvään tai pahaan.  Syistä jotka yhä huonosti ymmärretään, yleinen mielipide voi suistua tiettyyn suuntaan tietyn impulssin vaikutuksesta, tai se voi pysyä uppiniskaisena.  On selvää että yleinen mielipide on päättävässä asemassa moraalin ja uuden tekijän välillä.  Se voi ohittaa moraalin käyttökelvottomana tai saattaa sen voittoon.  Kolmas rajoittava voima on sosiaalinen rakenne, johon kuuluu sekä sosiaalinen morfologia sekä taloudellinen tai laillinen rakenne.  Sosiaalinen rakenne reagoi voimakkaasti aina kun uusi tekijä uhkaa muuntaa sitä.  Ohimennen sanoen, tämä on ainoa näistä neljästä tekijästä jotka marxismissa otettiin huomioon.  Järjestelmät tai ajatkset eivät enää ole ainoat vaikuttavat tekijät; taloudelliset suhteet tai sosiologiset tekijät voivat horjuttaa tasapainoa myös tilanteessa jonka tasapainoa ennen pidettiin taattuna.  Lopulta jäljellä on valtio, yhteiskunnan suojelun erityiselin, joka reagoi kaikin mahdollisin käytössä olevin keinoin kaikkia häiritseviä voimia vastaan.

 

Tässä hän selittää miten on olemassa muita asioita joita vastaan pitää hyökätä jotta saadaan muutettua järjestelmän koko rakenne, kuten moraali jne, ja niin on käynytkin.  Sadan vuoden ajan on käyty sotaa yhteiskunnan tiettyjä osia vastaan, lisääntyvissä määrin 60-luvulta alkaen.

 

Sivulla 3030 hän sanoo joitakin totuuksia joista ihmiset eivät pidä mutta jotka silti ovat totta.

 

Yleinen mielipide on sitäkin tärkeämpi koska se on kaksiteräinen ase.  Toisaalta kyseessä on modernin ihmisen kollektiivinen tosiasian vallan palvonta...

 

Tämä on hyvin tärkeää.

 

...joka näyttäytyy kaikissa tekniikoissa ja joka ilmenee hänen täydellisenä omistautumisenaan sen ylivoimaiselle kehitykselle.  Tämä ihailu ei ole passiivista vaan todella mystillistä.  Ihmiset uhraavat itsensä sille ja kadottavat itsensä etsiessään sitä.  Tässä mielessä Mussolini oli oikeassa puhuessaan siitä miten ihmiset realisoivat itsensä valtion, kollektiivisen vallan instrumentin, kautta ja sen sisällä.  Tieteen tai ilmavoimien tai atomipilven marttyyrit antavat meille konkreettisen esimerkin tästä palvonnasta kun näemme miten väkijoukot heitä kunnioittavat.  "Uskon tekniikkaan," julisti Henry Wallace, entinen Yhdysvaltojen kauppaministeri.  Hänen uskonsa todella asustaa ihmisten sydämissä.  Ihminen Ihmisessä herättää pahennusta se että sanotaan tekniikan aiheuttavan pahaa; yhden tekniikan aiheuttamat vitsaukset parannetaan muiden tekniikkojen avulla.  Tämä on yhteiskunnan normaali asenne.

 

Näemme tämän esim. lääketieteen alalla koska palvomme tätä kehitystä, tätä kehityksen tekniikkaa.  Meille ei kuitenkaan ole oikeastaan määritelty kuka on sanonut että kyseessä todella on kehitys.  Näemme sen vaikutukset lääkkeissä ja niin edelleen, ja sivuvaikutukset ja ongelmat, näemme sen autismissa jota tietyt rokotukset aiheuttavat ja kaikissa hoidoissa joita heille on annettu ja miten heitä yritetään auttaa elämään mahdollisimman normaalisti.  Emme kuitenkaan koskaan menetä uskoamme silloinkaan kun tekniikka osin tai täysin tuhoaa meidät tai muita ihmisiä.

 

Toisella sijalla on syvä vakaumus että vain tekniset ongelmat todella ovat vakavia.  Ihmiset heittävät filosofeja kohtaan huvittuneita katseita; mielenkiinnon puute jota osoitetaan metafyysisiä ja teologisia kysymyksiä kohtaan; inhimillisyyden hylkäys joka johtuu vakaumuksesta että elämme teknisenä aikana ja koulutuksen tulee mukautua siihen; välittömästi käytännöllisen etsiminen, epäsuorasti viitaten että historia on merkityksetöntä eikä palvele käytännöllisiä päämääriä - kaikki nämä ovat oireita tuosta "järkevästä" vakaumuksesta joka tunkeutuu sosiaaliseen hierarkiaan ja on identtinen kaikissa sosiaalisissa luokissa.  "Vain tekniikka ei ole pelkkää pölötystä."  Se on positiivinen ja saa aikaan todellisia saavutuksia.  Näillä kahdella tapaa, mystinen ja järkevä yleinen mielipide on täydellisesti suunnattu tekniikkaa kohti.

 

Me palvomme sitä, toisin sanoen, tätä asiaa jota kutsutaan tieteeksi ja kehitykseksi ja kaikkea sellaista.

 

Ja tällä hetkellä toinen tarkka tekniikka muokkaa yleistä mielipidettä liittyen mihin tahansa kysymykseen.  Tätä tekniikkaa ei ole koskaan käytetty hyväksi täysissä määrin, koska yleinen mielipide on tarpeeksi vastaanottavainen sille ilmankin.  Mutta jos tapahtuisi yhtäkkinen muutos ja  yleinen mielipide kääntyisi tekniikkaa vastaan, näkisimme kuinka propagandakoneisto alkaisi toimia luodakseen uudelleen otollisen ilmapiirin, koska koko sosiaalinen rakenne olisi vaarassa.

 

Näimme tämän siinä kuinka ylimielisiä he olivat yrittäessään luoda Euroopan Unionia, ja lopulta he, vastoin parempaa ymmärrystään tai tahtoaan, laittoivat asian äänestyksen alaiseksi eri maissa.  Kun ihmiset sanoivat tteivät halua sitä, he eivät kuunnelleet.  He järjestivät massiivisia kampanjoita joissa yleisölle kerrottiin kuinka voi Luoja, jos emme liity tähän unioniin ja kauppaan ja kaikkeen muuhun, mehän jäämme jälkeen!  Multimiljardeja käytettiin vakuutettaessa yleisölle, peloitellen heitä että liittyminen olisi pakollista tai he joutuisivat köyhyyteen.  Samat iskulauseet on nyt lainattu EUlta ja niitä käytetään kaikissa pienissä maissa jotka eivät vielä ole liittyneet Euroopan yleisiin markkinoihin, he jäävät jälkeen.  Heidät ohitetaan.  Propagandahaara peloittelee ihmisiä jotta he äänestäisivät odotetulla tavalla, kuten heidän halutaan äänestävän.

 

Mutta sillä ei muutenkaan ole väliä.  YK on jo julkistanut superkaupunki-suunnitelmansa muutama vuosi sitten ja sanonut maille ja kaupunginjohtajille, koska he kaikki kuuluvat YKn organisaatioihin ja kansainvälisten pormestareiden järjestöihin jne, kaikki he kuuluvat näihin jengeihin, ja he kaikki saavat samat formaatit ojennettuna heille samaan aikaan YKlta.  Heitä neuvotaan luomaan superkaupunkeja, uusia superkaupunkivaltioita yhdistämällä kaikki pienemmät kaupungit niihin.  He valehtelivat kaikille että kaikki olisi siten halvempaa, ja kaupungit kuten Toronto tekivät sen ensimmäisenä vastoin yleisön tahtoa.  Itse asiassa, he alkoivat koko touhun ilman yleisön suostumusta, koska meitä johtavat nykyään teknikot, eivät poliitikot.

 

Kun Torontossa ja muualla yleisö vastusti tätä amalgamaatiota, koska jokin haisi mädälle Tanskanmaalla, kuten sanotaan, he tiesivät että verot nousisivat ja kaikki valheet joita heille syötettiin olivat vain valheita.  Hallitus sanoo lopulta, tai kaupunki, "no, annamme äänestyksen ratkaista asian", joten he järjestivät äänestyksen ja suuren mainoskampanjan, ja noin 70 prosenttia, 80 prosenttia yleisöstä sanoo, "emme halua yhdistymistä".  Sitten kaupunki kääntyi ympäri ja sanoi, "tiedämme mitä äänestitte mutta saatte sen kuitenkin."  Siinä demokratiaa toiminnassa.  Siten se toimii.

 

Heille yleinen mielipide kun on haitta.  Olemme kehityksen tiellä, ja tämä tulee pahenemaan.  Se pahenee jo ja terrorismin valepuvun alla se jyrää eteenpäin.  Yleisöltä tulevaa palautetta ei edes harkita.

 

Sivulla 324 Ellul puhuu siitä miten muutumme niin nopeasti tämän tekniikan avulla.

 

Teknillinen yhteiskunta pystyy luomaan ihmisen uudelleen hyvin erilaisena kokonaisuutena kuin mitä hän oli vuosisata sitten.  Se pystyy tasapainottamaan tilan uudelleen korkeammalle tai alemmalle tasolla, käytettyjen kriteerien mukaisesti; mutta joka tapauksessa, vakiinnuttaa sen eri tasolla kuin millä se oli ennen teknillistä aikaa.

 

Ympäristön ja tilan muuntaminen.  Tekniikka on tunkeutunut ihmisolennon syvimpiin sopukoihin.  Kone itse ei luo vain uuden inhimillisen ympäristön, vaan muuntaa myös ihmisen esanssia.  Ympäristö jossa hän elää ei ole enää hänen omansa.  Hänen pitää sopeuttaa itsensä, niin kuin maailma olisi uusi, universumiin jota varten häntä ei luotu.  Hänet luotiin kulkemaan kuusi kilometriä tunnissa, ja hän matkaakin tuhat.  Hänen tarkoitettiin syövän kun hän olisi nälkäinen ja nukkuvan kun häntä nukuttaisi, sen sijaan hän tottelee kelloa.  Hänen oli tarkoitus olla yhteydessä eläviin olentoihin, ja hän elää kiven maailmassa.  Hänet luotiin eräänlaisen olennaisen yhtenäisyyden omaavaksi, ja hän on pirstoutunut kaikkien nykyaikaisen maailman voimien toimesta.

 

Myönnettäköön, että kone on rikastuttanut ihmistä samoin kuin muuttanutkin.  Koneen aistit ja elimet ovat moninkertaistaneet ihmisten aistien ja elinten voiman, antaen hänelle mahdollisuuden tunkeutua uusiin ympäristöihin ja paljastaen hänelle tuntemattomia näkyjä, vapauksia ja palveluita.  Hänet on vähän kerrassaan vapautettu fyysisistä kahleista, mutta sitä enemmän hän on abstraktien kahleiden orja.  Hän toimii välikäsien kautta ja on lopulta menettänyt kosketuksensa todellisuuteen.  Kiinnostunut lukija voi konsultoida Friedman'in ihailtavasta työstä liittyen työntekijän erottamisesta hänen materiaaleistaan.  Hän ei enää tunne puuta tai rautaa tai villaa.  Hän tuntee vain koneen.  Hänen kykynsä mekanisoitua on tullut hänen materiaalintuntemuksensa tilalle; tämä kehitys on aiheuttanut vakavia mielellisiä ja psyykkisiä muunnoksia joita ei vielä voida arvioida.

 

Materiaalin tieteellisen tuntemuksen omaavia ihmisiä löytyy vain tutkimusinstituuteista.  Mutta he eivät koskaan käytä niitä eivätkä näe niitä ja omaavat vain abstraktia tietoa niiden ominaisuuksista.  Ihmiset jotka todella käyttävät materiaaleja valmistaakseen lopputuotteita eivät enää tunne niitä.  He seuraavat ohjeistoja, käyttäen ainoaa objektia jonka ymmärtävät ensisijaisesti: konetta.  Silti ei voida sanoa että ihminen olisi sopeutunut koneeseen.  Yliäänikoneen pilotti sen huippunopeudessa tulee, tavallaan, yhdeksi koneen kanssa.  Mutta liikuntakyvyttömänä putkien ja kanavien verkostossa hän on kuuro, sokea ja impotentti.  Valitsimet ovat korvanneet hänen aistinsa, jotka kertovat hänelle mitä on tapahtumassa.  Esimerkiksi kypärään on rakennettu EEG-laite joka voi varoittaa häntä uhkaavasta happikadosta ennen kuin hänen aistinsa osaisivat kertoa siitä.  Voimme sanoa että hän tulee nyt toimeen epänormaaleissa oloissa; mutta emme voi sanoa että hän olisi sopeutunut niihin missään inhimillisessä mielessä.  Ja hänen tilanteensa ei ole poikkeuksellinen.  Tämä muunnos ei kohtaa ihmistä vain hänen työssään (joka vie suuren osan hänen elämästään).  Hänen ympäristönsä kokonaisuutena - kaikki mistä se koostuu, hänen elantonsa, elinympäristönsä ja tapansa - on muunneltu.

 

Muistakaa, tämä on kirjoitettu vuonna 1964.

 

Sivulla 432 sanoo:

 

Katse vuoteen 2000.  Tämä oli viikkolehdessä, the Express of Paris julkaisi sarjan otteita amerikkalaisten ja venäläisten tiedemiesten teksteistä liittyen yhteiskuntaan vuonna 2000.

 

Eli tässä he vuonna 1960 julkaisevat tämän jotta voimme nähdä miten pitkälle he ovat päässeet suunnitelmissaan.

 

Niin kauan kuin tällaiset ennustukset olivat pelkästään tieteiskirjailijoiden sekä sensaatiojournalistien huolenaiheena niille oli mahdollista hymyillä.  Nyt samanlaisia asioita esittävät Nobel-palkintojen voittajat, Moskovan Tiedeakatemian jäsenet, ja muut tiedemaailman merkittävät ihmiset joiden pätevyys on kiistämätön.  Näiden herrojen visiot laittavat tieteiskirjallisuuden varjoonsa.  Vuoteen 2000 mennessä, matkat kuuhun ovat tavallisia...

 

No jos ne ovat meille ei siitä kerrota.  En sano etteivät ole.

 

...kuten asutetut keinotekoiset satelliitit...

 

Niitä on, se on varma.

 

Kaikki ruoka tulee olemaan täysin synteettistä.

 

Olemme menneet tuohon suuntaan muunneltujen ruokien avulla ja tilanne tulee myös pahenemaan.  Suunnitelmana on että lopulta kaikki on keinotekoista.

 

Maailman väkiluku on nelinkertaistunut mutta on stabilisoitunut.  Merivesi ja tavalliset kivet antavat kaikki tarvittavat metallit.

 

Tuota ei ole tehty, ellei sitä sitten pidetty salassa.

 

Taudit, kuten myös nälänhätä, on eliminoitu...

 

Totta kai on, mutta heidän on pidettävä sitä yllä pitääkseen väestömäärän pienempänä; ja se on ollut suurena ongelmana Maailman Terveysjärjestön, WHO, huipulla oleville.  Miten alentaa väestömäärää SEKÄ lisätä elinikää?  Nuo ovat törmäyskurssilla toistensa kanssa, joten heidän on valittava joko tai.

 

Energiantuotannon ongelma on täydellisesti ratkaistu...

 

Se on totta, mutta he eivät voi sallia vapaata yhteiskuntaa jolle energia on ilmaista ja pitää heitä hallinnassaan jos haluavat pysyä johdossa.  On varmistettava että ihmiset ovat riippuvaisia, ja niin olemmekin tänään, toisistamme riippuvaisia.  Meille ei koskaan anneta mitään ilmaista energiaa etenkin kun he haluavat hallita kaikki asuinalueille joissa ei ole kulkuneuvoja ja niin edelleen, ja jotta käyttäydymme hyvin, joka tarkoittaa että työskentelemme järjestelmälle maksaaksemme sille.

 

Energiantuotannon ongelma on täydellisesti ratkaistu.  Vakavat tiedemiehet, tämä pitää toistaa, ovat näiden ennustusten takana, jotka tähän mennessä löytyivät vain filosofisista utopioista.  Kaikkein uskomattomimmat ennustukset liittyvät koulutusmenetelmien muutokseen ja ihmisen lisääntymisen ongelmaan.  Tieto tullaan keräämään sähköisiin arkistoihin...

 

Eli tietokoneisiin.

 

...ja välitetään suoraan ihmisen hermojärjestelmään koodattujen sähköisten viestien muodossa.

 

He tiesivät 1960 minne olivat menossa, tietysti, koska se oli heidän suunnitelmissaan.

 

Lukeminen tai turhan tiedon valtava pänttääminen ei enää ole tarpeen; kaikki vastaanotetaan ja rekisteröidään hetken tarpeiden mukaan.  Huomiota tai ponnistusta ei tarvita.  Kaikki mitä tarvitaan syötetään suoraan koneelta aivoihin ilman tietoisuuden väliintuloa.

 

Niin he voivat tehdä.  Tiedämme sen.  He ovat kehittäneet ihmisaivojen ja tietokoneiden käyttöliittymiä jo jonkin aikaa.

 

Genetiikan alalla, luonnollinen lisääntyminen tulee olemaan kiellettyä.

 

Niin he sanoivat silloin.

 

Stabiili väkiluku on välttämätön, ja se tulee koostumaan korkeimmista ihmistyypeistä.

 

Hän ei mainitsi human genome -projektia, mutta siitä siinä oli kyse.

 

Käytössä on keinotekoinen siittäminen.  Tämä, Mullerin mukaan, tulee "mahdollistamaan koeputkessa hedelmöitetyn munasolun sijoittamisen kantajakohtuun, jonka munasolu ja siittiöt on otettu henkilöiltä jotka edustavat maskuliinista ja feminiinistä ihannetta.  Kyseessä olevat lisääntymissolut ovat mieluiten henkilöiltä jotka kauan sitten ovat kuolleet, jotta todellinen perspektiivi heidän elämäänsä ja työhönsä, vapaa kaikista henkilökohtaisista ennakkoluuloista, voidaan nähdä.  Nämä solut otetaan solupankeista ja ne edustavat ihmiskunnan kalleinta geneettistä perimää.  Tätä metodia pitää käyttää yleismaailmallisesti.  Jos yhden maan ihmiset käyttäisivät sitä älykkäästi ja tehokkaasti he nopeasti saavuttaisivat voittamattoman ylivertaisuuden tason."

 

Joten tässä puhutaan eugeniikasta.  Siksi heidän on johdettava koko maailma samaa polkua pitkin samaan aikaan, tarkoittaen että he hallitsevat maailmaa, muussa tapauksessa superihmisten rotu valloittaisi koko maailma.

 

"Jos yhden maan ihmiset käyttäisivät sitä älykkäästi ja tehokkaasti he nopeasti saavuttaisivat voittamattoman ylivertaisuuden tason.  Tällaisesta tulevaisuudesta Huxley ei koskaan unelmoinutkaan.  Ehkä ihmettelyn tai järkytyksen sijasta meidän pitäisi käyttää hetki miettimiseen.  Kysymys jota kukaan ei koskaan esitä kohdatessaan tulevaisuuden tieteellisiä ihmeitä liittyy väliaikaan.  Esimerkiksi, automatiikan ongelma, joka lyhyessä ajassa tulee kehittymään äkilliseksi.  Miten sosiaalisesti, poliittisesti, moraalisesti sekä inhimillisesti onnistumme pääsemään sinne?  Miten valtavat taloudelliset ongelmat, esimerkiksi, aiheutuen työttömyydestä, tullaan ratkaisemaan?  Mullerin vielä kaukaisemmassa utopiassa, miten pakotamme ihmiskunnan pidättäytymään lasten hankkimisesta luonnollisesti?  Miten pakotamme heidät alistumaan jatkuvan ja ankaran hygieenisen hallinnan alaisiksi?  Miten ihminen saadaan vakuutettua hyväksymään radikaali muutos perinteisiin ravitsemusmuotoihin?  Miten ja minne kuljetamme yksi ja puoli miljardia ihmistä jotka tänä päivänä saavat elantonsa maanviljelyksestä ja jotka, tämän seuraavan 40 vuoden mittaisin ultranopean muutoksen kuluessa, tulevat olemaan täysin käyttökelvottomia maan viljelijöitä?

 

1960 luvulla he jo tiesivät että heidän pitää hankkiutua eroon pienviljelystä, perheviljelmistä.  YKssa sanottiin että maanviljely on liian tärkeää jätettäväksi maanviljelijöiden käsiin.  Se on suuria agri-ruokateollisuuksia varten.  Sekin on osa tätä tekniikkaa.

 

Miten hoidamme ulkoavaruuden hallinnan ja asutuksen säilyttääksemme stabiilin modus vivendin?  Miten kansalliset rajat saadaan katoamaan?  (Yksi noista kahdesta on välttämättömyys.)  On myös monia muita 'kuinka', mutta ne sopivasti on jätetty määrittelemättä.  Kun pohdimme vakavia mutta suhteellisen pieniä ongelmia joita teollinen hiilen ja sähkön käyttö aiheutti, kun otamme huomioon että vielä sata ja viisikymmentä vuotta jälkeenkin niitä ei ole vielä tyydyttävästi ratkaistu, meidän on pakko kysyä onko näihin määrättömästi monimutkaisempiin seuraavan 40 vuoden ajan 'kuinka'-kysymyksiin vastauksia.  Itse asiassa, on yksi, ja vain yksi, tapa ratkaista ne, maailmanlaajuinen totalitäärinen diktatuuri joka antaa tekniikalle täyden vallan ja samaan aikaan ratkaisee sen myötä seuraavat ongelmat.

 

Eli siinä sitä ollaan.  Heillä ei voi olla kuin tämä ratkaisu.  Terroria, terroria, terroria.  Maailmanlaajuinen diktatuuri, totalitäärinen.

 

Ei ole vaikea ymmärtää miksi tiedemiehet ja teknologiaa palvovat ihmiset mieluummin eivät pohdi tätä ratkaisua vaan notkeasti hyppäävät tylsän ja mielenkiinnottoman väliajan ylitse ja laskeutuvat suoraan kultaiselle ajalle.  Meidän pitäisi kysyä itseltämme jos edes onnistumme käymään siirtymävaiheen läpi laisinkaan, tai ovatko ehkä vaadittava veri ja kärsimys liian korkea hinta maksettavaksi tästä kultaisesta ajasta.

 

Ja tuota hra Rockefeller tarkoitti sanoessaan "meillä on mahdollisuuden hetki", tarkoittaen että se olisi väliaikainen, heidän olisi notkeasti johdettava meidät tämän ajan yli kaikkine ongelmineen, tai yleisö voisi hiukan hermostua kun tajuavat mitä on tapahtumassa.

 

Jos luomme ankaran epäromanttisen katseen kultaiseen aikaan itseensä, kohtaamme näiden tiedemiesten uskomattoman naiiviuden.  He sanovat, esimerkiksi, että pystyvät muokkaamaan ja muuntamaan ihmisten tunteita, haluja, ja ajatuksia, tahtonsa mukaisesti, ja tekemään tieteellisesti tiettyjä tehokkaita ja ennalta määrättyjä kollektiivisia päätöksiä.  He väittävät pystyvänsä kehittämään tietynlaisia kollektiivisia haluja, kokoamaan tietynlaisia homogeenisiä sosiaalisia yksikköjä yksilöiden kasautumista, kieltämään ihmisiä kasvattamaan lapsensa, ja jopa suostuttelemaan heidät pysymään lapsettomina.  Samaan aikaan, he puhuvat vapauden voiton varmistamisesta ja diktatuurin välttämisen tarpeellisuudesta millä hinnalla hyvänsä.  He näyttävät olevan kykenemättömiä tajuamaan asiaan liittyvää ristiriitaa, tai ymmärtämään että heidän ehdotuksensa, vielä väliajan jälkeenkin, on ankarin mahdollinen diktatuuri.  Siihen verrattuna, Hitlerin valta oli pikkuasia.  Että kyseessä on koeputkien eikä naulakenkien diktatuuri ei tee siitä yhtään vähempää diktatuuria.

 

Niin, lopulta ihmisiä tullaan testaamaan - he työntävät jo sitä että pitäisi katsoa onko jostain ihmisistä vanhemmiksi.  He ovat jo hämmentäneet sen mistä vanhemmuudessa on kyse.  He ovat hämmentäneet jopa sukupuoliasiat.  Kun ei ole mitään normaalia mihin verrata tilannetta, kulttuuri on epävakaassa tilassa.  Se on muovia.  Sitä voidaan muokata ja muotoilla, koska siten päädymme johtopäätöksiimme ja teemme päätöksiä, vertaamme siihen mikä on normaalia.  Kun kaikki on väännetty muodottomaksi, sekoitettu, silloin mikä tahansa on mahdollista ja meitä johdetaan uutta polkua pitkin.  Emme tee omia päätöksiämme.  Emme voi tehdä omia päätöksiämme lainkaan koska emme omaa dataa mihin verrata, koska normaalius on mennyttä.

 

Kun nämä oppineemme puhuvat kultaisesta ajasta muuten kuin tieteellisin sanoin, he päästävät suustaan latteuksia jotka ilostuttaisivat kaikkein pienimmänkin poliitikon sydäntä.  Katsotaan muutamia esimerkkejä.  "Tehdä ihmisluonteesta jalompi, kauniimpi, harmonisempi."  Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?  Mistä kriteereistä ja mistä sisällöistä he puhuvat?  Eivät paljostakaan, pelkään pahoin, voisin vastata.  "Varmistaa rauhan, vapauden ja järjen voitto."  Hienoja sanoa ilman merkitystä.  "Jotta kulttuurillinen taantumus voidaan eliminoida."  Mikä kulttuuri?  Ja voisiko kulttuuri josta he puhuvat selvitä tämän sosiaalisen organisaation?  "Valloittaaksemme ulkoavaruuden."  Mitä varten?  Avaruuden valloitus näyttää olevan päämäärä itsessään, joka ei vaadi mitään pohtimista.  Meidän on pakko tehdä johtopäätös että tiedemiehemme kykenevät vain tyhjimpiin latteuksiin eksyessään oman alansa ulkopuolelle.  Se saa minut muistelemaan sitä keskinkertaisuuksien kirjoa jonka Einstein tuotti puhuessaan Jumalasta, valtiosta, rauhasta ja elämän tarkoituksesta.  On selvää että Einstein, epätavallinen matemaattinen nero kuin olikin, ei ollut Pascal.  He ei tiennyt mitään poliittisesta tai inhimillisestä todellisuudesta, eikä, itse asiassa, yhtään mistään oman matemaattisen alansa ulkopuolelta.  Einsteinin huomautusten banaalisuus oman erityisalansa ulkopuolelta on yhtä hätkähdyttävä kuin hänen neroutensa siinä.  Näyttää siltä kuin henkilön kaikkien kykyjen keskittäminen yhdelle alueelle estäisi asioiden yleisen tajuamisen.

 

Edes J. Robert Oppenheimer, joka näyttää myötämielinen kulttuurille yleensä, ei jää tämän huomautuksen ulkopuolelle.  Hänen poliittiset ja sosiaaliset julistuksensa, esimerkiksi, ovat tuskin kadunmiehen sanomisien yläpuolella.  Ja L-Expressin siteeraamien tiedemiesten mielipiteet eivät ole edes Einsteinin tai Oppenheimerin tasolla.  Heidän mahtailunsa eivät, itse asiassa, nouse edes keskitasolle.  Ne ovat pelkkiä epämääräisiä yleistyksiä jotka juontuvat 19. vuosisadalta, ja se että ne edustavat varteenotettavien tiedemiesten ajatusten rajoja on ilmeisimmin oire jälkeenjääneestä kehityksestä tai esteestä mielen sisällä.  Levottomuutta herättävintä on heidän kriittisten kykyjensä ja heidän valtavan valtansa välissä oleva rotko, joka pitäisi saada vähennettyä nollaksi.  Vallan käyttö oikein vaatii kykyä kriittisyyteen, arvostelukykyyn, harkintaan ja valintoihin.  On mahdotonta luottaa ihmisiin joilta nämä kyvyt ilmiselvästi puuttuvat.  Mutta ilmeisesti on meidän kohtalomme kohdata "kultainen aika" taikureiden vallan alaisena jotka ovat täysin sokeita ihmisseikkailun tarkoitukselle.  Kun he puhuvat merkittävien ihmisten siementen säilömisestä, kenen he ovat aikoneet päättää asiasta, kertokaa minulle.

 

Hän puhuu siitä ketkä elävät ja ketkä kuolevat, ketkä syntyvät ja ketkä eivät.

 

On selvää, valitettavasti, että he aikovat päättää asiasta itse.  On epätodennäköistä että he pitäisivät Rimbaudia tai Nietzscheä jälkipolvien arvoisena.  Kun he julistavat säilyttävänsä geneettiset mutaatiot jotka heistä vaikuttavat parhaimmilta, ja että he aikovat muokata soluja itseään tuottaakseen haluamanlaisiaan ominaisuuksia; ja kun otamme huomioon näiden tiedemiesten itsensä keskinkertaisuuden oman erityisalansa ulkopuolella, voimme vain väristä ajatellen mitä he pitävät "parhaimpana."  Kukaan viisaista miehistämme ei koskaan esitä kysymystä ihmeidensä päämäärästä.  'Minkä vuoksi' ohitetaan päättäväisesti.  Vastaus joka tulisi mieleen aikalaisillemme on: onnellisuuden vuoksi.  Valitettavasti, siitä ei ole enää kysymystäkään.  Yksi parhaiten tunnettu asiantuntijamme hermojärjestelmän sairauksien alalta kirjoittaa: "Kykenemme muuntamaan ihmisten tunteita, haluja, ja ajatuksia, kuten olemme jo tehneet alkeellisella tavalla rauhoittavien lääkkeiden kanssa."

 

Tulee olemaan mahdollista, asiantuntijamme mukaan, tuottaa usko tai vaikutelma onnellisuudesta ilman minkäänlaista todellista perustetta sille.  Kultaisen ajan ihmisemme, siten, tulee olemaan kykeneväinen onnellisuuteen kehnoimmissakin oloissa.  Miksi, sitten, luvata meille erinomaisia mukavuuksia, hygieniaa, tietoa ja ravinteita jos, vain hermojärjestelmäämme manipuloimalla, voimme olla onnellisia ilman niitäkin?  Näin viimeinenkin niukka motiivi jonka mitenkään voisimme liittää tähän tekniseen seikkailuun haihtuu ilmaan tekniikan itsensä olemassaolon kautta.  Mutta mitä hyötyä on esittää kysymyksiä motiiveista?  Tai miksi?  Niin voi tehdä vain joku surkea älykkö joka kauhistelee teknistä kehitystä.  Tiedemiesten asenne, joka tapauksessa, on selvä.  Tekniikka on olemassa sen itsensä vuoksi.  Kultainen aika tulee olemaan koska se tulee olemaan.  Kaikki muut vastaukset ovat ylimääräisiä.

 

Niin, tekniikassa he näkevät vain tekniikan.  Ne ovat olemassa niitä itseään varten ja heidän tietojensa keräämistä varten, joka syötetään tietokoneisiin tilastoineen, jotka sitten tökkii ulos mitä tulevaisuudessa tulee olemaan, ja me kumarramme koneelle.

 

Niille jotka ovat vakavissaan ja haluavat tietää näistä kyvykkäämmistä ihmisistä jotka ovat työskennelleet tällä alalla viimeisen noin sadan vuoden ajan, lisätkää tämä kirja kokoelmaanne.  The Technological Society, kirjoittajana Jacques Ellul, joka yksinkertaisesti sanoo asiat niin kuin ne ovat.  Hän veljeili huipulla olevien kanssa, suurten pelurien kanssa jotka ovat toteuttamassa tätä globaalia järjestelmää ja suunniteltua yhteiskuntaa, tiukasti kehitettyyn yhteiskuntaan jossa byrokraatit ja teknikot käyttävät tekniikkojaan yleisöä vastaan, jotka ovat sitten täydellisen tietämättömiä että heitä aivopestään ja päivitetään kuten tietokoneita muutaman kuukauden tai vuoden välein.  Paljon siitä mitä tässä kirjassa puhutaan on jo tapahtunut.  Mutta, hänen tapansa sanoa asiat, vaikkakin tämä on käännös ranskasta, joka on paljon paljon parempi, voitte silti nähdä minkälainen äly ja tieto hänellä oli tai hänelle oli opetettu korkeilta tahoilta.  Näin voimme katsella kuinka tekniikat johtavat koko maailmaa tänä päivänä terrorismin uhan varjolla.  Siksi kaikki yhteenliittymät eri instanssien, sosiaalisen valvonnan, armeijan, poliisin, byrokratioiden, hallituksen osastojen ja niin edelleen välillä, kaikki toimien ja koordinoiden yhdessä, kuten heidän on tehtävä.  Ne kaikki yhdistyvät ja niistä tulee valtio, ja meistä tulee palvelijoita tällaisen järjestelmän alaisuudessa.  Teemme mitä käsketään.  Sen ei tarvitse meistä vaikuttaa lainkaan järkevältä, pitää vain totella.

 

Kuva ei ole kaunis mutta monet ovat nähneet sen ennalta.  Nämä ihmiset ovat syntyneet ennen minua ja teitä.  He näkivät sen tulevan jo omana aikanaan.  Se on ollut matkalla jo kauan aikaa, ja suunnitelma ei ole koskaan muuttunut.  He käyttävät mainoksia saadakseen nuoret mukaan ja innostumaan koneen seuraavasta vaiheesta, jossa aivoihimme laitetaan aivosiru antamaan supervoimia.  Voisimme vaikka siivota navettaa koko päivän polvia myöden lannassa, mutta päässämme olemmekin seikkailussa kuussa.  Siitä he puhuvat.  Mielen valloitus, kaikkien mielten täydellinen valloitus heidän omia tarkoituksiaan varten, koska he ovat asiantuntijoita ja me emme ole.  Se on heidän logiikkansa.  Se on heidän puolustuksensa ja me sallimme tämän tapahtuvan, vaikkakin tiedämme mihin olemme menossa, koska olemme itse riippuvaisia järjestelmästä.  Leluista, laitteista, vempeleistä, ja seuraamme hiirenloukusta toiseen viimeiseen asti, ja sinne he toivovat johtavansa meidät ja saada sen näyttämään meistä jännittävältä, haluttavalta.

 

Luomalla egosyntonisen yhteiskunnan he tiesivät että ihmiset välttäisivät minkäänlaista kipua millä tahansa keinoin ja kustannuksin ja etsisivät mielihyvää, ja heitä olisi helppo johtaa.  Mutta koko tämä ilmiö onnellisuudesta, olla onnellinen kaiken aikaa on melko viimeaikainen ilmiö, ja totta kai valhe, koska ihmisenä meidän on kyettävä tuntemaan koko tunteiden skaala kypsyäksemme, ja kokemalla kaikki tunteet meistä tulee inhimillisempiä ja myötätuntoisempia toisia kohtaan.  Ihmiset jotka ovat egosyntonisia ja joita opetetaan olemaan katsomatta asioiden negatiivista puolta, kaikki epämiellyttävä on negatiivista, vaikka se voisi pelastaa elämänkin - nämä ihmiset ovat jo menneet ja he seuraavat pillipiiparia lopunkin matkaa aina aivosiruun asti aivan huoletta.

 

Olen pahoillani luettuani niin raskasta tekstiä tästä kirjasta, mutta niille vakaville oppilaille jotka haluavat tietää miten päädyimme tähän ja miksi asiat tapahtuvat tällä tavoin, lukekaa menneisyydestä.  Lukekaa ihmisiltä jotka olivat mukana tutkimassa näitä tieteitä ja jotka ymmärsivät ne täydellisen hyvin.  Katsokaa mitä heillä oli sanottavana.  Ei ole kyse vain siitä että jonain päivänä se voisi pelastaa henkesi.  Jos olet lainkaan myötätuntoinen ja täysi ihminen, se voi auttaa myös toisten auttamisessa, ja niiden jotka vielä ovat tulossa.  Se tarkoittaa niitä tietysti jotka syntyvät eikä niitä jotka täydellistetään koeputkissa, joka on vain valtion tapa sanoa, "me tiedämme minkälaisia ihmisiä me haluamme", ja uskokaa minua, ne tulevat olemaan hyvin tottelevaisia.  Ehkä vahvoja, ehkä terveitä, mutta hyvin tottelevaisia ja he eivät aiheuta mitään ongelmia auktoriteeteille.

 

Hamishilta ja itseltäni täältä Kanadan Ontariosta, hyvää yötä, ja kulkekoot jumalasi kanssasi.

 

 

 

(Translation from English to Finnish by: Jouni Alhanen)